Vuoden 2025 alussa julkiset työvoima- ja yrityspalvelut siirtyivät kuntien vastuulle. Itä-Suomen yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatiassa selvitettiin, millaiset mahdollisuudet alle 10 000 asukkaan kunnilla on paikkaperustaisen työvoimapolitiikan toteuttamiseen ja elinvoiman vahvistamiseen. Haastateltavina aiheesta ovat erikoistutkija Arja Kurvinen ja Pohjois-Karjalan työllisyysalueen johtaja Riikka Vartiaisen.
Sari Eskelinen: Vuoden 2025 alussa julkiset työvoima- ja yrityspalvelut siirtyivät kuntien vastuulle. Itä-Suomen yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatiassa selvitettiin, millaiset mahdollisuudet alle 10 000 asukkaan kunnilla on paikkaperustaisen työvoimapolitiikan toteuttamiseen ja elinvoiman vahvistamiseen.
Keskustelemme tänään aiheesta studiossa yhdessä erikoistutkija Arja Kurvisen ja Pohjois-Karjalan työllisyysaluejohtajan Riikka Vartiaisen kanssa.
Tervetuloa kuuntelemaan Akateemista varttia. Toimittajana on Sari Eskelinen.
Sari Eskelinen: Tervetuloa studioon Arja ja Riikka.
Riikka Vartiainen: Kiitos.
Arja Kurvinen: Kiitos.
Sari Eskelinen: Arja Kurvinen, olet pitkään tutkinut työttömyyttä ja työvoimapolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Mikä nyt toteutetussa työllisyys- ja elinkeinopalvelujen uudistuksessa on ainutlaatuista?
Arja Kurvinen: Toteutettu työllisyys- ja elinkeinopalvelujen uudistus on historiallisen suuri suomalaisessa työvoimapolitiikassa. Poikkeuksellista uudistuksessa on se, että työllisyyden hoitoa siirretäänkin nyt valtiolta kuntien tai työllisyysalueitten tasolle. Siis paikalliselle tasolle.
Eli uudistuksen taustaoletuksena on se, että työllisyyttä pystytään edistämään ja työmarkkinoiden ongelmiin vastaamaan paremmin paikallisella tai alueellisella tasolla kuin valtion tasolla. Toki valtiolla säilyy monia tehtäviä ja esimerkiksi työvoimapolitiikan ohjaus ja valvonta, seuranta.
Sari Eskelinen: Eli työvoimapolitiikkaa on aikaisemmin hoidettu valtion tasolla, ei kunnissa. Nyt ensimmäistä kertaa kunnat sen vastuun saavat, niinkö?
Arja Kurvinen: No, itse asiassa on hoidettu. Edellinen muutos tapahtui 60- ja 70-luvuilla. 61 siirtyi työnvälitys kunnilta valtiolle. Kunnilla säilyi vielä tuossa vaiheessa joitakin tehtäviä. Esimerkiksi työttömyyskortistojen ylläpito. Sitten 70-luvun alussa oikeestaan koko työvoimapolitiikka alkoi kehittyä uudella tavalla, ja silloin valtio otti koko työllisyydenhoidon hoitaakseen.
Sari Eskelinen: Eli näistä vanhoista kokemuksesta ei enää tässä uudistuksessa ole ammennettava.
Arja Kurvinen: Ei, ei valitettavasti. Joo, ei.
Sari Eskelinen: No, mitä tämän vuoden alussa toteutetulla työllisyys- ja elinkeinopalvelujen uudistuksella sitten tavoiteltiin?
