Etäopiskelu edellyttää vahvaa itsensä johtamisen kykyä ja uudenlaisten toimintatapojen omaksumista. Sosiaaliset suhteet ja oikea annos vapaa-aikaa kuuluvat myös etäopiskelun arkeen.
- Teksti Jonna Myllykangas
- Kuvat Varpu Heiskanen, Mostphotos ja FinUni Photography
Etäopiskelu on viimeisten puolentoista vuoden aikana, koronan aiheuttaman pakon myötä, vakiinnuttanut asemaansa opiskelussa melkeinpä kaikilla koulutusasteilla. Opiskelijoille valtakunnallisesti toteutettujen kyselyjen vastauksissa toistuu usein motivaation puute. Etäopiskelun syövereissä motivoitumisen haasteet selvästikin korostuvat.
Mistä motivaatiota sitten voisi löytää etäopiskeluun? Tai mitä motivaation puuttuminen ylipäätään tarkoittaa?
– Yksilön kannalta motivaation puute on oikeastaan suunnan puutetta. Esimerkiksi aloittavilla opiskelijoilla on niin vähän tietoa omasta alastaan, että suuntaa voi olla vaikea hahmottaa, kertoo kasvatustieteen professori Päivi Atjonen Itä-Suomen yliopistosta.
Tärkeänä keinona suunnan löytämiselle on suunnitelmallisuus. Päämäärätietoinen opiskelu edellyttää kykyä oman ajankäytön suunnitteluun ja priorisointiin.
– Täytyy suunnitella vähän pidemmälle ajalle kerrallaan. Ei vain huomiselle tai ylihuomiselle, vaan pitää opetella viemään katse vähän kauemmas. Tämä on juuri aloittavan yliopisto-opiskelijan haaste. Lukiossa on ehkä totuttu menemään opettajan tahdittamana niin, ettei oman ajankäytön suunnittelulle ole ollut välttämättä tarvetta.
Sosiaalisia suhteita pitää hakea, eikä ajatella liikaa, että olen oman onneni seppä ja itse on itseäni ohjattava. On tärkeää nähdä yksinäisyyden läpi ja omia tossujenkärkiä edemmäs ja tiedostaa, että yhdessä selvitään ja että myös opettajat ja tuutorit ja HOPS-ohjaajatkin ovat olemassa.
Päivi Atjonen
professori
Suunnitelmallisuutta ja omaa ajankäyttöään voi harjoittaa erilaisilla verkosta löytyvillä sovelluksilla. Atjosen mukaan myös ihan perinteinen viikko- tai kuukausikalenteri on hyvä apuväline. Ihan kaikkea ei kuitenkaan ole syytä mahduttaa kalenteriin.
– Joskus on osattava kieltäytyäkin. Nuori ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja, mutta ei ole välttämättä hyvä idea mennä torstaina viettämään iltaa kavereiden kanssa, jos tenttipäivä on perjantaina.
Vaikka asioiden kalenterointi ja omien tekemisten suunnittelu kuulostavat melko yksinkertaisilta keinoilta opiskelujen sujumisen tukemiseksi, ei niidenkään hyödyntäminen aina ole helppoa.
– Itsenäisen työskentelyn ja itsensä johtamisen oppiminen on iso asia, johon joillakin menee koko yliopisto-opiskelun aika. Loppumetreillä vasta tajuaa, millä tavalla olisi alusta alkaen pitänyt ajankäyttöään suunnitella.
Vapaa-aika auttaa palautumaan
Ajankäytön suunnitelmallisuuden ohella myös tavoitteellisuus vaikuttaa motivaatioon ja suunnan löytymiseen. Etäopiskelun myötä opiskelu muuttunut omatoimisemmaksi ja esimerkiksi tietoa on haettava entistä enemmän itsenäisesti.
– On hyvä miettiä, mitä käytännön tekemisten tasolla tarkoittaa se, että minusta tulee kandidaatti. Mitä tehtäviä on suoritettava tai mitä kirjoja on luettava, Atjonen kuvaa.
Huonoon motivaatioon liittyvät suunnan puuttumisen lisäksi myös voimavarojen ja uskon puute. Palautuminen opinnoista voi olla hankalaa tai opiskelija ei luota omiin kykyihinsä suoriutua. Yksi etäopiskelijan tärkeistä opeteltavista taidoista onkin kuormituksen tasaaminen.
