Mitä yhteistä on populismilla, rasismilla, sukupuolikategorioilla, etnisillä ryhmillä, ikävaiheilla, uskonnoilla, työorganisaatioilla ja ympäristöongelmilla? Kaikki nämä asiat ja ilmiöt ovat sosiaalisesti rakentuneita. Näin väittää tieteellisen tutkimuksen näkökulma, jota kutsutaan sosiaaliseksi konstruktionismiksi.
Sosiaalinen konstruktionismi on suosittu näkökulma yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä. Vastapainon maaliskuussa julkaisema kirjan esittelee ensimmäistä kertaa suomeksi sosiaalisen konstruktionismin monitieteistä kenttää. Aiemmat teokset ovat keskittyneet yksittäisten tieteenalojen näkökulmiin.
– Väite, jonka mukaan asiat ja ilmiöt ovat sosiaalisesti rakentuneita, on konstruktionismille tärkeä. Kuitenkin väite ymmärretään usein väärin, kertoo sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Miira Niska. – Tietenkin on olemassa myös ihmisistä riippumattomia asioita ja ilmiöitä, mutta niitäkin on mahdollista tulkita, määritellä, luokitella ja nimetä usein eri tavoin, ja tällä on yhteiskunnallisia seurauksia. Tämä on sosiaalisen konstruktionismin perusviesti.
Kirjan tavoitteena on toimia käsikirjana, oppaana ja karttana sosiaalisen konstruktionismin monimuotoiselle ja monitieteiselle kentälle. Kirjassa konstruktionistinen teoria sidotaan osaksi empiiristä tutkimusta. Teos oikaisee monia sosiaaliseen konstruktionismiin liittyviä väärinkäsityksiä.
Tieteellinenkin tieto on sosiaalisesti rakentunutta
Konstruktionistinen näkökulma auttaa tarkastelemaan kriittisesti arkipäiväisiä itsestäänselvyyksiä.
– Esimerkiksi sukupuolikategoriat, joita osa ihmisistä pitää luonnollisiin eroihin pohjautuvina, ovat konstruktionistisesti tarkasteltuina kategorioita, jotka muodostuvat ihmisten yhdessä tuottamissa puhe- ja toimintatavoissa ja riippuvat ihmisten sukupuoleen liittämistä merkityksistä, sanoo sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Satu Venäläinen. – Aina tarvitaan lähestymistapoja, jotka auttavat tarkastelemaan itsestäänselvyyksiä kriittisesti ja siten outouttamaan normatiivisia, valtaapitäviä käsityksiä.
Venäläisen meneillään olevassa tutkimuksessa esimerkiksi sukupuolta tarkastellaan arkisessa elämässä ilmenevän väkivallan, kuten seksuaalisen häirinnän, kautta muodostuvina käytäntöinä. Hankkeeseen liittyvä jo julkaistu osatutkimus on osoittanut, että näitä käytäntöjä tulkitaan eri aikakausina eri tavoin. Tällä on puolestaan konkreettisia seurauksia, sillä erilaiset tulkinnat luovat pohjan esimerkiksi seksuaalisen häirinnän ehkäisemisessä omaksutuille toimenpiteille.
Sosiaalista konstruktionismia on syytetty jopa tiedevastaisuudesta. Tästä ei ole kyse.
– Tieteenkin tuottamat faktat ovat sosiaalisesti rakentuneita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat virheellisiä tai vääriä, selventää sosiologian yliopistotutkija Jose A. Cañada. – Tieteelliset faktat eivät paljasta itseään tutkijoille noin vain. Niiden tuottaminen edellyttää työtä, kuten kokeita, tulosten tulkintaa, tutkijoiden välistä neuvottelua ja tulosten raportointia. Tämän työn konstruktionistinen tutkimus tekee näkyväksi. Esimerkiksi evoluutioteoriasta on useita versioita, jotka painottavat hieman eri asioita. Parhaimmillaan konstruktionistinen tutkimus edistää tieteen lukutaitoa.
Sanatkin ovat tekoja
Viime aikoina Suomessa on keskusteltu ministereiden rasistisista puheista ja kirjoituksista. Keskustelun yhteydessä on tuotu esiin, miten myös sanat ovat tekoja. Tämä lähtökohta on sosiaalisen konstruktionismin ytimessä.
– Sanoilla ei ainoastaan välitetä informaatiota, vaan myös esimerkiksi luokitellaan ja arvotetaan ihmisiä. Sanoilla loukataan ihmisiä, mutta myös pyydetään anteeksi, esitetään vilpitöntä, vedotaan yleisön tunteisiin, puolustaudutaan syytteiltä ja ohjataan huomiota toisaalle, havainnollistaa sosiologian yliopistonlehtori Antero Olakivi. – Kielenkäytöllä on konkreettisia seurauksia ihmisten välisille suhteille.
Sosiaalinen konstruktionismi — miten tutkia todellisuuden ja tulkintojen sosiaalista rakentumista -teos luo katsauksen sosiaalisen konstruktionismin nykymuotoihin ja sovellustapoihin. Kirjoittajat ovat sosiaalipsykologian, sosiologian, kirjallisuuden, psykologian, uskontotieteen ja ympäristöpolitiikan tutkijoita. Teoksen ovat toimittaneet Miira Niska (Helsingin yliopisto), Satu Venäläinen (Itä-Suomen yliopisto), Antero Olakivi (Helsingin yliopisto) ja Jose Cañada (Helsingin yliopisto).
Tiedotteen lähde: Vastapaino/ePressi