Arja Kurvinen: No, uudistuksella on kyllä hyvin kunnianhimoiset tavoitteet. Vois sanoa, että uudistuksen kärkitavoitteena on kasvattaa työllisyyttä, vahvistaa alueiden elinvoimaa ja kilpailukykyä. On ajateltu, että kunnilla on hyvät mahdollisuudet edistää työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa, koska kunnissa tunnetaan hyvin alueen työnantajat, millaista työvoimaa yrityksissä tarvitaan. Toisaalta myös työnhakijat, millaisia palveluja työnhakijat tarvitsevat työllistyäkseen. Kunnillahan on ollut päävastuu alueensa elinvoiman edistämisestä. Kun uudistuksen myötä kunnille siirtyi myös tää työllisyydenhoito, niin on ajateltu, että kunnille tulee paremmat mahdollisuudet edistää sen alueen elinvoimaa.
Mutta uudistuksen tavoitteena on myös lisätä palvelujen vaikuttavuutta ja nostaa palvelujen laatua. Tässä taustalla ajatus siitä, että kunnat hoitaa muutenkin esimerkiksi koulutusta, hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Niin he voi näitä työllisyyspalveluja tavallaan yhdistää heidän muihin toimintoihinsa. Toisaalta paikallisella tasolla kunnilla on hyviä verkostoja ja voivat hyödyntää muiden toimijoiden mahdollisuuksia tässä työllisyyden edistämisessä. On verkostoja sinne yrityksiin, yrittäjäjärjestöihin, hyvinvointialueille, koulutusorganisaatioihin tai järjestöihin.
Elikkä katsotaan, että kunnilla on paras kokonaisnäkemys alueen kehittämisestä.
Sari Eskelinen: Eli saadaan nyt sitä paikallista näkökulmaa, mitä aika usein kysytään esimerkiksi aluepolitiikassa. Että näkyykö se alueiden ääni?
Arja Kurvinen: Kyllä. Tässä nimenomaan annetaan niitä välineitä sinne paikalliselle tasolle, ja ajatuksena on, että pystyttäisiin niitä paikallisia olosuhteita paremmin huomioimaan palveluja järjestettäessä.
Sari Eskelinen: No, tässä kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamassa Kuntien muuttuva rooli ja rooli työllisyys- ja elinkeinopalveluissa -tutkimuksessa te pureuduitte siihen uudistuksen valmisteluvaiheeseen. Mitä eri teemoja te sitten tutkimuksessa tarkastelitte?
Arja Kurvinen: No, tosiaan tutkimuksen kohteena oli pienet alle 10 000 asukkaan kunnat. Itse asiassa Suomen kunnista 64 % on näitä pieniä alle 10 000 asukkaan kuntia. Me tässä tutkimuksessa aluksi tarkasteltiin pienten kuntien työmarkkinoita tilastollisten aineistojen avulla. Pienten kuntien työttömyystilanteita, työllisyyttä, kuulumista työssäkäyntialueisiin. Sen lisäksi seurattiin työllisyysalueiden muodostamista ja analysoitiin työllisyysalueiden tekemiä TE-palvelujen järjestämissuunnitelmia siinä valmisteluvaiheessa. Sitten me selvitettiin kuntakyselyn avulla, miten pienet kunnat arvioivat tätä muutosta omalta kohdaltaan ja mitä mahdollisuuksia uudistukselle asetettujen tavoitteiden toteutumiselle on niissä kunnissa.
No, lopuks me valittiin sitten neljä esimerkkialuetta, neljä työllisyysaluetta. Nää oli Kainuu-Koillismaa, Oulun seutu, Pohjois-Karjala ja Suupohja. Näillä alueilla oli vielä kuusi esimerkkikuntaa, joilla tutkittiin tarkemmin sitten suunniteltuja työllisyydenhoidon malleja ja valmistautumista siihen uudistuksen toteutumiseen.
Sari Eskelinen: No, mitä teillä sitten ne tutkimuksen keskeiset havainnot tai tulokset olivat?
Arja Kurvinen: No, ensinnäkin tilastollinen kartoitus osoitti, että kuntien ja työllisyysalueiden nää tilanteet, kun katotaan työllisyyttä, työmarkkinoitten rakennetta, työttömyyttä, elinvoimaa tai niitten ongelmia, ovat niin erilaisia, joten niissä kyllä tarvitaan paikkaperustaisia toimia. Alueet ja kunnat ovat lähtökohdiltaan hyvin erilaisia ja niiden kehitys on hyvin paljon erilaistunut, joten tämmönen paikkaperustainen kehittäminen ja paikkaperustainen työvoimapolitiikka on ihan perusteltua.
