Millaista oli Pohjois-Karjalan ja Karjalan tasavallan välinen rajan ylittävä yhteistyö 1980-luvun lopulta 2020-luvulle? Tähän tarjoaa vastauksia uutuuskirja Toimijoiden Karjalat. 30 vuotta rajan ylittävää yhteistyötä, johon on kerätty laaja noin 50 haastattelun muistitietoaineisto sekä koottu asiakirja- ja sanomalehtiaineistoa. Teos nostaa esiin ne kymmenet ja sadat pohjoiskarjalaiset, jotka ylittivät Niiralan rajanylityspaikan joko itsenäisinä toimijoina tai organisaatioiden edustajina. Kirjan toinen kantava teema on ajatus rajan ylittävästä yhteistyöstä alueellisena ulkopolitiikkana eli paradiplomatiana.
Karjalan tutkimuslaitoksen tutkijoiden Joni Virkkusen, Alina Kuusiston, Ismo Björnin, Jukka Kokkosen, Minna Piipposen ja Pirjo Pölläsen kirjoittamassa teoksessa tarkastellaan rajan ylittävän yhteistyön merkitystä Pohjois-Karjalalle sekä yhteistyöhön osallistuneille suomalaisille toimijoille. Kirjassa kuvataan sitä institutionaalista, yhteiskuntapoliittista ja historiallista toimintaympäristöä, jossa arkinen yhteistyö Suomen ja Venäjän raja-alueilla tapahtui.
Kirjahanke käynnistyi Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön rahoituksella helmikuussa 2022. Vain viikko rahoituksen saamisen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjän hyökkäyssota lopetti kaiken rajan ylittävän yhteistyön ja teki 30 edeltävän vuoden aikana kehittyneestä vuorovaikutuksesta historiaa, ainakin toistaiseksi. Nyt kiinnostavia eivät olleet enää vain muistot, vaan myös ajatukset vuosikymmeniä tehdyn yhteistyön merkityksistä ja yhtäkkisestä loppumisesta.
Yhteistyö oli osa maakunnallista identiteettiä vuosikymmenien ajan
Luvanvarainen henkilöliikenne alkoi Värtsilän Niiralan rajanylityspaikassa vuonna 1988. Rajoitetun suomalaisille ja venäläisille tarkoitetun passitarkastuspaikan statuksen se sai vuonna 1992, ja joulukuussa 1994 se virallistettiin kansainväliseksi rajanylityspaikaksi. Vuosikymmenten kuluessa rajan ylittävästä yhteistyöstä tuli osa Pohjois-Karjalan maakunnallista strategiaa, identiteettiä ja erityisyyttä. Raja ei enää erottanut, vaan yhdisti.
Yhteistyöhön osallistuneiden toimijoiden skaala on ollut laaja. Yksittäiset henkilöt ja kylät ovat tehneet vuosikymmeniä pitkäjänteistä ja tiivistä ruohonjuuritason yhteistyötä rajantakaisten kumppaneiden kanssa, jopa ilman institutionaalista kehikkoa tai tukea. Toisaalta yhteistyö on ollut isojen julkisen sektorin organisaatioiden, kuten lääninhallituksen, maakuntaliiton ja oppilaitosten toimintaa. Rajan ylittävää yhteistyötä toteutettiin lukuisilla yhteiskunnan eri sektoreilla liike-elämästä koulutukseen, sosiaali- ja terveysyhteistyöhön, ympäristöyhteistyöhön ja urheiluun. Kirja pyrkii osaltaan kuvaamaan yhteistyön moninaisuutta ja monitasoisuutta.
Kirjan ensimmäisessä ja toisessa osassa keskitytään rajan ylittävään yhteistyöhön historiallisena ilmiönä. Painopiste on kehityskuluissa, jotka johtivat yhteistyön syntymiseen, kehittymiseen ja päättymiseen. Kirjan kolmannessa osassa katse suuntautuu syvemmälle arjen merkityksiin. Siinä analysoidaan, mitä oli rajan arki ja millaisia ajatuksia ja tunteita rajat ylittävä yhteistyö herätti yksilöissä ja ihmisten jokapäiväisessä kanssakäymisessä.
