Hyvinvointialueet pyrkivät lisääntyvissä määrin supistamaan kotihoidon kustannuksia hyödyntämällä teknologiaa ja etäyhteyksiä. Itä-Suomen yliopistossa tehty tuore tutkimus osoittaa, että etäkotihoidolla voidaan parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, mutta se ei sovellu kaikille ikääntyville.
Tutkimuksessa analysoitiin kahdelta eri hyvinvointialueelta kerättyä haastatteluaineistoa ikääntyneiden palveluissa työskenteleviltä ammattilaisilta. Siinä tarkasteltiin erityisesti kotihoidon etäkäyntejä ja päivätoimintaa, joita toteutetaan videopuheluna tabletin tai tietokoneen kautta.
Etäkäynneistä tullut keskeinen osa kotihoidon tuottamistapaa
Ikääntyneiden palveluita koskeva digitalisaatio on herättänyt ajoittain kiivasta julkista keskustelua ja vastustusta. Keskeisenä huolena on ollut, pystytäänkö etäpalveluilla aidosti vastaamaan ikääntyvien tuen tarpeisiin, toteavat etäkotihoitoa tarkastelleet tutkijatohtori Hanna Varjakoski ja professori Elisa Tiilikainen.
Säännöllistä kotihoitoa saavat ikäihmiset ovat hyvin moninainen asiakasryhmä, joiden toimintakyky, päivittäiset avuntarpeet ja mieltymykset palvelujen käytön suhteen vaihtelevat. Joillekin esimerkiksi päivätoimintaan osallistuminen etänä voi olla mielekkäin vaihtoehto, jos välimatkat ovat pitkiä tai kotoa poistuminen koetaan muulla tavoin haastavana, tutkijat huomattavat.
– Kun arvioidaan etäpalvelujen soveltuvuutta ja riittävyyttä, on tärkeää huomioida ikääntyneiden yksilölliset tilanteet ja mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluja. Myös ikäihmisen omien toiveiden kuuleminen on tärkeää, kuten myös riittävän tuen ja ohjauksen tarjoaminen digivälineiden käyttöön, Tiilikainen kertoo.
Tutkimuksessa haastateltujen ammattilaisten mukaan etäkäynnit voivat tukea kotona asuvan ikäihmisen autonomian tunnetta, lisätä turvallisuutta sekä mahdollistaa sosiaalisia kontakteja ja kiireettömämpiä asiakaskohtaamisia.
– Monet haastateltavista itse asiassa kokivat, että he voivat etäkäynnillä keskittyä asiakkaaseen paremmin ja olla heille enemmän läsnä, kun avustaminen kodinhoidollisissa tehtävissä ei vienyt hoitajan huomiota ja aikaa, Varjakoski kuvailee.
Tutkimustulosten valossa kotihoidon käyntien toteuttamisessa etänä on myös myönteisiä puolia, etenkin jos asiakkaan kotiin tehdään säännöllisesti myös läsnäkäyntejä ja tiedonkulku kotihoidon ja muiden ammattilaisten välillä toimii hyvin.
Erityisesti syrjäseuduilla etäteknologiat mahdollistavat palveluiden paremman saatavuuden, mutta toisaalta huonot internet-yhteydet tai muut tekniset ongelmat voivat estää palvelun toteutumisen. Haastatteluissa tuli myös esille, että esimerkiksi edenneen muistisairauden kanssa eläville asiakkaille etäkäynnit eivät useinkaan ole sopiva palvelumuoto eikä läsnäkäyntiä tulisi korvata etäkäynnillä, jos se on vastoin asiakkaan omaa tahtoa.
Etäkotihoito edellyttää ajantasaista ammattiosaamista
Tutkimuksen mukaan etäkotihoito edellyttää ammattilaisilta monenlaista osaamista, kuten kykyä omaksua uudenlaisia työskentelytapoja, digitaaliseen ympäristöön soveltuvia vuorovaikutus- ja läsnäolemisen taitoja, teknistä osaamista sekä etähavainnoinnin ja -arvioinnin taitoa. Jos ammattilaiset kokivat etäkäynnit asiakkaalle hyödyllisenä, se edesauttoi ammattilaisia omaksumaan etäpalvelun osaksi kotihoidon käytäntöä, vaikka hyvinvointialueiden linjausten ja asiakkaiden toiveiden välisten ristiriitojen koettiin lisäävän työn eettistä kuormittavuutta.
Tutkimuksessa huomattiin myös, että kotihoitokäynnin toteuttaminen etänä muutti työn painopistettä. Päivittäisissä toiminnoissa, kuten pukeutumisessa, peseytymisessä ja ruokailussa avustamisen sijaan keskiöön nousivat puhuminen, ohjaus ja kuunteleminen sekä taito havainnoida ja "lukea" asiakasta ruudun välityksellä.
– Ammattilaisten haastatteluissa tuli kuitenkin toistuvasti esille, että vuorovaikutusosaamiseen ja sanattomaan viestintään liittyvää koulutusta ei ole juurikaan tarjolla, kertoo Varjakoski.
Tutkijat pitävät tärkeänä, että kotihoidon etäkäyntien yleistyessä voimakkaasti myös alan koulutuksessa huomioitaisiin perusteellisemmin digitaalisessa ympäristössä tapahtuvan asiakaskohtaamisen erityispiirteet ja -taidot, joilla rakennetaan empaattista ja luottamuksellista vuorovaikutusta ammattilaisen ja asiakkaan välille.
Tutkimus on osa laajempaa pohjoismaista Demography and Democracy – Healthy Ageing in a Digital World (HAIDI) -hanketta, jota on toteutettu vuosina 2022–2025. Tutkimusta on rahoittanut Familjen Kamprads Stiftelse Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa -tutkimusohjelman puitteissa.
Tutkimusartikkelit:
Varjakoski, H. (2025). “Pitää osata puhua, ohjata, kuunnella ja omata pikkusen näyttelemisen taitoa” – Ikääntyneiden etäkotihoitotyön edellyttämät taidot ja osaaminen ammattilaisten kokemana. Gerontologia 39(3), 225–240. https://doi.org/10.23989/gerontologia.160675
Varjakoski, H. & Tiilikainen, E. (2025). Toward digitally mediated home care? Professionals’ experiences of benefits and limitations of remote home care visits for older adults. Journal of Technology in Human Services (published online July 2025). https://doi.org/10.1080/15228835.2025.2537067