No, sit me havaittiin, että työllisyyden kuntakokeilut, joita toteutettiin vuosina 21, 24 kahdellakymmenelläviidellä alueella Suomessa, ovat kyllä auttaneet kuntia valmistautumaan tähän TE-uudistukseen. Et kokemus, mitä kunnat on saanut näistä työllisyyden kuntakokeiluista, niin ne on auttanu. Kunnat on saanut osaamista ja ymmärrystä, mitä tää tarkoittaa tää lakisääteisten työvoimapalvelujen hoitaminen. Monilla kuntakokeilualueilla ryhdyttiinkin valmistautumaan uudistukseen heti, kun uudistuksen toteutus, oli tehty ne päätökset ja toteutus varmistui.
Mutta tää tutkimus osoitti, kun tutkittiin näitä työllisyydenhoidon malleja, miten näitä palveluja alettiin järjestää, että työllisyysalueiden välillä on suuria eroja. Esimerkiksi tässä viranomaistoimivallan jaossa, mikä vaikuttaa sitten palvelujen järjestämiseen. Osa työllisyysalueiden vastuukunnista jakoi toimivaltaa osakaskunnille. Meillä tutkimuksessa oli esimerkkialueina olleista Kainuu-Koillismaa ja Oulun seutu, jossa nää vastuukunnat jakoi aika paljon sitä toimivaltaa sitten osakaskunnille.
Tämä tarkoitti tietysti sitä, et kunnat tavallaan vastasivat sitten itse näitten lakisääteisten palvelujen järjestämisestä. Mut toki siellä vastuukunta aina oli tavallaan se taustatuki ja takavarmistaja niissä palvelujen järjestämisessä. Osa vastuukunnista sitten näillä työllisyysalueilla halusi pitää itsellään toimivallan lakisääteisten palvelujen järjestämisestä. Niinku esimerkiksi Pohjois-Karjalassa Joensuu. Näillä alueilla vastuukunta tietysti sitten järjestää ne lakisääteiset palvelut koko sillä työllisyysalueella.
Mut vois sanoa, että näistä erilaisista toteutustavoista huolimatta kaikilla työllisyysalueella tavoitteena on ollut vahvistaa lähipalveluja niissä kunnissa. Halutaan jokaiseen kuntaan jonkunlainen palvelupiste, jossa työnhakija ja työnantaja saavat sitten henkilökohtaista palvelua lähellä. Mut vois sanoa kuitenkin, että lähipalvelujen rinnalla halutaan kehittää edelleen myös digitaalisia palveluja. Ja sehän on ihan järkevää ja perusteltua, koska osa asiakkaista varmasti mielellään käyttää sitten digitaalisia palveluja ja on kykyä siihen. Se on myös varmaan palvelujen järjestämisen kannalta tehokas tapa.
Tän tutkimuksen perusteella synty se vaikutelma, sekä kyselyn että haastattelujen perusteella, että pääosa kunnista piti tätä työllisyys- ja elinkeinopalvelu-uudistusta kuitenkin hyvänä asiana. Toki kunnilla oli erilaisia pelkoja, mitä tähän uudistukseen sisältyy. [naurua] Mutta kuitenkin, että sitä pidettiin hyvänä asiana. Kunnilla on vahva tahtotila uudistaa palveluja, ja työllisyysalueilla myös on vahva tahtotila uudistaa. Että nää olemassa olevat palvelut eivät vaan siirry valtiolta kunnille, vaan niitä tullaan kyllä uudistamaan ja muuttamaan.
