Itä-Suomen yliopisto on saanut testamenttilahjoituksena Birger Kaipiaisen teoksen ”Ruusumeri”. Teos on sijoitettu Joensuun kampuksen Carelia-rakennuksen toiseen kerrokseen. Teos tuli lahjoituksena FT Kaija Ekbladin ja Henry Ekbladin keskinäisen testamentin mukaisesti Joensuun yliopistolle (nykyisin Itä-Suomen yliopisto).
Kaipiaisen Ruusumeri-teos on uniikki. Kaipiainen lisäsi teoksiinsa signeerauksen viereen teoksen valmistumisvuoden vain harvoin, minkä takia Ruusumeren valmistumisvuotta on jouduttu etsimään useammasta eri paikasta. Turun taidemuseolta kerrotaan, että Kaipiaisen uniikkiteosten tuotanto oli laaja, ja teoksia myytiin jo hänen elinaikanaan runsaasti yksityishenkilöille. Siitä syystä näistä teoksista ei ole tehty kattavaa luettelointia eikä tutkimusta, joten täydellistä varmuutta valmistumisvuodesta on mahdotonta antaa.
Kaipiaisen vastaava teos ”Orvokkimeri” valmistui vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyyn, joten todennäköistä on, että myös Ruusumeri on valmistunut 1960-luvulla. Orvokkimeri-teos sijaitsee nykyään Tampereen kaupungintalolla valtuustosalissa.
– Ruusumeri on upea teos. Halusimme sijoittaa sen sellaiseen paikkaan, josta mahdollisimman moni sen näkee. Carelia-rakennuksessa järjestään paljon yliopiston ulkopuolisiakin tapahtumia, joten siksi toisen kerroksen aula valikoitui teoksen sijoituspaikaksi, kertoo yliopiston toimitilajohtaja Tarja Harjula.
Kaija Anneli Ekblad (1931–2019, entinen Mäkelä, tyttönimi Nykänen) toimi Joensuun yliopistossa ruotsin kielen didaktiikan ja kasvatustieteen didaktiikan lehtorin viroissa. Yliopiston entinen hallintojohtaja Matti Halonen kertoo, että Ekbladin keskeisiä tehtäviä olivat uudistuvan opettajankoulutuksen kehittäminen ja toteuttaminen. Ekblad väitteli tohtoriksi 1994 vähän ennen eläkkeelle jäämistään.
– Kielitaitonsa ansiosta hän toimi useissa kansainvälisissä konferensseissa tulkkina ja esitelmien kielentarkastajana. Valtion kielitutkintolautakunnan apujäsenenä hän otti vastaan valtion virkoihin vaadittavia ruotsin kielen tutkintosuorituksia, Halonen kertoo.
Hänen mukaansa Ekblad näytti viihtyvän työssään ja työyhteisössään erinomaisesti.
– Ehkäpä Ruusumeri-teoksen testamenttaaminen yliopistolle oli kiitos siitä, mitä hän oli yliopistolta saanut.