Eläkkeelle siirtyvä rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen toivoo uransa jatkuvan esikuviensa lailla vielä yhdeksänkymppisenä.
Jokainen rikosjuttuja lehdistä lukeva suomalainen tunnistaa Matti Tolvasen nimen. Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori on maamme kysytyimpiä asiantuntijoita kommentoimaan erilaisia oikeusjärjestelmään liittyviä asioita. Nyt rikosjournalismissakin kääntyy iso sivu, kun Tolvanen jää eläkkeelle tehtävästään.
Tolvanen on aina pitänyt tutkitun tiedon jakamista tärkeänä yhteiskunnallisena tehtävänä. Vuoden 2023 lopussa hän sai pitkäjänteisestä ja ansiokkaasta mediayhteistyöstä Oikeustoimittajat ry:n myöntämän palkinnon.
– Olen ajatellut, että on tärkeää antaa ihmisille oikeaa tietoa.
Tolvanen rohkaisee muitakin tutkijoita olemaan tekemisissä median kanssa.
– Tärkeää on selittää asiat niin, että viestin vastaanottaja ne ymmärtää ja harjoitella median kanssa toimimista. On hyvä tuntea myös omat rajoitteensa, eikä puhua aiheista, joita ei hallitse, hän muistuttaa.
Oikeustieteen maisteriohjelma puhtaalta pöydältä
Kun nuori Matti Tolvanen mietti tulevaa uraansa, oli vaihtoehtoja kaksi: historia ja oikeustiede. Näistä hän päätteli oikeustieteen työllistävän paremmin ja hankki käsiinsä pääsykoekirjat, joita lukiessa ala tuntui heti omalta. Eikä hän ole uravalintaansa joutunut missään vaiheessa katumaan.
– Minä yksinkertaisesti pidän juridiikasta, toteaa viimeistä viikkoaan rikos- ja prosessioikeuden professorina toimiva Tolvanen.
Tolvasella on takana 45 vuoden ura oikeuden parissa. Ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen oli kotikonnuilla Tuupovaarassa nimismiehen sijaisena vuonna 1978. Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselle hänet rekrytoitiin 2000-luvun alussa rikos- ja prosessioikeuden professoriksi kehittämään oikeustieteen opetusta.
Tuolloisessa Joensuun yliopistossa ei vielä ollut oikeutta myöntää maisterintutkintoja oikeustieteessä. Tähän valmisteluun Tolvanen ryhtyi yhdessä laitoksen muun henkilökunnan kanssa.
– Alku ei ollut helppo, mutta se toisaalta pakotti kehittämään ihan omanlaisemme mallin oikeustieteen opetukseen. Pääsimme suunnittelemaan maisteriohjelmaa puhtaalta pöydältä.
Oikeustieteen maisterintutkinnonanto-oikeuden saamisen yliopistoon Tolvanen nimeää yhdeksi uransa tärkeimmistä saavutuksista.
”Paikalleen ei saa jämähtää”
Tolvanen on uransa aikana viihtynyt parhaiten tehtävissä, joissa pääsee uudistamaan asioita.
1990-luvulla syyttäjänä toiminut Tolvanen oli mukana oikeudenkäyntijärjestyksen muuttamisessa. Siirtyminen professoriksi tapahtui sen jälkeen, kun uudistukset edellisessä työssä oli saatu valmiiksi.
– Olen aina tykännyt olla sellaisissa paikoissa, joissa asioita uudistetaan. Voin lähteä hyvillä mielin pois, kun muutos on saatu vietyä läpi.
Professorin tehtävästä eläköityessään Tolvanen on jälleen samassa tilanteessa. Suurimmat muutokset oikeustieteiden koulutusohjelmassa on tehty. Nyt on aika vakiinnuttaa toimintaa, ja sen Tolvanen jättää hyvillä mielin muiden tehtäväksi.
– Teimme aikanaan omannäköisemme oppiaineen rikos- ja prosessioikeudesta, ja nuoremmat ovat sitä ansiokkaasti jatkaneet. Oppiaineen väki on erittäin toimeliasta ja tuotteliasta, Tolvanen kiittelee.