Uudistamiseen ja tehostamiseen kannustaa varmasti myös rahoituksen niukkuus osaltaan. Esimerkkinä voisin sanoa, että kunnissa onkin tehty esimerkiksi uusia tukimuotoja korvaamaan aikaisempaa palkkatukea, starttirahaa. Kunnan tämmösillä omilla tukimuodoilla halutaan tavoitella tukien hakemiseen ja myöntämiseen semmosta joustavuutta ja sujuvaa hallintoa. Vähentää sitä byrokratiaa. Näitä varmaan muitakin uudistuksia tulee sitten esille. Mutta jo tässä valmisteluvaiheessa tuli nämä esille.
Totta kai kunnat, työllisyysalueet pyrkii hyödyntämään paikallisia yhteistyöverkostoja sen työllisyyden edistämisessä, mutta tutkimus osoitti myös sen, että kyllä niissä yhdyspinnoissa ja yhteistyössä on, vaikka ne oli muotoutumassa, niin niissä vielä on paljon kehittämistäkin.
Tän koulutuksen suhteen, niin koulutus on tietysti tärkeä osa työvoimapalveluja. Kyllä tää meidän tutkimus osoitti myös sen, että työllisyyspalvelujen yhdistämisessä koulutuspalveluihin on haasteita, koska esimerkiksi toisen asteen ammatillinen koulutus on hyvin, hyvin keskittynyttä suurempiin keskuksiin. Elikkä edelleenkin tarvitaan niitä [naurua] luovia ratkaisuja tän koulutuksen järjestämiseen.
Tässä ehkä pääpointit nyt, mitä tulee mieleen. Että erot työttömyydessähän on suuri eri puolilla maata ja kuntien välilläkin työllisyysalueilla. Elikkä se haastaa varmasti työllisyysalueita näitten palvelujen järjestämisessä. Mutta vaikka tää työttömyys nyt sitten oli aika iso kysymys monella alueella ja vuoden 24 aikana lähes kaikilla alueillahan työttömyys nousi itse asiassa, kun nää palvelut nyt siirty, niin kuitenkin jo sitä katsetta oli luotu vähän sinne tulevaisuuteen ja työvoiman kysyntään vastaamiseen. Nousi esille tämmösiä esimerkiksi kansainvälisen rekrytoinnin kehittämisen teemoja sitten.
Sari Eskelinen: Paljonhan meillä on Suomessa puhuttu myös tosiaan siitä työvoiman saatavuudesta. Että vaikka nyt on huono tilanne, niin katse tosiaan pitää sinne tulevaisuuteen suunnata. Esimerkiksi Kainuu varmaan on yksi esimerkki alueesta, missä sitten on ollu jo haasteita siinä työvoiman saatavuudessa, et saadaan niitä osaavia tekijöitä sinne.
Mut vielä jos lyhyesti Arja Kurvinen sanot, niin mitä sä tutkijana ajattelet: tuoko tää paikkaperustaisuus nyt meille Suomeen ja paikkakunnille parempaa työllisyyden hoitoo jatkossa?
Arja Kurvinen: No, mun mielestä uudistus luo kyllä ihan hyvät edellytykset tälle paikkaperustaiselle kehittämiselle, koska tässä uudistuksessa työvoimapolitiikan päätöksentekoa, toimeenpanoa ja myös niitä resursseja siirrettiin kunnille. Elikkä kunnathan saa rahoitusta valtionosuuksien kautta näitten palvelujen järjestämiseen. Kunnilla tai kuntien muodostamilla työllisyysalueilla on näin mahdollisuuksia kehittää palveluja just niitten paikallisten tarpeiden mukaan.
Mut toki tähän liittyy semmosia rajoituksiakin tähän paikkaperustaiseen kehittämiseen. Yksi niistä on varmaan tällä hetkellä lainsäädäntö, joka ainakin aika tiukasti tuntuu rajoittavan tai määrittävän sitä, että millaista palveluja, miten ja kenelle tarjotaan. Sitten myös tää rahoitus, joka monilla alueilla, niin kuin täällä Pohjois-Karjalassa, niukkenee entisestään.
