Tiskijukasta professoriksi, makkaratehtaalta bioteknologia-alan sarjayrittäjäksi. Biolääketieteen ja biokemian 50-vuotisjuhlassa kuultiin huikeita ja yllättäviäkin uratarinoita Kuopion kampuksen kasvateilta.
Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikkö antaa vuosittain perusopetusta noin 800:lle lääketieteen, terveystieteiden ja farmasian alojen opiskelijalle. Yksikön tutkimus keskittyy erityisesti kansansairauksien molekyylitason mekanismeihin.
– Biolääketiede oli keskiössä jo Kuopion korkeakoulun aloittaessa toimintaansa 50 vuotta sitten. Tiedekunnan nykyisestä henkilöstöstä iso osa on käynyt läpi nämä opinnot tai ammentaa työssään biolääketieteellisestä perustutkimuksesta. Sen vaikuttavuus ulottuu elinkeinoelämään asti, mistä kuullaan tänään hyviä esimerkkejä, totesi terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jussi Pihlajamäki joulun alla järjestetyssä juhlassa.
Nykyisin biolääketiedettä voi Kuopiossa opiskella tutkintoon asti. Biolääketieteen koulutusohjelma vastaa muun muassa yksilöllistetyn lääketieteen ja laskennallisen biolääketieteen osaamistarpeisiin.
– 50 vuotta sitten ei todennäköisesti pystytty edes unelmoimaan niistä teknisistä menetelmistä ja valmiuksista, jotka nyt ovat modernin tutkimuksen käytettävissä, biolääketieteen yksikön johtaja Anitta Mahonen totesi.
– Kääntöpuolena on se, että tutkimusten tekeminen maksaa ja vaatii merkittävän kilpaillun rahoituksen. Rahoituksen saaminen edellyttää tutkijoilta innovatiivisuuden lisäksi intohimoa tutkimustyöhön ja periksiantamatonta sitkeyttä.
Keksinnöt lääkkeiksi
– Tutkimusta tehdään ihmiskunnan hyödyksi, muistutti lääkekehitysyritys Faron Pharmaceuticalsin perustaja ja toimitusjohtaja Markku Jalkanen.
Yritys on kehittänyt lupaavin tuloksin muun muassa syövän immunoterapiaa, jolla rajoitetaan syöpäkasvaimeen hakeutuvien, elimistön omaa immuunipuolustusta tukahduttavien makrofagisolujen toimintaa.
Jalkanen valmistui biokemian koulutusohjelmasta Kuopiosta vuonna 1977 ja väitteli Turun yliopistosta vuonna 1982. Post doc -kaudellaan Stanfordin yliopistossa USA:ssa hän löysi solun ja sen ympäristön vuorovaikutukseen liittyvän proteoglykaanin, syndekaanin, jonka säätelyä hän on tutkinut yhtenä mahdollisuutena syövän hoitoon. Hän sai syndekaanitutkimuksestaan ”pikku-Nobelin” eli Anders Jahren palkinnon vuonna 1993.
1990-luvulla Turun yliopiston professorina ja Turun biotekniikan keskuksen johtajana toiminut Jalkanen perusti puolisonsa, akateemikko Sirpa Jalkasen kanssa ensimmäisen yrityksensä, sittemmin USA:han myydyn Biotie Therapiesin. Hän on ollut mukana myös useiden alan yritysten hallituksissa ja Inveni Capital -sijoitusyhtiössä.
Jalkasen mukaan harppaus yrittäjäksi ei ollut suuri, sillä riskinotto ja jatkuva rahoituksen hakeminen oli yliopistomaailmasta tuttua. Haastavaa oli pääomasijoittajien löytäminen yritykseen vailla liikevaihtoa. – Life scienceen sijoittaminen on vaativa laji, jota on USA:ssakin harjoiteltu vuosikymmeniä. Keskimäärin yksi kymmenestä onnistuu, mutta se tuokin sijoitetut rahat moninkertaisesti takaisin.
Vaikuttavuusjohtajaksi juurille
– Olen palannut juurilleni, totesi Itä-Suomen yliopiston uudessa vaikuttavuusjohtajan tehtävässä syksyllä aloittanut Minna Hendolin.
Hendolin valmistui biokemian ja bioteknologian koulutusohjelmasta vuonna 1991. – Professori Juhani Jänteen avulla pääsin Helsinkiin Leena ja Arno Palotien ryhmään tekemään gradua koirien geeniperimästä, ja ensimmäinen julkaisu oli Koiramme -lehdessä.
