Matti Reinikainen Itä-Suomen yliopiston anestesiologian ja tehohoidon professoriksi

20.8.2019

Ikä ei ole este tehohoidolle

Tehohoidon tulokset ovat Suomessa hyvät ja yhä paranemaan päin. – Viimeisten kymmenen vuoden aikana on nähty vuosi vuodelta hienoista parannusta, professori Matti Reinikainen kertoo.

Suomalaisen tehohoidon tulokset olivat jo viime vuosikymmenellä erittäin hyvät, mikä ilmeni Reinikaisen omasta väitöstutkimuksesta. Useampi kuin neljä viidestä tehohoitopotilaasta selvisi ja sairaalakuolleisuus oli jopa kolmanneksen alhaisempaa kuin vastaavissa potilasryhmissä kansainvälisesti.

– Hoidon kehittymisen lisäksi merkitystä on oikealla potilasvalinnalla. Tehohoidolla turvataan peruselintoimintoja potilailla, joilla hengenvaara on tilapäinen ja sen syy hoidettavissa esimerkiksi leikkauksella. Sen sijaan vääjäämättä kuolemaan johtavan sairauden loppuvaiheessa oireiden hyvä hoito on mielekkäämpää kuin tehohoito, joka pahimmillaan pitkittäisi ja vaikeuttaisi kuolinprosessia.

Korkea ikä ei yksinään ole tehohoidon este. Suomessa yli 80-vuotiaista tehohoidetuista 60 prosenttia on elossa vuotta myöhemmin. Erityisen hyvä ennuste on suunnitellusti suuren leikkauksen jälkeiseen tehohoitoon tulevilla. Toisaalta korkean iän ja vaikeiden pitkäaikaissairauksien yhdistelmä heikentää kykyä toipua akuutista kriittisestä sairaudesta, ja tällaisessa tilanteessa voi olla potilaalle parasta, ettei aloiteta kärsimystä lisääviä raskaita hoitoja.

Reinikaisen ohjaamassa Laura Pietiläisen tutkimuksessa on havaittu tehohoidon tulosten iäkkäillä riippuvan vahvasti hoitoon joutumista edeltäneestä toimintakyvystä. – Toimintakyky arvioitiin muun muassa sen perusteella, selviytyykö päivittäisistä perustoimista ilman apua ja pystyykö nousemaan portaita. Kyvyttömyys pärjätä itsenäisesti kaksinkertaisti kuolemanriskin vuoden kuluessa tehohoidosta.

Iäkkäiden tehohoidon ennusteeseen liittyy toinenkin tuore julkaisu Reinikaisen ohjaaman Lauri Wihersaaren tutkimustyöstä. Sydänpysähdyksestä elvytetyillä on hapenpuutteesta johtuvan aivovaurion riski. Selviytymismahdollisuuksia arvioidaan muun muassa aivovaurion merkkiaineen NSE:n perusteella. – Matala seerumin NSE-pitoisuus kertookin nuoremmilla hyvästä toipumisennusteesta alkuvaiheen tajuttomuudesta huolimatta. Havaitsimme kuitenkin, että iäkkäillä ennuste voi olla matalasta NSE:stä huolimatta huono. Iäkkäillä on usein muita selviytymistä heikentäviä tekijöitä, joita aivovaurion merkkiaine ei tunnista.

Helsingin yliopiston ensihoitolääketieteen professorin Markus Skrifvarsin kanssa johtamassaan Carbon dioxide, Oxygen and Mean arterial pressure After Cardiac Arrest and REsuscitation (COMACARE) -tutkimuksessa Reinikainen selvittää tehohoidon mahdollisuuksia suojata sydänpysähdyksestä elvytetyn potilaan aivoja vaurioilta. Tutkimuksessa on säädelty veren happi- ja hiilidioksiditasoja sekä verenpainetta ja tarkasteltu, vaikuttaako niiden pitäminen normaalin ylä- tai alarajoilla ennusteeseen.

– Korkeammilla happi- ja hiilidioksiditasoilla saatiin aivokudokseen enemmän happea, mutta sen vaikutuksesta ennusteeseen ei saatu näyttöä. Verenpainetaso ei vaikuttanut aivojen happeutumiseen eikä aivovaurion asteeseen, Reinikainen toteaa.

– Verenpainetasolla voi toki olla merkitystä esimerkiksi munuaisvaurion kannalta. Viitteitä on myös siitä, että optimaalinen verenpainetaso tehohoidossa olisikin yksilöllinen. Hoitamatonta verenpainetautia sairastava voi tarvita erilaisen verenpaineen kuin aiemmin terve.

Tehohoidon tulosten tutkimista ja kehittämistä edistää teho-osastojen kansallinen laatutietokanta, jonne tallennetaan tiedot kaikista hoitojaksoista.

Kevyempää ja ennakoivampaa hoitoa

Reinikaisen mukaan tehohoidossa tavoitellaan nykyisin kultaista keskitietä, jolla potilaan tilaa saadaan riittävästi normalisoitua ilman hoidosta koituvia lisävaurioita. – Esimerkiksi hengityslaitehoito on nykyisin keuhkoja säästävää.

Raskaan tehohoidon potilaspaikkoja on Suomessa nyt noin 300, eikä määrä ole viime vuosikymmeneltä juuri muuttunut. – Sen sijaan sairaaloissa on huomattavasti lisätty astetta kevyemmän tehovalvonnan kapasiteettia sekä teho-osastoilla että uusissa tehovalvontayksiköissä.

Sairaaloissa ovat yleistyneet myös teho-osastovetoiset hätätilanne- eli MET-tiimit. Tiimin hälyttäminen vuodeosastolle potilaan yleistilan laskiessa auttaa ennakoimaan uhkaavia elintoimintojen häiriöitä.

Anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärien työkenttään kuuluvat anestesia, tehohoito, kivunhoito ja ensihoito. – Iso muutos anestesiologin työssä on, että työtä tehdään entistä enemmän leikkaussalien ulkopuolella, esimerkiksi radiologisten toimenpiteiden tukena. Monet leikkaustekniikat ovat vähemmän invasiivisia, isot avoleikkaukset voidaan usein välttää ja toimenpiteitä tehdä entistä iäkkäämmille ja huonokuntoisemmille.

– Sikäli toimenkuva on ennallaan, että työ on usein päivystysluontoista, myös senioreilla ja professorikunnalla. Palkitsevaa on se, että usein pääsee osalliseksi henkeä pelastavaan prosessiin. Hoitoratkaisut perustuvat hyvään fysiologian tuntemukseen. Elimistöllä on tapana käyttäytyä loogisesti ja se tekee alasta kiehtovan, Reinikainen toteaa.