Tanssi on ollut monella tapaa osa ihmisten elämää. Tanssi paitsi viihdyttää ja tarjoaa taide-elämyksiä, se on ollut historian saatossa myös osa ihmisyhteisöjen rituaaleja ja uskonnollisia seremonioita. Tanssi myös kasvattaa ja sillä on terapeuttisia ulottuvuuksia. Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan parhaillaan tanssin merkitystä MS-tautia sairastaville yhteistyössä Neuroliiton kanssa.
Akateeminen vartti -podcastin jaksossa keskustellaan monitieteisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen dosentin ja tanssitaiteen tohtori Hanna Pohjolan sekä Neuroliiton kuntoutussuunnittelijan, fysioterapeutti Pirkko Hämäläisen kanssa Siilinjärvellä toteutetusta tanssikurssista ja sen tuomista kokemuksista.
Jutun kuva nuorten masentuneiden aikuisten kanssa toteutetusta avatarpohjaisesta tanssiteoksesta.
Kuuntele Akateeminen vartti -podcastin jakso
Sari: Tanssi on ollut monella tapaa osa ihmisen elämää. Tanssi paitsi viihdyttää ja tarjoaa taide-elämyksiä, se on ollut historian saatossa myös osa ihmisyhteisöjen rituaaleja ja uskonnollisia seremonioita. Tanssi myös kasvattaa ja sillä on terapeuttisia ulottuvuuksia. Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan parhaillaan tanssin merkitystä MS-tautia sairastaville yhteistyössä Neuroliiton kanssa. Kanssani aiheesta ovat studiossa keskustelemassa monitieteisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen dosentti ja tanssitaiteen tohtori Hanna Pohjola Itä-Suomen yliopistosta sekä fysioterapeutti ja kuntoutussuunnittelija Pirkko Hämäläinen Neuroliitosta. Tämä on Akateeminen vartti, toimittajana Sari Eskelinen.
Sari Eskelinen: Hanna ja Pirkko, tervetuloa Akateemisen vartin vieraiksi.
Pirkko Hämäläinen: Kiitos paljon.
Hanna Pohjola: Kiitos.
Sari Eskelinen: Aloitetaan sinusta Hanna. Olet paitsi tutkija myös tanssipedagogi. Miksi tanssi on mielestäsi ihmiselle niin tärkeä itseilmaisun väline?
Hanna Pohjola: No niin kuin jo totesitkin tossa alussa niin ihminen ikään kuin ankkuroituu elämään kerronnallisuuden kautta. Kerrotaan erilaisia tarinoita toki myös tanssien. Tanssiminen on ikivanha tapa hahmottaa omaa paikkaa maailmassa ja yhteiskunnassa ja erityisesti eri taiteen muodot osoittaa paikkansa kerronnallisuudessa sitä kautta, et ne mahdollistaa luovuuden ja tunteitten ilmaisun, joitten avulla pystyy kurottautumaan kohti sitä, mikä kellekin on aidosti merkityksellistä. Jos mietitään nyt erityisesti tanssimista, joka on kehollista ja ruumiillista, tarinoita, tunteita ja merkityksiä välitetään liikkeen kautta hyvinkin kokonaisvaltaisesti, niin esimerkiksi neurotieteen professori Antonio Damasiota mukaillen voitas todentaa sitä, että erityisesti kehollisen läsnäolon kautta voidaan tuoda myöskin tämmöset ei-sanalliset ja ei-tajunnalliset asiat julki ja jopa tajunnan piiriin. Tämä on hyvin merkittävää, sillä meillä on paljon asioita ja tunteita, joita voi olla vaikea muuten sanottaa tai välittää sanoin tai on tilanteita, joissa on esimerkiks vaikea välittää sanoin asioita. Ja toki on myös asioita, joille ei ole sanoja.
Sari Eskelinen: No syksyllä toteutitte Siilinjärvellä kurssin, joka on osa tutkimushankettasi Tarinallinen tanssi elämän murroksissa, jonka Koneen säätiö on rahottanu. Mitä tässä hankkeessa tarkkaan ottaen tutkitaan?
Hanna Pohjola: No, tässä hankkeessa tarkastellaan erityisesti tanssia ja tanssin merkitystä erilaisissa elämäntilanteissa ja erityisesti narratiivisena kerronnallisuuden muotona. Yksi osa tätä hanketta on sairausnarratiivit esimerkiksi neurologisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin tauti ja MS-tauti.
Sari Eskelinen: Niin, loppusyksystä tosiaan järjestitte Siilinjärvellä yhteistyössä Neuroliiton kanssa Tanssista voimaa -kurssin ja siihen osallistui MS-tautia sairastavia. Tän kurssin kuvauksessa sanotaan, että tanssi ja työskentely kurssilla herättelee mielikuvitusta, on elämyksellistä ja vahvistaa tässä hetkessä olemisen kokemusta ja auttaa tutustumaan omaan itseen uudella tavalla. Hanna kerrotko hieman siitä, mitä teitte kurssin aikana?