Elikkä jo kun me tehtiin näitä haastatteluja näissä esimerkkikunnissa, niin kunnat toivovat kyllä joustavuutta tähän lainsäädäntöön ja normeihin, jotta sitä työllisyyden hoitoo voitaisiin aidosti toteuttaa niistä paikallisista lähtökohdista ja huomioida ne paikalliset tarpeet. Lisäks tiedetään, että paikallisella tasolla on vaikea ratkaista esimerkiks rakenteellisia ongelmia. Tai vastata esimerkiksi maailman taloustilanteen tai tapahtumien seurauksena heikentyneeseen työllisyystilanteessa. Et näissä kysymyksissä tarvitaan kansallisia ratkaisuja ja valtion tukea.
Sari Eskelinen. Näin. Mut jos sitten mennään yhdelle työllisyysalueelle. Eli te tarkastelitte tosiaan siinä tutkimuksessa työllisyydenhoidon malleja neljällä työllisyysalueella. Yksi niistä oli Pohjois-Karjala täältä Itä-Suomesta. Niin meillä on täällä studiossa Pohjois-Karjalan työllisyysalueen johtaja Riikka Vartiainen. Kerropa vähän, että millaiseen malliin täällä Pohjois-Karjalassa päädyttiin sit ja minkä takia.
Riikka Vartiainen: No, Pohjois-Karjalassa päädyttiin yhtenäiseen maakunnalliseen työllisyysalueeseen. Toki keskustelua siinä muodostamisvaiheessa käytiin kahdesta eri vaihtoehdosta. Eeli siitä, että Joensuu muodostais itsenäisen työllisyysalueen ja sitten nämä muut kunnat tällaisen ikään kuin reikäleipäalueen omalla vastuukunnalla siihen ympärille. Mutta sitten lopputulema oli kuitenkin se, että maakunnallinen elinvoima edistyy parhaiten, jos meillä on yhtenäinen työllisyysalue, ja siihen sitten päädyttiin. Eli kaikki 13 kuntaa on mukana tässä alueessa ja Joensuu toimii sitten vastuukuntana.
Sari Eskelinen: Mut kaikissa kunnissa ne lähipalvelut täälläkin säilyy.
Riikka Vartiainen: Kyllä. Eli Joensuu on vastuukuntana sijoittanut työntekijöitä jokaiseen kuntaan, missä on tämmönen oma lähipalvelupiste olemassa. Eli sitä kasvokkaista palvelua pitäisi ja saakin nyt sitten enemmän ku aikasemmin.
Sari Eskelinen: No, tää vähän viittaa jo tähän mun seuraavanki kysymykseen. Eli miten te niitä työllisyyspalveluita Pohjois-Karjalassa jatkossa järjestätte?
Riikka Vartiainen: No, juurikin näin lähipalveluna entistä enemmän. Toki siinä ne digitaaliset palvelut kehittyy rinnalla, ja meillä on esimerkiks olemassa tämmönen TNO ESR+-rahoitteinen hanke, joka sitten kehittää tällaisia digipalveluita sinne, sanotaanko varhaista työnhakua tukemaan. Eli meillähän on ison kuvan tehtävänä se, että me ennaltaehkäistään työttömyyttä ja katkastaan työttömyyttä yhä varhaisemmassa vaiheessa. Meillä on muun muassa taloudelliset kannustimet, mitkä ohjaa meitä vahvasti siihen suuntaan.
Eli TNO on tämmönen kehittämisen moottori sitten sen osalta, että me saatas asiakkaita jo palveluihin hyvissä ajoin ennen ku se työttömyys sitten lähtee pitkittymään. Toisaalta sitten työnantajapuolelle myös hyvissä ajoin sitä osaavaa työvoimaa järjestämään ja luomaan työnantajille sellasia palveluita, jotka sitten auttaa siinä työllistämisessä.
