Kouluissa ei aina pystytä tukemaan kaikkien oppilaiden opiskelua yhdenvertaisesti, sillä kaikkien oppilaiden kielelliseen tukemiseen ei välttämättä ole resursseja tai osaamista. Vaikka opettajat tekisivät yhdenvertaisuuden eteen hartiavoimin töitä, ongelmaksi muodostuvat ajan ja oppimateriaalien puute.
Koulun ja opettajien tehtävä on arvioida oppilaita, mutta samaan aikaan oppilaan kannalta riittämätön tuki voi vaikuttaa tämän arvosanoihin ja myöhempiin opintopolkuihin. Tällöin koulu voi päätyä voimistamaan oppilaiden lähtökohtaeroja sen sijaan, että se onnistuisi tasoittamaan niitä.
Nämä tulokset selviävät juuri julkaistusta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin, millainen merkitys suomen kielen taidolla on peruskoulujen arjessa, millaiseksi kielen, yhteiskuntaluokan ja koulun välinen suhde kouluissa rakentuu sekä millaisia eroja ja mahdollisuuksia suomen kieli tai sen rajallinen osaaminen peruskoulussa tuottaa. Aineisto koottiin neljästä koulusta pääkaupunkiseudulla.
– Tulosten mukaan suomalainen koulujärjestelmä ja koulujen arki rakentuvat pitkälti sen olettamuksen varaan, että jokaisella oppilaalla on tietyssä ikävaiheessa tietynlaiset suomen kielen taidot. Näin hän voi osallistua onnistuneesti opetukseen. Samaan aikaan koulujen tehtävänä on antaa oppilaille riittävät kielelliset valmiudet jatko-opintoihin ja yhteiskunnassa toimimiseen. Hyvä opetuskielen taito on siis paradoksaalisesti yhtä aikaa niin koulutuksen tavoite kuin sen edellytys, kuvailee projektitutkija Sara Juvonen.
Puutteelliset kielen tukemisen resurssit esteenä täysipainoiselle opiskelulle
Juvosen mukaan koulujen arjessa ei juurikaan ehditä problematisoimaan sitä, että vaikka koulujen toiminnan oletuskieli on suomi, oppilailla on melko vaihtelevat mahdollisuudet opiskella suomeksi.
– Tämän oletuksen tunnistaminen olisi tärkeää ongelmakohtien havaitsemisen sekä käytäntöjen, kuten oppimateriaalien ja kehittämisen, näkökulmasta. On oppilaita, jotka eivät voi vajavaisen suomen kielen taitonsa vuoksi osallistua täysipainoisesti opetukseen tai joita ei joka tilanteessa välttämättä pystytä käytännössä opettamaan.
Kaikki tämä lisää oppilaiden omaa vastuuta opiskelustaan.
– Oppilaiden oman äidinkielen hyödyntäminen on kyllä opetussuunnitelman tavoite, mutta se voi jäädä koulujen arjessa pelkäksi tavoitteeksi.
Suomi toisena kielenä (S2) -opetusta on pidetty keinona tasata oppilaiden koulutuspolkuja ja lähtökohtaeroja. Juvosen mukaan koulujen arjessa suuri ja moninainen S2-oppimäärää opiskelevien oppilaiden joukko nähdään helposti muista erillisenä ja keskenään homogeenisenä ryhmänä, jonka tarpeisiin vastaaminen on vaikeaa.
– Vaikka S2-oppimäärää opiskelevien oppilaiden perhetaustat ovat moninaiset, nämä oppilaat ja heidän perheensä rinnastettiin tutkimuksen haastatteluaineistossa usein herkästi alempiin yhteiskuntaluokkiin. Näiden kahden välillä ei kuitenkaan ole suoranaista yhteyttä.
Kieli voikin olla yksi tekijä, joka synnyttää eroja oppilaiden välille koulun arjen rakenteissa.
– Ja ne taas voivat edelleen osaltaan ohjata oppilaita erilaisiin yhteiskuntaluokka-asemiin, Juvonen toteaa.
On oppilaita, jotka eivät voi vajavaisen suomen kielen taitonsa vuoksi osallistua täysipainoisesti opetukseen tai joita ei joka tilanteessa välttämättä pystytä käytännössä opettamaan.
Sara Juvonen
Projektitutkija
Kielten moninaisuuden huomiointi usein haastavaa
Professori Sonja Kosusen mukaan suomen kielen merkitystä koulussa on tärkeää tutkia, koska monessa koulussa oppilaiden kotikielten valikoima on moninainen. Kielellinen moninaistuminen on otettu huomioon perusopetuksen opetussuunnitelmassa: oppilaiden omien kielten huomioimiseen ja hyödyntämiseen kannustetaan, ja kielitietoisuus on yksi keskeinen perusopetusta ohjaava periaate.
– Tämä tutkimus vahvistaa kuitenkin myös muissa tuoreissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja siitä, että edellä mainittua periaatetta on toisinaan vaikeaa toteuttaa koulujen arjessa. Kyse ei ole siitä, etteikö tähän olisi halua ja etteivätkö monet opettajat tekisi tässäkin asiassa parastaan. Sen sijaan kyse on pitkälti resursseista, eli siitä, mitä kaikkea koulun aikuisten tulisi pystyä huomioimaan samaan aikaan.
Tulosten pohjalta esiin nousee myös puutteellisen kielellisen tukemisen aiheuttamia ongelmia seuraaville kouluasteille siirtyessä.
– Suomen kieli on opiskelun väline ja arvioinnin kohde. Siksi kielitaidon olevat erot voivat olla välillisesti rajoittava tekijä myös siinä, millaiseen koulutukseen nuorten on mahdollista pyrkiä ja päästä toisen asteen jälkeen, Kosunen kertoo.
Tutkijoiden mukaan tämän tutkimuksen tulokset voivatkin antaa uusia näkökulmia opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen sekä kielitietoisen kasvatuksen tukemiseen.
Artikkelin tiedot:
Juvonen, S., Oittinen, R., Huilla, H., Kosunen, S., Peltola, M. & Luoma, T. 2023. Kieli kulttuurisena pääomana: Yhteiskuntaluokan tekeminen koulun arjessa. Teoksessa M. Kalalahti, H. Silvennoinen, J. Varjo & M. Vilkman (toim.) Koulutus ja yhteiskuntaluokka. Tampere: Tampere University Press, 187–209. https://doi.org/10.61201/tup.865.c1252
