Lapsen oikomishoito vaikuttaa koko perheeseen
– Purentavirheet on tärkeää hoitaa jo lapsuudessa, jolloin leuan kasvua voi vielä ohjata. Näin voidaan välttää leikkaushoito aikuisena, toteaa ortodontian professori Timo Peltomäki.
Suomessa oikomishoidot pyritään aloittamaan varhain, ja oikomishoitoa saakin noin 30 prosenttia lapsista. Hoitojen yleisyydestä huolimatta ei ole juurikaan tietoa siitä, miten lapset niihin sopeutuvat ja miten ne vaikuttavat esimerkiksi perhedynamiikkaan ja koulunkäyntiin. Peltomäen hiljattain käynnistämässä tutkimuksessa tarkastellaan hoidon tuloksellisuuden lisäksi myös näitä seikkoja.
– Hoito vaatii sekä lapselta että vanhemmilta aktiivisuutta, niin että esimerkiksi oikomislaitteet tulee laitettua yöksi. Useamman lapsen perheessä voi olla merkitystä sillä, että yksi lapsi saa hoidon takia enemmän huomiota. Hoito voi kestää kaksikin vuotta, mikä on pitkä aika perheen elämässä.
Oikomishoitoihin sitoudutaan Peltomäen mukaan varsin hyvin, kunhan hoito aloitetaan hyvin perustellusta syystä. – Jos hoito aloitetaan liian löysin kriteerein, potilaalla ja perheellä ei välttämättä riitä motivaatio sen jatkamiseen. Kansainvälisesti on tutkittu, että oikomishoidon aloittaneista 20 prosentilla se jää jollain tavalla kesken.
Peltomäellä on näkökulmaa asiaan myös Sveitsistä, missä hän työskenteli vuosia. – Suomessa etuna on oikomishoidon maksuttomuus lapsille. Toisaalta Sveitsissä hoitoon sitouduttiin vielä paremmin, kun siitä jouduttiin maksamaan.
Professuuriesitelmässään Kuopiossa 15. toukokuuta Peltomäki valottaa alaleuan kasvu- ja toimintahäiriöitä, niiden hoitomahdollisuuksia ja niihin liittyvää tutkimusta.
Joihinkin sairauksiin, kuten lastenreumaan, liittyy epänormaalia alaleuan kasvua. Useimmiten kasvun poikkeamissa ei kuitenkaan ole kyse sairaudesta, vaan ihmisten välisestä vaihtelusta. Keskimäärin 15–20 prosentilla alaleuka on normaalia taaempana ja 1–3 prosentilla normaalia edempänä. – Tällaiset normaalin kasvun poikkeamat ovat usein syynä oikomishoitoon, koska ne haittaavat purentaa ja leukanivelen toimintaa. Jos alaleuka on kovin takana, se voi aiheuttaa ylähengitysteiden ahtautta ja pahimmillaan uniapneaa.
Peltomäen tutkimusryhmä selvittää parhaillaan myös, millaisia ovat alaleuan pidennysleikkauksen pitkäaikaistulokset ja miten leikkaus on vaikuttanut potilaiden elämänlaatuun. Useimmiten vaikutus näyttää olevan positiivinen.
– Joskus hoitotulos voi kuitenkin olla potilaalle pettymys, vaikka se olisi lääkärin näkökulmasta ihanteellinen. Potilaalla voi olla epärealistisia odotuksia esimerkiksi ulkonäön ja sen myötä muunkin elämän kohentumisesta. Leikkausta ennen onkin tärkeää keskustella siitä, mitä potilas toivoo ja mitä hoidolla voidaan saavuttaa.
Potilaan kokemaan hyötyyn tulisi Peltomäen mukaan kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikka leikkaukset tehdään lääketieteellisistä syistä, ulkonäköpaineitakaan ei kannata väheksyä. – Hyvin monet näihin leikkauksiin tulevat aikuiset ovat kärsineet ulkonäkönsä vuoksi kiusaamisesta ja jopa psykiatrisista oireista.
Peltomäki on toiminut vuoden 2018 alusta alkaen osa-aikaisena ortodontian professorina Itä-Suomen yliopistossa, missä on hänen mukaansa hyvät edellytykset viedä tutkimusta eteenpäin. – Täällä on jo tehty ja myös parhaillaan meneillään hyvää tutkimusta omaankin tutkimuslinjaani liittyen, esimerkiksi alaleuan kasvun ja toiminnan häiriöiden yhteydestä purentaongelmiin, hengityshäiriöihin ja uniapneatautiin.
Timo Peltomäki
- Itä-Suomen yliopiston ortodontian professori, (50%) 1.1.2018–
- S. 1.4.1957, Ähtäri
- Ortodontian EHL 1988, HLT 1993, dosentti 2002, Turun yliopisto
Tärkeimmät tehtävät:
- Post doc -tutkija, Institute of Reconstructive Plastic Surgery, New York University, USA 1999–2000
- Ylihammaslääkäri/yliopiston lehtori, Hammaslääketieteen laitos, Turun yliopisto 2000–2004
- Professori, Clinic for Orthodontics and Pediatric Dentistry, Center for Dental Medicine, University of Zurich, Sveitsi 2005–2009
- Ylihammaslääkäri (100%), Tampereen yliopistollinen sairaala, 2009–2013
- Professori (50%), Hammaslääketiede, Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto, 2014–