Sepelvaltimoiden kajoavan varjoainekuvauksen läpikäyneistä alipainoisilla ja sairaalloisen lihavilla on normaalipainoisia suurempi riski kuolla viiden vuoden kuluessa, osoitti laaja suomalainen rekisteritutkimus. Sen sijaan lievästi lihavilla kuolemanriski oli jopa hieman alhaisempi kuin normaalipainoisilla.
Tutkimuksessa analysoitiin kansallisesta KARDIO-rekisteristä tiedot kaikkiaan 42 636 potilaasta, joille oli tehty sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Osallistujien keskimääräinen ikä tutkimuksen alkaessa oli 65 vuotta ja heistä 60 prosenttia oli miehiä. Tarkoituksena oli selvittää painoindeksin ääripäiden eli alipainon ja lihavuuden yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen noin viiden vuoden seurannassa.
Painoindeksi (BMI) lasketaan jakamalla paino pituuden neliöllä (kg/m2). Normaalina pidetään painoindeksiä välillä 18,5–24,9. Jos painoindeksi on alle 18,5, kyseessä on alipaino. Lievässä lihavuudessa painoindeksi on 25–30, merkittävässä lihavuudessa 30–35, vaikeassa lihavuudessa 35–40 ja sairaalloisessa lihavuudessa yli 40.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa riski kuolla viiden vuoden seuranta-aikana sepelvaltimoiden varjoainekuvauksesta oli alipainoisilla kaksi kertaa suurempi ja sairaalloisen lihavilla 49 prosenttia suurempi kuin normaalipainoisilla, vaikka useita sekoittavia tekijöitä otettiin huomioon. Vaikeasti lihavilla kuolleisuusriski oli 10 prosenttia suurempi kuin normaalipainoisilla, merkittävästi lihavilla lähes sama kuin normaalipainoisilla ja lievästi lihavilla 8 prosenttia pienempi kuin normaalipainoisilla.
Sepelvaltimoiden kajoavalla varjoainekuvauksella voidaan varmistaa taudin diagnoosi ja vaikeusaste sekä tarve kajoaville hoidoille, kuten sepelvaltimon pallolaajennukselle tai ohitusleikkaukselle. Kajoaviin tutkimuksiin ja hoitoihin voi myös liittyä joitakin riskejä.
– Näiden tulosten valossa kajoavien tutkimusten ja toimenpiteiden tekeminen alipainoisille tai sairaalloisen lihaville vaatii entistäkin tarkempaa harkintaa. Toimenpiteistä saavutetut hyödyt suhteessa riskiin voivat olla paremmat lähempänä normaalipainoa, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, professori Jari Laukkanen Itä-Suomen yliopistosta ja Keski-Suomen keskussairaalasta.
Laukkasen mukaan alipainoisten suurempi kuolleisuus voi liittyä esimerkiksi suurempaan verenvuotoriskiin, vähäisempään lihasmassaan, huonompaan yleiskuntoon ja raihnaisuuteen.
Lihavuus on tunnettu sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Useiden tutkimusten perusteella ainakin lievästi lihavilla sydänpotilailla kuolleisuus voi olla silti jopa aavistuksen pienempää kuin normaalipainoisilla. Ilmiötä kutsutaan lihavuusparadoksiksi, ja se havaittiin myös tässä tutkimuksessa.
Laukkasen mukaan kuolemanriskiin voivat kuitenkin vaikuttaa useat tekijät, joista yksinomaan painoindeksi ei kerro ja joita on vielä syytä tutkia tarkemmin. Esimerkiksi liikunta voi vähentää lihavallakin kuolemanriskiä, lisätä lihasmassan osuutta rasvamassaan nähden ja vähentää erityisen haitallista vyötärörasvaa.
Tutkimukseen osallistui tutkijoita myös Tampereen yliopistosta, Tampereen ja Oulun yliopistollisista sairaaloista, Keski-Suomen, Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Lapin keskussairaaloista sekä Satasairaalasta. Tulokset julkaistiin Catheterization & Cardiovascular Interventions -lehdessä.
Lisätietoja:
Professori Jari Laukkanen, jari.laukkanen(a)ksshp.fi, p. 014 269 5430
Tutkimusartikkeli:
Laukkanen, JA, Kunutsor, SK, Hernesniemi, J, et al. Underweight and obesity are related to higher mortality in patients undergoing coronary angiography: the KARDIO invasive cardiology register study. Catheter Cardiovasc Interv. 2022; 1-10. doi:10.1002/ccd.30463