Sari Eskelinen: Miten niistä digipalveluitten järjestämisestä, niin teettekö te yhteistyötä sitten muitten työllisyysalueitten kanssa? Vai onko sekin sitten tämmöistä paikkalähtöistä kehittämistä?
Riikka Vartiainen: No, digitaalisten palveluitten osalta meillähän on käyttövelvoitetta tähän valtakunnalliseen työmarkkinatoriin. Siellä toimii tämä viranomaispalvelu digitaalisina. Mutta sitten siihen rinnalle semmosia täydentäviä palveluita me kehitetään kyllä täällä paikallisesti työllisyysalueena. Esimerkiksi tää TNO-hanke on kehittänyt tämmöstä sähköistä oppimisympäristöä, mikä saadaan sitten kuntiin käyttöön.
Sari Eskelinen: No, jos taas Pohjois-Karjalaa mietitään, niin onko Pohjois-Karjalan tekemissä ratkaisuissa valtakunnallisesti jotain tämmösiä paikallisuudesta nousevia erityispiirteitä, mitä te nyt ootte ottanu sitte huomioon, ku ootte lähtenyt tätä työllisyysaluetta rakentamaan?
Riikka Vartiainen: No, meil on Pohjois-Karjalana aika hyvä tilanne sen suhteen, et me ollaan hyvin selkeä tämmönen alue ja meillä on yhteisiä toimijoita täällä alueen sisällä, joitten rajat ovat yhteneväisiä. Esimerkiksi hyvinvointialue ja oppilaitokset, kuten vaikka Riveria. Ja Pohjois-Karjalassa on vahvaa tämmöstä maakunnallista yhteistyötä ollut kuntien kesken jo aikaisemminkin, että me ei olla tavallaan jouduttu luomaan mitään uusia rajoja, vaan perustettu työllisyysalue sitten tämmöselle omalle selkeelle alueelle, mikä nyt sitten helpottaa huomattavasti sitten asiakasprosessien ja muitten suunnittelua meidän kumppaneitten, vaikka sen hyvinvointialueen kanssa.
Sari Eskelinen: No, mitkä täällä Pohjois-Karjalan työllisyysalueella on nyt sitten niitä isoimpia haasteita, jos mietitään vaikka sitten juuri työttömyyttä tai vaikka sitä työvoiman saatavuuttakin?
Riikka Vartiainen: No, palveluitten näkökulmasta meillä on rahoitus ehottomasti suurin haaste. Eli meillä valtionosuus tippu hurjasti ja jo tänä vuonna jouduttiin sitten 4,8 miljoonaa euroa säästämään verrattaessa tohon viimevuoteen, siihen summaan, millä palveluita on TE-toimiston puolella järjestetty. Eli lakisääteiset palvelut on meillä vähän haasteessa sen osalta, et miten saadaan se resurssi sitte mukautumaan niihin palvelutarpeisiin. Että nythän on työttömyys taas lisääntyny, ja ne ei ainakaan vähenemään ole ne sekä työnantajien että työnhakijoitten tarpeet.
No, sitten toisena haasteena meillä on tämä väestön ikärakenne. Eli Pohjois-Karjalassakin on jo kokemuksia kohtaanto-ongelmasta ja siitä, et miten me saadaan työvoima jatkossa riittämään. Sekin me tiedetään, että esimerkiksi Joensuun kohdalla väkiluku ja asukasmäärä kasvaa maahanmuuton voimasta, ja me tiedetään myöskin se, että Pohjois-Karjalassa on sitten haasteita sen työllistämisen ja kotouttamisekin osalta. Tosin siihen on jo hyviä työkaluja parhaillaan kehitteillä ja on kehittämishankkeita ja muita. Mutta haasteena on myöskin se, että me saadaan meidän maahanmuuttajat kotoutumaan ja työllistymään ja myös työnantajapuolelle sitä vastaanottavuutta sitten enemmän.
Sari Eskelinen: No, mitäs mahollisuuksia tää uus malli nyt avaa näitten erilaisten haasteitten selättämiseen?
