Keski-Suomen hyvinvointialueella toteutettu tutkimushanke avasi uusia näkökulmia itsensä johtamiseen hoitotyössä. Hankkeessa toteutettu koulutusinterventio osoittautui tehokkaaksi tavaksi vahvistaa sairaanhoitajien itsejohtamistaitoja ja ammatillista autonomiaa. Tutkimuksen toteuttivat Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkijat.
NurSe-Le 2024–2026-tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajien itsensä johtamisesta. Lisäksi tutkittiin koulutusintervention vaikuttavuutta sairaanhoitajien itsejohtamistaitojen ja ammatillisen autonomian kehittämisessä sekä työtyytyväisyyden ja työssä pysymisen parantamisessa. Tutkimusta rahoitti Työsuojelurahasto.
Tutkimusaineistot kerättiin vuosina 2024–2026 kolmessa osatutkimuksessa, joihin osallistui sairaanhoitajia ja hoitotyön johtajia. Kyselytutkimuksessa osallistujia oli 230, haastattelututkimuksessa 29 ja interventiotutkimuksessa 65. Interventio perustui voimavaraperusteiseen itsensä johtamisen koulutusohjelmaan. Kahdeksan viikon mittainen koulutus sisälsi kolme työpajaa ja verkko-oppimisympäristön. Interventio toteutettiin yhteistyössä sen hollantilaisen kehittäjän ja suomalaisen kouluttajan kanssa, jotka molemmat ovat psykologeja.
Sairaanhoitajien itsejohtamistaidot kohtalaisella tasolla
Tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat arvioivat omat itsejohtamistaitonsa kohtalaiselle tasolle. Vahvimmiksi he arvioivat niin sanotut luonnolliset palkitsemisstrategiat, kuten sisäisen motivaation ja kokemuksen työn merkityksellisyydestä, samoin kuin omien uskomusten ja olettamusten arvioinnin sekä omien tavoitteiden asettamisen. Myös itsekritiikki näyttäytyi itsejohtamisen osa-alueista melko vahvana. Sen sijaan itsensä palkitseminen oli osa-alue, jota sairaanhoitajat arvioivat hyödyntävänsä vähiten. Tulokset osoittivat, että itsensä johtamisella on yhteys ammatilliseen autonomiaan, työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen.
Tutkimushankkeen tulosten perusteella itsensä johtaminen määrittyy hoitotyön toimintaympäristöissä käsitteenä, jota ymmärretään ja tulkitaan monin eri tavoin. Sairaanhoitajat kuvasivat itsensä johtamista erityisesti autonomisena toimintana, yhteistyönä, ammatillisena osaamisena, ajanhallintana ja työkuorman tasapainottamisena. Lisäksi siihen liitettiin odotuksia vahvasta ammatillisesta itsetunnosta ja kyvystä työskennellä itsenäisesti sekä tunnistettiin ulkoisia rajoitteita, jotka liittyivät esimerkiksi toimintakulttuuriin.
– Tulokset korostavat, että hoitotyössä itsensä johtaminen ymmärretään pääosin oman työn johtamisena ja kuvataan käytännönläheisinä toimintatapoina. Oman työn johtamisessa tavoitteiden ja odotusten koetaan tyypillisesti tulevan ulkopuolelta ja huomio kohdistetaan niiden mahdollisimman hyvään saavuttamiseen. Itsensä johtamiseen sisältyy kuitenkin myös kyky ohjata tietoisesti omaa ajattelua, motivaatiota ja käyttäytymistä. Tämä tarkoittaa toiminnan sovittamista omiin arvoihin, vahvuuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, kertoo tutkijatohtori Katja Pursio Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitokselta.
– Itsensä johtamisen teoria korostaa melko tarkasti määriteltyjä tapoja säädellä omaa toimintaa, mikä voi kaventaa käsitystä ilmiöstä. Tutkimuksemme syvensi ymmärrystä itsensä johtamisesta hoitotyössä tunnistamalla sen keskeisiä ulottuvuuksia sairaanhoitajien omien kuvausten pohjalta ja tuomalla uutta näkökulmaa olemassa olevaan teoriaan, Pursio lisää.
Koulutusinterventio vahvistaa itsensä johtamista
Hankkeen vastuullisen johtajan, professori Tarja Kvistin, mukaan hankkeessa toteutettu koulutusinterventio osoittautui tehokkaaksi tavaksi vahvistaa sairaanhoitajien itsejohtamistaitoja ja ammatillista autonomiaa. Tulokset osoittivat, että interventio paransi erityisesti omien tavoitteiden asettamista, itsensä palkitsemista, luonnollisten palkitsemisstrategioiden käyttöä sekä onnistuneen suorituksen mielikuvaharjoittelua.
– Sairaanhoitajien itsensä johtaminen on keskeistä vaativassa ja ajoittain hyvin kuormittavassa hoitotyössä. Organisaatioiden tulisikin tarjota säännöllisesti voimavaraperustaista ja sisäistä motivaatiota vahvistavaa koulutusta edistääkseen hoitohenkilökunnan kestävää työssä suoriutumista ja pitkäaikaista hyvinvointia, Kvist korostaa.
Hankkeen julkaisut:
Pursio, K., Nurmeksela, A., & Kvist, T. (2026). Registered nurses’ selfleadership strategies: Instrument validation and a cross-sectional study. Journal of Nursing Administration, 56(1), 42–47. https://doi.org/10.1097/NNA.0000000000001672
Pursio, K., Nurmeksela a., Mikkonen, S., & Kvist, T. (2025). Relationships Between Nurses' Self-Leadership Practices, Professional Autonomy, Job Satisfaction and Intention to Leave: A Structural Equation Modelling Approach. Journal of Advanced Nursing, 0:1–10. https://doi.org/10.1111/jan.70316
Pursio, K., van Dorssen-Boog, P., Nurmeksela, A., Raula, E., & Kvist, T. (2026). Understanding Self-Leadership in Nursing: A Descriptive Qualitative Study. Journal of Advanced Nursing, 0:1 – 14. https://doi.org/10.1111/jan.70684
Pursio, K., Nurmeksela, A., Raula, E., & Kvist, T. (2026). Nurses’ and nurse leaders’ perceived expectations and obstacles: An interview study. BMC Nursing. https://doi.org/10.1186/s12912-026-05123-8
Loppuraportti: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-6109-9
