Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Nuoria naisia

Asiantuntijat: Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen tuotava julkiseen keskusteluun Suomessa

Suomessa tarvitaan kansanterveystieteellistä ja poliittista keskustelua tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta, toteavat THL:n ja Itä-Suomen yliopiston asiantuntijat tuoreessa julkaisussa. Silpomisia voitaisiin ehkäistä muun muassa koulutuksen, tutkimuksen ja lainsäädännön keinoin. Yleistajuinen artikkeli on julkaistu korkeatasoisessa Lancet Regional Health – Europe -lehdessä.

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on haitallinen perinne, jossa sukuelimiä vahingoitetaan ilman lääketieteellistä syytä. Suomessa on arvion mukaan noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista ja sen riskissä on arviolta 650–3080 tyttöä. Silpominen loukkaa ihmisoikeuksia ja aiheuttaa vakavaa haittaa fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle.

Naisten sukuelinten silpomisen lopettaminen on kansainvälinen tavoite, joka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Kirjoittajien mukaan aihe vaatisi myös Suomessa suurempaa huomiota ja kansanterveydellistä priorisointia. THL on toiminut pitkäjänteisesti silpomisen ehkäisemiseksi, mutta aihe saa edelleen vain vähän huomiota tutkimuksessa, terveydenhuollossa ja poliittisessa keskustelussa.

Silpominen nousi huolenaiheeksi jo yli 30 vuotta sitten, kun Suomeen muutti väestöä maista, joissa silpomista harjoitetaan. Nykyään Suomessa noin 8,5 prosenttia väestöstä eli kaikkiaan 470 000 henkilöä on maahanmuuttajataustaisia. Etlan julkaiseman raportin mukaan Suomi tarvitsee kuitenkin jopa 44 000 hengen vuotuisen nettomaahanmuuton syntyvyyden ja työvoiman turvaamiseksi.

Tulevaisuuden kannalta tulisikin kirjoittajien mukaan pohtia sitä, miten Suomi aikoo tukea silpomisen riskimaista tulevia tyttöjä ja naisia ja mikä on terveydenhuollon ja koulutuksen rooli silpomisen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi.

– Yleistä tietoisuutta silpomisesta tulisi lisätä, jotta sen haitallisuus ymmärrettäisiin paremmin ja sen aiheuttamaa stigmaa voitaisiin vähentää. Lisäksi ammattilaisten valmius puuttua silpomiseen on varmistettava tehostamalla aiheesta kouluttamista eri aloilla, toteaa Mimmi Koukkula, erityisasiantuntija THL:n väkivallan vastaisen työn osaamiskeskittymästä.

Artikkelissa korostetaan myös aiempaa monialaisemman tutkimustiedon tarvetta silpomisesta.

– Lisäksi on tärkeää pohtia sitä, voitaisiinko silpomista ehkäistä esimerkiksi lastensuojelulain kautta. Joka tapauksessa silpomisen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi tarvitaan tehokasta yhteistyötä ja poliittista johtajuutta, arvioivat väitöskirjatutkija Roosa-Maria Savela Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitokselta sekä yliopistonlehtori Javkhlanbayar Dorjdagva yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä.

Artikkeli sisältää lisää ehdotuksia toimista, jotka voisivat edistää silpomisen ehkäisemistä Suomessa.

Lisätietoja:

Väitöskirjatutkija Roosa-Maria Savela, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, roosa-maria.savela(a)uef.fi

Artikkeli:

Roosa-Maria Savela, Javkhlanbayar Dorjdagva & Mimmi Koukkula. Female genital mutilation requires public health and political debate in Finland. The  Regional Health - Europe 2023;31: 100685. https://doi.org/10.1016/j.lanepe.2023.100685

Avainsanat