Hanna Pohjola: No tämä kurssi oli kaksiosainen ja näitä kahta osiota yhdisti kotitehtävä eli semmonen parin kuukauden kokonaisuus. Yhdessä siellä kurssilla kurssipaikalla tehtiin erilaisia kehontuntemusharjoitteita ja erityisesti harjoiteltiin taidetanssin keskeisiä elementtejä, kuten esimerkiksi hengitystä ja liiketasoja ja liikedynamiikkaa eli tämmösiä erilaisia liikkumisen laatuja ja käytettiin liikeimprovisaatiota ja sitten tämmösiä lyhyitä liikekompositioita. Me valmistettiin myös yhdessä ja yksin tanssiteoksia. Yhdessä tehtiin tämmönen avatar-pohjainen teos, joka on yhteinen tanssi-improvisaatioteos ja sitten sen ohella jokainen osallistuja valmisti näitten kurssien osajaksojen välissä myös oman soolotanssiteoksen.
Sari Eskelinen: Tuo digitaalinen tanssiteos julkaistaan tammikuussa 2023 ja teitte vastaavan avatar-pohjaisen tanssiteoksen myös masentuneiden nuorten aikuisten kanssa toteutetussa osahankkeessa viime keväänä. Mikä merkitys näillä tanssiteoksilla on ollut osallistujille?
Hanna Pohjola: No molemmissa näissä osatutkimuksissa oli hyvin samankaltaisia kokemuksia osallistujilla. Toki taustalla voi olla se, että molempien teosten lähtökohta oli samankaltainen eli liikkeellinen tarina toivotusta tulevaisuudesta ja liikeharjoitteet, jotka ikään kuin valmisteli sekä omia että yhteisiä tarinoita. Molemmissa ryhmissä tämä varsinainen teoksen valmistamisen prosessi koettiin tosi mielenkiintosena ja innostavana kokemuksena ja saatiin tosi paljon myönteistä palautetta erityisesti siitä, että silloin kun kuvattiin, osallistujilla oli mahdollista nähdä itsensä reaaliajassa välittömästi tän kuvatun tanssiosuuden jälkeen. Monelle oli hyvin merkityksellistä nähdä se oma tanssi sellaisessa muodossa, jossa välittyy vaan se liike ikään kuin anonyyminä, joko tikku-ukkona tai avatar-pohjaisena hahmona. Tällöin se huomio katseessa kiinnittyy siihen, miltä se liike näyttää ja mitä se välittää ja mitä tulkitaan eikä niinkään siihen, että millainen keho on. Monelle tämä näyttäyty liikkeen kauneutena ja toimintakykyisyytenä molemmissa ryhmissä. Ja jos vielä lopuks mennään erityisesti tähän Neuroliiton kanssa toteutettuun teokseen, niin meillähän oli myös tällä toisella osajaksolla tämän vielä editoitavana olevan teoksen ensi-ilta. Osallistujat koki sen ikään kuin kokonaiseks tanssiteokseksi, jossa näkyy sekä oma matkanteko kurssilla että yhteinen matkanteko, mut myöskin metaforisesti se suhde omaan sairauteen, elämäntilanteeseen ja sairastamisen prosessiin. Ja muita tämmösiä teemoja oli yhteisöllisyys, luottamus ja usko hyvään tulevaisuuteen.
Sari Eskelinen: Pirkko Hämäläinen, sinä työskentelet siis kuntoutussuunnittelijana Neuroliitossa ja olit mukana toteuttamassa Siilinjärven kurssia. Mikä on sinun oma suhteesi tanssiin?
Pirkko Hämäläinen: Tervehdys vaan kuulijoille myös. Oma suhteeni tanssiin on hyvin monisäikeinen. Viihdyn itse tanssilattioilla myös, mutta tanssi on mulle myös vahva itseilmaisun kieli ja nautin tanssitaiteesta myös katsojana. Sit oman fysioterapiatyön kautta ja muun muassa tanssi- ja liiketerapiaopintojen kautta mä näen tanssin mahdollisuuden myös kuntoutuksen kentässä vahvasti. Hanna Pohjola puolestaan on mulle tuttu tanssin ja tutkimuksen kentältä ja ilokseni tässä tutkimusyhteistyössä nyt mahdollistui meidän yhteinen työskentely myös Neuroliiton kurssityössä.
Sari Eskelinen: Hienoa. Miksi Neuroliitto halusi lähteä mukaan Hannan tutkimushankkeeseen?