Vaikka professorin tehtävä jää taakse, on työuralla vielä uutta luvassa. Tolvanen jatkaa töitä yksityisellä puolella joensuulaisessa asianajotoimistossa neuvottelevana lakimiehenä. Tutkimustyö ja jatko-opiskelijoiden ohjaaminen jatkuu emeritusprofessorina. Työtahtia hän aikoo kuitenkin keventää ja jättää kalenteriin enemmän aikaa esimerkiksi hiihtämiselle.
– Eihän sitäkään viitsi kuin pari tuntia päivässä korkeintaan, että jäähän siinä vielä muullekin aikaa.
Työyhteisöä tulee ikävä
Akateeminen ura on ollut Tolvaselle tärkeä ja siihen liittyvät hänen uransa kohokohdat. Oikeustieteen maisterintutkinnon kehittämisen lisäksi tärkeitä hetkiä ovat olleet kirjojen julkaisu ja artikkelien saaminen etenkin kansainvälisiin julkaisuihin. Myös jokainen valmistunut opiskelija ja tohtori lämmittävät professorin mieltä.
– Yliopistourani juhlahetki oli, kun sain edellisessä promootiossa vuonna 2019 toimia promoottorina.
Yliopistoyhteisöstä Tolvanen jää kaipaamaan yhteisiä keskusteluja ja oikeustieteen laitoksen hyvää ilmapiiriä sekä välitöntä vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa.
– Reilun kaupan kahvia en jää kaipaamaan. Sain sitä kyllä muistoksi viimeisessä jatko-opintoseminaarissa joulukuussa, se on ollut sellainen vitsi meillä.
Tolvanen on aina viihtynyt opiskelijoiden seurassa. Nykyisiä ja tulevia oikeustieteen opiskelijoita hän kannustaa monipuoliseen sivistymiseen ja tutustumaan maailmaan.
– Ulkomailla käynti tekisi kaikille hyvää. Se avartaa kun näkee, miten asiat hoidetaan muualla. EU:ssa näyttäisi olevan pulaa suomalaisista tekijöistä, sinne vain rohkeasti.
Uusi elämänvaihe
Professorin tehtävästä eläköityessä yhteydenpito opiskelijoiden kanssa jää pois, ja se on ajankäytöllisesti iso muutos. Maisteritutkielmien ohjaus on vienyt viime vuosina ison osan ajasta.
Muutoin elämänrytmi ei emeritukseksi siirtyvällä professorilla kovin paljon muutu. Talvet kuluvat entiseen tapaan hiihtäessä ja kesät metsätöissä. Siirtymää uuteen elämänvaiheeseen on helpottanut korona-aikana omaksuttu etätöiden tekeminen.
Tolvanen toivoo pystyvänsä jatkamaan esikuviensa lailla uraansa oikeuden parissa vielä pitkään.
– Yhdyn Jorma Uotisen sanoihin “ei elämästä voi jäädä eläkkeelle”. Sen takia minä jatkan työskentelyä edelleen.
Matti Tolvanen
- Rikos- ja prosessioikeuden professori 2003–2024, Joensuun ja Itä-Suomen yliopisto
- Yliopiston hallituksen jäsen 2013–2021, useita vuosia dekaanina ja laitosjohtajana, useita kausia muutoksenhakulautakunnan puheenjohtajana
- Tehtäviä oikeuslaitoksessa ja verohallinnossa 1980–1986
- Kaupunginviskaali 1986–1995, Johtava kihlakunnansyyttäjä 1996–2002, Joensuu
- Oikeustieteen tohtori 1999, Turun yliopisto
- s. 7. tammikuuta 1956, Tuupovaara
- Perhe: vaimo, kaksi lasta, kolme lastenlasta
- Harrastukset: hiihto, metsätyöt ja kirkonkellojen soitto
- Esikuvat oikeusmaailmassa: Claus Roxin, Johannes Andenaes ja Raimo Lahti