Riikka Vartiainen: No, tossa niinku Arja kertokin jo, että kyllähän meillä on huomattavasti selkeämpää se, että meil on yksi vastuutaho tässä olemassa. Eli on työllisyysalue ja kunnat, joilla on valta, vastuu ja resurssit sitten toimia tässä asiassa ja yhdistää jo niitä olemassa olevia palveluita ja verkostotoimintaa sitten tähän työllisyyden edistämisen tueksi. Eli tää on selkeä etu ja asiakkaan näkökulmasta erityisesti, että nyt tietää, että palvelut saa sieltä omasta kunnasta ja sitten oma kunta on siellä taustalla vastuussakin siitä kokonaisuudesta. Et kyllä tää on huomattavasti selkeyttäny sitä aikasempaa työllisyydenhoidon järjestelmää, mikä meil on ollu.
Sari Eskelinen: Onkos teille asiakaspalautetta tullu jo?
Riikka Vartiainen: No, asiakaspalautettahan tulee aina enemmän ja vähemmän. Alkuvuonna meil oli jonkin verran tuosta siirtymästä johtuvia ruuhkia. Toki semmosia isompia niin sanottuja ongelmia ei tullu siitä, että kenenkään työttömyysturvaa ei jäänyt odottamaan tai tän tyyppisiä asioita, mutta palautetta tulee aina tasaisesti. On tullut paljon kiitostakin siitä, että nyt se työntekijä on siellä omassa kunnassa tavoitettavissa. Että sekä myönteistä että vähemmän myönteistä palautetta niinku viranomaiset yleensäkin saavat.
Sari Eskelinen: Näin se taitaa olla. Julkisuudessa on kyl sit keskusteltu tän uudistuksen tuomista ongelmista, kuten just siitä palveluun käytettävän rahoituksen niukkuudesta ja loppumisesta. Niukkuudesta puhuit sinäkin Riikka. Tai tietojärjestelmien ongelmista, ongelmista palvelujen saatavuudessa ja sitten työntekijöitten uupumisestakin jonkin verran. Arja Kurvinen, mitä nyt sun näkökulmasta on olleet isoimmat haasteet ja onko ne tullut yllätyksenä?
Arja Kurvinen: No, mä sanoisin näin, että tää uudistus on niin valtavan iso, et olisin mieluummin yllättyny, jos siirtymävaiheeseen ei olisi liittynyt mitään ongelmia. Käsittääkseni esimerkiksi alkuvaiheen niitä tietojärjestelmäongelmia on saatu melko nopeesti ratkaistua kuitenkin. Muutos on ollut suuri myös sitten valtiolta kuntiin siirtyneen henkilöstön kohdalla. Me ei tutkittu tässä meidän tutkimuksessa tätä siirtyvää henkilöstöä kyllä.
Et näillä siirtyneellä henkilöstöllä työnantaja on vaihtunu ehkä useampaankin kertaan, jos he ovat siirtyneet vielä kunnasta toiseen. Sitten työtehtävät ovat varmasti myös muuttuneet ja kuntien työkulttuuri, voin kuvitella, että se on erilainen kuin valtiolla. Monia muutoksia, ja varmaan sitä kuormittumista tapahtuu.
Vaikka me ei tutkittu tässä tutkimuksessa, niin mä kuitenkin aikaisempien tutkimusteni perusteella sanoisin, että suuri organisaatiomuutos vie ainakin kaksi vuotta ennen kuin toiminnot vakiintuvat. Et tarvitaan aikaa sen muutoksen läpivientiin. Mut kyl mä jotenkin luotan, että kunnissa on myös tämmöstä osaamista ratkaista näitä ongelmia.
