Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden tekemä tutkimus osoitti, että yleisessä käytössä oleva väittämä "arktinen alue lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo" aliarvioi selkeästi pohjoisten alueiden havaittua lämpenemistä.
Ilmatieteen laitoksen tiedote 11.8.2022
Viime vuosikymmenien aikana ilmaston lämpeneminen on ollut voimakkainta arktisella alueella. Tämä ilmiö on yksi ilmastonmuutoksen näkyvimmistä ilmentymistä ja sitä kutsutaan arktiseksi voimistumiseksi (engl. Arctic amplification). Communications Earth & Environment -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan viimeisen 43 vuoden aikana arktinen alue on lämmennyt lähes neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Tämä suhdeluku, eli arktisen voimistumisen suuruus, on korkeampi kuin mitä kirjallisuudessa ja mediassa on yleisesti raportoitu. Joillakin alueilla lämpeneminen on ollut vieläkin voimakkaampaa: esimerkiksi Barentsinmeren alueella jopa seitsemän kertaa nopeampaa kuin globaalisti keskimäärin.
Muihin tutkimuksiin verrattuna korkeampi suhdeluvun arvo johtuu yhtäältä voimakkaasta ja pitkään jatkuneesta arktisen alueen lämpenemisestä. Toisaalta tulokseen vaikuttaa se, miten Arktis alueena määritellään ja miltä ajalta lämpenemisnopeus lasketaan. Nyt julkaistussa tutkimuksessa arktinen alue määriteltiin napapiirin sisään jääväksi alueeksi. Lämpenemisnopeus laskettiin vuodesta 1979 lähtien, eli ajalta, jolta tarkempia satelliittihavaintoja on saatavilla.
“Arktinen alue määriteltiin pohjoista napapiiriä käyttäen, koska halusimme tarkastella aluetta, jonka suurin osa ihmisistä mieltää Arktikseksi. Keskityimme vuodesta 1979 alkavaan ajanjaksoon, koska havaintoaineistot ovat luotettavampia sen jälkeen ja toisaalta voimakas lämpeneminen alkoi 1970-luvulla”, Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen kertoo.
Ilmastomallit aliarvioivat arktista voimistumista
Tutkimuksessa havaittiin myös, että nykyisillä ilmastomalleilla on vaikeuksia simuloida arktisen alueen nelinkertaista lämpenemissuhdetta. Joko siis ilmastomallit systemaattisesti aliarvioivat voimistumisen suuruutta, tai sitten nykyinen tilanne on ilmastohistoriassa yksinkertaisesti hyvin harvinainen tapahtuma. Vertailua tehtiin havaitun ja simuloidun lämpenemissuhteen eli arktisen voimistumisen välillä, eikä itse arktisen alueen absoluuttisen lämpenemisnopeuden välillä.
“Siinä missä voimistumisen suuruus riippuu jossain määrin arktisen alueen määritelmästä ja laskentaan käytetystä ajanjaksosta, ilmastomallien havaittiin aliarvioivan arktista voimistumista lähes määritelmästä riippumatta”, Mika Rantanen selventää.
Arktinen voimistuminen on suurinta myöhään syksyllä ja alkutalvesta, jolloin ilmastonmuutoksen myötä osaksi jäästä vapautunut lämmin merenpinta luovuttaa lämpöä ilmakehään. Jääpeite on kylläkin vähentynyt eniten kesällä ja alkusyksyllä, mutta silloin merenpinta luovuttaa lämpöä vain vähän, koska ilmakehä ja meri ovat kutakuinkin yhtä lämpimiä.
Arktisen voimistumisen suuruuteen vaikuttavat nykyisen ihmisten aiheuttaman ilmastonmuutoksen lisäksi ilmastojärjestelmän luonnolliset pitkäaikaiset vaihtelut.
Lisätietoja:
Tutkija Mika Rantanen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 475 0756, mika.rantanen@fmi.fi
Tutkija Antti Lipponen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 304 6374, antti.lipponen@fmi.fi
Tieteellinen artikkeli on avoimesti saatavilla Communications Earth & Environment -tiedelehdessä.
Artikkelin viite: Rantanen, M., Karpechko, A. Y., Lipponen, A., Nordling, K., Hyvärinen, O., Ruosteenoja, K., Vihma, T. & Laaksonen, A. (2022). The Arctic has warmed nearly four times faster than the globe since 1979. Communications Earth and Environment, https://www.nature.com/articles/s43247-022-00498-3.
Tiedotteen lähde: Ilmatieteen laitos
