Sosiaalityö on kiinteä osa moniammatillista psykiatrista hoito- ja kuntotusprosessia. Yhteiskuntatieteiden maisteri Leena Leinosen väitöstutkimus osoittaa, että psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin yhdistävä yleisterapeuttinen työorientaatio sitoo sosiaalityön asiantuntemuksen kiinteäksi osaksi tätä moniammatillista prosessia. Leena Leinosen väitöskirja tarkastetaan lauantaina 29.8.2020 kello 12 alkaen Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella salissa SN201(Snellmania).
Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa työn perustehtävä on aina hoidollinen. Hoidollisuus ja sitä ohjaavat erilaiset psykologiseen tietoon perustuvat mielenterveystyön viitekehykset vaikuttavat myös sosiaalityöntekijöiden ammatillisen itseymmärryksen rakentumiseen. Tämä voi tapahtua tietoisesti tai tiedostamattomasti. On tärkeää, että psykiatriset sosiaalityöntekijät ymmärtävät kattavasti mielenterveysongelmien luonnetta ja hoitokeinoja. Näin on mahdollista hahmottaa kokonaisvaltaisesti asiakkaan elämäntilannetta ja kytkeä sosiaalityön asiantuntemus kiinteästi moniammatilliseen kuntouttavaan työhön.
Osa psykiatrian alalla työskentelevistä sosiaalityöntekijöistä on kouluttautunut myös laillistetuiksi psyko- tai perheterapeuteiksi. Näin heillä on työssään kaksi erilaista ammattiroolia, sosiaalityöntekijän ja terapeutin. Sosiaali- ja terapiatyöllä on paljon yhtymäkohtia, mutta myös erilaiset peruslähtökohdat.
Psykiatrinen sosiaalityö on äärimuodossaan terapiaan perustuvaa hoitotyötä tai sosiaaliturvaohjausta
Leinosen väitöstutkimus osoittaa, että sosiaalityöntekijöiden suhde psykologiseen tietoon ja siihen pohjautuva sosiaalityön terapeuttisuusaste muovaavat sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä roolistaan mielenterveystyössä sekä sosiaalityön asemaa psykiatrisen hoidon moniammatillisessa kokonaisuudessa. Äärimuodossaan psykiatrinen sosiaalityö nähdään terapiaan perustuvana hoitotyönä, jossa mielenterveyskuntoutujan tilanteeseen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä ei juuri huomioida. Toisaalta sosiaalityö voidaan nähdä myös sosiaaliturvaohjaukseen kiinnittyväksi tukityöksi, jolloin sivuutetaan kuntoutujan psyykkisen voinnin kysymykset lähes kokonaan.
Tutkimuksen perusteella psykiatrisessa sosiaalityössä on tarkoituksenmukaista ylläpitää yleisterapeuttista työorientaatiota, joka tekee näkyväksi sosiaalisten tekijöiden ja yksilön mielenterveyden välisen kaksisuuntaisen yhteyden. Mielenterveyskuntoutujan sosiaalisen hyvinvoinnin kysymysten aktiivinen tarkastelu tukee kokonaisvaltaisen kuntoutuksen ihannetta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalityön koulutuksessa sekä mielenterveyspalveluiden kehittämisessä, joka on ajankohtaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa.
YTM Leena Leinosen sosiaalityön alan väitöskirja Sosiaalityön ja terapian rajapinnalla. Sosiaalityön terapeuttinen orientaatio ja ammatillinen itseymmärrys psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Leo Nyqvist Turun yliopistosta sekä kustoksena professori Juha Hämäläinen Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/37697?encoding=UTF-8
Väitöskirja on luettavissa sähköisenä osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3418-5