Et en mä nyt muuta osaa sanoa näissä (--) [0:24:13]. Että mun mielestä esimerkiks palvelujen saatavuuteen liittyvistä ongelmista, ehkä niistä on raportoitu just suurimmista kaupungeista sitten tämäntyyppisiä ongelmia. Siis tää rahoituksen loppuminen näin alkuvaiheessa, niin varmaan johtui siitä, että niitä viime vuonna tehtyjä tavallaan sitomisia siirty tälle vuodelle, et valtiohan on myöntämässä näihin sitten lisärahoitusta, että sekin varmasti ratkeaa tässä. Että kaikkea varmaan ei oo osattu sitten ottaa huomioon, mitä tää muutos tuo tullessaan.
Sari Eskelinen: No, sä oot varmaan tähän jo vastannu, mutta vielä tiiviisti se, et mitä vastauksia sit näitten haasteitten selättämiseen, mitä just tässä kuvasit, niin tää teijän tutkimus sitten antaa?
Arja Kurvinen: No, mä kyllä muistuttaisin, nää työllisyysalueet ovat toimineet vasta kolme kuukautta, joten tätä kokemusta on kertynyt varsin lyhyeltä ajalta vasta. Ensimmäisten näetten havaintojen ja ilmenneiden alun vaikeuksien perusteella vielä on tosi vaikeeta arvioida sitä onnistumista. Mutta tämän meidän tutkimuksen ja aiemman tutkimustiedon valossa uudistuksella näkisin, et on kuitenkin ihan hyvät mahdollisuudet onnistua. Viittaan tässä myös niihin kuntien näkökulmiin. Elikkä kunnat piti tätä uudistusta pääosin hyvinä ja olivat jopa innostuneita tästä uudistuksesta. Täällä osa kunnista tai kuntien edustajista näki, että lopultakin tämä uudistus tapahtuu, että tätä on jo odotettu. Semmosta hyvin kriittistä näkökulmaa oli vaan ehkä vähemmistöllä näistä kunnista.
Kuitenkin pallo nyt on kunnilla ja työllisyysalueilla ja onnistuminen on kiinni kuntien, työllisyysalueiden aktiivisuudesta ja mielikuvituksesta, miten palvelut sitten palaa parhaiten saadaan järjestettyä niihin paikallisiin tarpeisiin. Mutta tietysti kunnat ja työllisyysalueet tarvitsevat valtionapuu, tukee ja niitä riittäviä resursseja niin, että uudistuksen tavoitteet sitten pystyy toteuttamaan.
Sari Eskelinen: No, mä oon kuitenkin tästä aistivinani, että onnistuneena tätä voidaan pitää ainakin kuntienkin mielestä niistä alun haasteista huolimatta.
Arja Kurvinen: Kyllä ainakin siinä valmisteluvaiheessa tuli sellainen kuva, että kunnat pitivät tätä onnistuneena. Tosin heillä ei vielä siinä vaiheessa, kun me kerättiin tätä aineistoa, ollu sitä kokemusta tästä toteutuksesta.
Sari Eskelinen: Niin, Riikka Vartiainen, siet oot siellä kentällä käytännön toimijana, niin onko tää onnistunut?
Riikka Vartiainen: Kyllä me uskalletaan jo tässä vaiheessa sanoa, että uudistus on onnistunu. Mutta kyllähän siinä on vielä pitkä matka kuljettavana siihen, että meillä palvelut toimii täydellisesti ja sanotaanko, et se valtionkulttuuri on sulanut ja yhdistynyt kuntakulttuuriin ja hyvin monia semmosia asioita, mitkä ei ihan lyhyessä ajassa rakennu uudestaan. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut uudistus.
Sari Eskelinen: Loistavaa. Joskus kuullaan tällaisiakin uutisia, kun mietitään tätä meidän surullisen kuuluisaa sotea.
Sari Eskelinen: Mutta hei, kiitos haastattelusta Arja Kurvinen ja Riikka Vartiainen. Ja kiitos myös meidän kuuntelijoillemme. Toimittajana tässä Akateemisessa vartissa oli Sari Eskelinen. Lisää Itä-Suomen yliopiston ajankohtaisia uutisia puolestaan löydät verkkosivuilta osoitteesta www.uef.fi/ajankohtaista.