Pirkko Hämäläinen: Neuroliiton jäsenistöllä on ollut pitkään toiveita, että tanssi tulis vahvemmin mukaan meidän kurssitarjontaan ja me oltiin pohdittu sitä, että missä muodossa me lähdetään vastaamaan siihen jäsenistön tarpeeseen. Nyt tämä tutkimushanke vastasi mielestäni todella hienosti siihen jäsenistön tarpeisiin ja toiveisiin sekä meidän omaan kurssitoiminnan tavoitteelliseen kehittämiseen. Ja toteutuneen Tanssista voimaa -kurssin keskiössä oli nimenomaan osallistujien toimijuuden vahvistaminen ja identiteetin rakentaminen. On eri asia, puhutaanko minusta MS-tautia sairastavana vai minusta toimijana arjessa. Tai määrittääkö ihmistä hänen rajoitteensa vai kaikki se, mikä hänelle on mahdollista. Tämä kurssi oli hyvin pitkälle tämän tematiikan äärelle rakennettu myös. Yks syy lähteä mukaan Neuroliitolla oli myös tutkimuksellinen tavoite. Eli potilasjärjestönä Neuroliitolla on toiminnan alusta alkaen ollut tavoitteena tuottaa ajankohtaista ja tuoretta tietoa kuntoutuksesta ja hoidoista. Esimerkiksi vuonna 1995 perustettu Suomen MS-säätiö jakaa vuosittain apurahoja tutkijoille, joiden tieteellisenä tutkimuskohteena on ensisijaisesti MS-tauti tai harvinaiset neurologiset sairaudet. Meillä Neuroliitossa tehdään vuosittain useita kymmeniä erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä ja ne käynnistyy usein kuntoutustyössä tehdyistä havainnoista. Tää Hannan kanssa tehty tutkimusyhteistyö on osa tätä tutkimusjatkumoa.
Sari Eskelinen: No millaisia kokemuksia kurssista jäi sinulle ja osallistujille?
Pirkko Hämäläinen: Ihania. Neuroliiton sopeutumista tukevien kurssien tavoitteena on osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen ja musta se mahdollistu tässä yhteistyössä aivan loistavasti. Mä itse asiassa kokosin kurssilaisten antamasta välittömästä palautteesta semmosen koosteen, joka mielestäni vahvistaa sen kurssin psykofyysissosiaalisia hyötyjä. Fyysisinä hyötyinä kurssilaiset mainitsi muun muassa kivun lievittymisen, tasapainon hallinnan tunteen lisääntymisen ja kehon elastisuuden ja sitä kautta pystyvyyden tunteen kokemuksia. Osallistujat myös koki, että kun oma kognitio on sumuisaa ja ajatus ei kulje, niin taidemenetelmät, taide ja tässä nimenomaan tanssi voi avata ihan uuden kanavan ilmaista itseään. Tää on musta merkityksellistä siinäkin mielessä, että tällä tavoin ajateltuna ihmisen kognitiivinen pystyvyys ei määritä ihmisen arvoa tai ihmisyyttä. Ja sit taas psyykkisinä kokemuksina nousi esiin itseluottamuksen kohentuminen, toiveikkuus ja ilon kokemukset ja niin kuin Hanna tossa mainitsi, kyky nähdä itsensä toisin ja kauniina. Sosiaalisena hyötynä yhdessä tekemisen korjaava kokemus ja ryhmä koki, että tanssi mahdollisti itseilmaisun tasolla, jolla ei välttämättä oo olemassa sanoja. Liikkeen kautta avautu kurssilaisille uusi yhteinen kommunikoinnin tapa, vähän kuin uusi ilmaisukieli.
Sari Eskelinen: Miten näitä kurssista saatuja kokemuksia jatkossa hyödynnetään Neuroliiton toiminnassa?
Pirkko Hämäläinen: Neuroliitto julkaisee valtakunnallisessa Avain-lehdessään asiantuntevaa ja kansainvälistä tietoa muun muassa tutkimuksista, lääkehoidosta ja kuntoutuksesta ja me julkaisemme Avain-lehdessä tietoa myös tämän tutkimusyhteistyön toteutuksesta ja tuloksista. Tanssista voimaa -kurssi sai osallistujista valtavaa hyvää palautetta ja nyt nää kurssista saadut kokemukset ja palaute vahvistaa meille sen, että tanssi jatkuu. Eli pyrkimyksenä on järjestää MS-tautia ja harvinaista neurologista sairautta sairastaville Tanssista voimaa ja sopeutumista tukeva kurssi myös ensi vuonna.
Sari Eskelinen: Kuulostaa hienolta. Kiitos haastattelusta Hanna Pohjola ja Pirkko Hämäläinen ja kiitos myös kuuntelijoillemme. Toimittajana tässä akateemisessa vartissa oli Sari Eskelinen ja lisää Itä-Suomen yliopiston ajankohtaisia uutisia puolestaan löydät