Väitöskirjansa Hendolin teki Jänteen ryhmässä, jossa hän oli mukana kehittämässä siirtogeenisiä eläimiä ihmisten lääkeproteiinien tuotantoon. Maailman ensimmäinen siirtogeeninen hieho Huomen syntyi vuonna 1993. Tutkijat perustivat keksinnön kaupallistamiseksi yrityksen, Finngenen, ja Hendolin työskenteli myös sen ostaneen hollantilaisen Pharmingin tytäryhtiössä, jolla oli laboratoriot Kuopion tiedepuistossa ja erikoisnavetta Lapinlahdella. – Se oli opettavainen hyppäys lääketeollisuuden toimintaympäristöön.
Ensimmäinen tuote, alfaglukosidaasi Pompen taudin hoitoon, oli ehtinyt faasin 1 tutkimuksiin, kun Suomen toiminnot ajettiin alas vuosituhannen vaihteen pörssinotkahduksen myötä. – Kertyneelle osaamiselle oli kuitenkin kysyntää muissa yrityksissä.
Hendolin itse siirtyi kehitysjohtajaksi Teknologiakeskus Tekniaan ja toimitusjohtajaksi Technopolis Ventures Kuopioon. Vuonna 2010 hän aloitti silloisessa Tekesissä bio-, lääke- ja elintarvikealan toimialajohtajana ja sittemmin Business Finlandin terveysteemasta vastaavana johtajana. Virkavapailla hän on ollut muun muassa strategiajohtajana Auria Biopankissa ja johtavana asiantuntijana Sitran Terveysdata 2030 -projektissa.
Vaikuttavuusjohtajana Hendolin vastaa muun muassa yliopiston kansallisesta ja kansainvälisestä vaikuttavuustyöstä, edistää uusia kumppanuuksia erityisesti elinkeinoelämän kanssa ja valvoo yliopiston etuja TKI-toiminnassa. – Aiemmalta uralta kertyneitä oppeja ja verkostoja pääsee tässä tehtävässä hyödyntämään monipuolisesti.
Makkarasta maitohappobakteeriin
– Solu- ja geeniterapiamme on myös osoitus siitä, miten täällä opittua hyödynnetään, sanoi lääkekehitysyritys Aurealis Therapeuticsin perustaja ja toimitusjohtaja Juha Yrjänheikki.
Yrityksen kehittämä lääke aktivoi immuunijärjestelmän vakavia sairauksia vastaan. Kuljettimena toimiva, geneettisesti muokattu maitohappobakteeri alkaa haavaan tai syöpäkudokseen vietynä tuottaa kolmea eri lääkeainetta. – Kuljetin on myös aktiivinen komponentti, joten kutsumme tätä 4-in-1-teknologiaksi. Lupaavia tuloksia on jo saatu faasin 1 tutkimuksessa diabeettisen jalkahaavan hoidossa.
Kovaa työntekoa Yrjänheikki kertoi oppineensa nuoruudessa niin kotitilalla kuin kesätöissä makkaratehtaalla. Oman alan työt hän aloitti harjoittelijana professori Jari Koistinahon tutkimusryhmässä.
Yrjänheikki valmistui maisteriksi bioteknologiasta vuonna 1997, väitteli vuonna 2000 ja haki kokemusta myös Stanfordin yliopistosta. Sattumalta löytyneestä opiskelualasta syttyi kipinä tutkimukseen ja sittemmin myös yrittämiseen.
Väitöksen aikoihin Yrjänheikki oli jo perustamassa lääkealan palveluyritys Cerebriconia ja jatkoi yrityskaupan myötä Charles River Finlandin toimitusjohtajana. Vuosikymmenen ajan hän on luotsannut Aurealista. Hän on aktiivinen sijoittaja ja hallitusammattilainen, joka toimii muun muassa sijoitusyhtiö Nostetta Oy:ssa ja KPY osuuskunnan hallituksessa. Hän on toiminut myös Itä-Suomen yliopiston yritysyhteistyötä edistäneenä työelämäprofessorina. – Iän myötä yhä tärkeämmältä tuntuu olla mukana auttamassa Itä-Suomea nousuun.
Yritystoiminnan ylä- ja alamäet ovat Yrjänheikin mukaan opettaneet hetkessä elämistä. – Ei kannata elää "sitten kun" -elämää pitkän tuotekehityksen faasin 2 tuloksia odotellen, vaan nauttia tekemisestä, yhteisöstä ja matkasta.
Lääkäriksi ja maisteriksi yhtä aikaa
Silmätautien professori, ylilääkäri Kai Kaarnirantaa ei aikanaan lukio kiinnostanut, saati lääketiede. – Suoritin elektroniikka-asentajan tutkinnon, mutta sitä työtä en ole tehnyt, Kaarniranta kertoi.
– Mieli muuttui, ja kadettikouluun päästäkseni menin armeijan jälkeen iltalukioon. Rahaakin piti hankkia, joten tein päivisin töitä maatalousyrityksessä ja neljänä iltana viikossa kiersin myös tiskijukkana soittamassa tanssimusiikkia.
Kaarniranta päätyi opiskelemaan luonnontieteitä Joensuuhun. – Siellä ajauduin porukkaan, jossa luettiin lääkiksen pääsykokeisiin. Aloitin lääketieteen opinnot vuonna 1993, ja sen jälkeen on ollut selkeämpää.
Syventävistä opinnoista sopiessaan Kaarniranta kertoi professori Heikki Helmiselle tähtäävänsä väitöskirjaan. – Hän oli käynnistämässä tutkijakoulua, jossa lääkäreistä koulutettiin myös bioteknologian maistereita yhdistämään perustutkimusta ja klinikkaa. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Kaarniranta valmistui lääkäriksi ja maisteriksi vuonna 2000 ja väitteli vuonna 2002. – Halusin erikoistua silmätauteihin ja silmäpohjan ikärappeuma kiinnosti tutkimuskohteena, vaikka minua varoiteltiin, ettei verkkokalvon tauteihin ole tutkimusmalleja eikä hoitoja. Sittemmin tulivat kuitenkin mullistavat uudet hoidot ja ala on kehittynyt nopeasti.
Silmänpohjan ikärappeumassa verkkokalvolle syntyy haitallisia proteiinikertymiä. Kaarnirannan ryhmä tutkii erityisesti proteiinien hajotusmekanismeja ja osoitti ensimmäisenä maailmassa silmänpohjan puhdistusmekanismin, autofagian, heikentyneen taudissa. Uusia hoitomuotoja etsitään poikkitieteellisessä yhteistyössä myös lääketeollisuuden kanssa.
– Biolääketieteellinen tausta on ollut tavattoman tärkeä kansainvälisellä kentällä, kertoi Kaarniranta, joka on johtanut Euroopan silmätutkimusyhdistystä ja on Acta Ophthalmologica -lehden ensimmäinen suomalainen päätoimittaja.
Ikkuna eläviin aivoihin
Nykyinen neurokirurgian professori ja ylilääkäri Ville Leinonen aloitti lääketieteen opinnot Kuopiossa vuonna 1996. – Professori Osmo Hännisen esitys tutkimuksesta innosti ja menin kysymään häneltä syventävien tekopaikkaa. Olin kiinnostunut selkäydinvammoista, mutta niihin liittyvää tutkimusta ei ollut tarjolla. Selkävaivoja sen sijaan oli, ja niitä päädyin sitten lopulta tutkimaan väitöskirjan verran.
Leinonen valmistui lääkäriksi vuonna 2002 ja väitteli vuonna 2003. Hänniseltä saatuna tärkeänä oppina hän pitää avarakatseisuutta tieteenteossa. – Osmo opetti, ettei uutta voi luoda ilman avointa mieltä. Hän oli myös todellinen kosmopoliitti, suunnannäyttäjä kansainvälisessä verkostoitumisessa.
Neurokirurgiaan erikoistunut Leinonen on tutkimuksessaan keskittynyt erityisesti aivo-selkäydinnestekierron häiriöstä johtuvan muistisairauden, NPH-taudin idiopaattiseen muotoon. – Erehdyin erikoistumisaikana kyselemään potilailta hoidon yhteydessä otettavista aivonäytteistä ja päädyin tutkimaan niitä. Ne alkoivat kiinnostaa ikkunana eläviin aivoihin ja myös Alzheimerin tautiin, johon viittaavia aivomuutoksia on jopa puolella näistä potilaista.
Aivonäytteitä tutkitaan nykyisin paitsi pakastettuina, myös elävinä heti näytteenoton jälkeen. – NPH-tauti on eräänlainen biomarkkeritutkimuksen Rosettan kivi, sillä KYSissä kerätään potilaista näytteitä runsaslukuisesti elävää aivokudosta myöten. Heitä seurataan elämän päätepisteeseen saakka ja täällä he saavat myös maailmaluokan hoitoa, Leinonen totesi.
Seuraaviin askeliin kuuluu hänen mukaansa potilaan yksittäisten elävien solujen eristäminen ja tutkiminen. – Se on keskeinen osa biolääketieteen tulevaisuutta ja täsmälääketiedettä.
– Näitä uratarinoita oli ilo kuunnella, ne antavat aiemmalle ja nykyiselle biolääketieteen yhteisölle aihetta olla todella ylpeä yhteisöstään. Annetaan isot aplodit biolääketieteelle, sanoi lääketieteen laitoksen johtaja, professori Veli-Matti Kosma tilaisuuden päätteeksi. Juhla jatkui vielä illallisen ja seurustelun merkeissä.