– Pitää löytyä vapaa-aikaa, vaikka pienessä opiskelija-asunnossa se voi olla haastavaa, kun pöydän laidasta toiseen siirryttäessä siirrytään opiskelusta vapaa-aikaan. Tunnolliset opiskelijat usein venyttävät arkea tekemällä vielä yhden tehtävän ja sen jälkeen vielä yhden. Vaikka nuori ajattelee jaksavansa, arki alkaa helposti tahmomaan.
Vapaa-ajan ja arjen erottaminen on varsinkin etäopiskellessa haasteellista. Tampereen yliopiston tekemän selvityksen mukaan vain 23 prosenttia vastanneista koki pystyvänsä erottamaan opiskelun vapaa-ajastaan.
Itsemyötätunto ja sosiaaliset suhteet tukevat myös opiskelua
Uskon puutetta voi puolestaan lähteä helpottamaan jakamalla töitä pienempiin paloihin.
– Ajankäyttöään suunnittelemalla voi isoa opiskelumöykkyä pilkkoa osiin, jolloin usko siihen, että selviän tästä, säilyy. Ja kun usko paranee, paranee myös motivaatio.
Suhtautuminen opiskeluun liian tunnevaltaisesti voi myös luoda haasteita. Motivaatiota voikin ohjata järkiperäisesti eli ajattelemalla työnä olevaa, kenties ei niin innostavaa tehtävää tavoitteiden ja aikataulujen kautta. Voi olla, että kadoksissa ollut innostus löytyykin, kun tehtävää alkaa tekemään.
– Tunteiden ohjaus liittyy itsetuntemuksen lisäämiseen ja itsemyötätunnon opettelemiseen. On hyvä miettiä, miten puhuu itselleen, moittiiko tekemättömistä vai kiittääkö tehdyistä töistä. Itselle suunnattua myönteistä puhetta täytyy opetella erityisesti tässä haastavassa ajassa, Atjonen sanoo.
Etäopiskelun lisääntyminen on synnyttänyt luonnollisesti myös sosiaalisten suhteiden ja aidon vuorovaikutuksen puutteen. Opiskelijoiden olisi hyvä tavata toisiaan vapaa-ajalla ja keskustella keskenään opintojen sujumisesta. Yksi tärkeä taito on hakeutua toisten luo ja osata pyytää apua.
– Sosiaalisia suhteita pitää hakea, eikä ajatella liikaa, että olen oman onneni seppä ja itse on itseäni ohjattava. On tärkeää nähdä yksinäisyyden läpi ja omia tossujenkärkiä edemmäs ja tiedostaa, että yhdessä selvitään ja että myös opettajat ja tuutorit ja HOPS-ohjaajatkin ovat olemassa.
Elämäntilanne ja oppimiskokemukset ratkaisevat
Osalle etäopiskelu on raskas taakka, joka voi johtaa jopa opintojen keskeytymiseen, kun taas toisille se avaa uusia mahdollisuuksia. Haasteellisin tilanne on aloittavilla yliopisto-opiskelijoilla, joilla ei vielä ole selkeää käsitystä siitä, mitä opiskelu yliopistossa tarkoittaa.
– Kannan huolta heistä ja siitä, millainen opiskelijasukupolvi heistä muodostuu. Toivottavasti lähiopetusta pystytään järjestämään ainakin aloittaville paljon, jotta he pystyvät luomaan suhteita muihin opiskelijoihin ja saisivat hyvän lähtökohdan opiskelutekniikoiden kehittämiseen. Tutkimusten mukaan tiedetään, että jos opintojen ensimmäisenä vuonna jää yksin, se on suuri riski kaikkien jatkovuosien ja motivaation säilymisen kannalta. Eli mistään pikkuasiasta ei ole kyse, Atjonen sanoo.
Etäopiskelu on hankalaa myös niille, jotka ovat olleet epävarmoja valitsemastaan alasta tai jotka opiskelevat vuorovaikutusammatteihin. Kun opintoihin kuuluvat harjoittelut ja niiden kautta saatava käytännön kosketus työhön jäävät vähiin, riski opintojen keskeyttämiselle kasvaa.
Se, että oppii tavoitteellisuutta ja itsensä johtamisen taitoja on hyödyksi jatkossa. Näitä taitojahan siellä työelämässä odotetaan.
Päivi Atjonen
Professori
Parhaiten etäopiskelu näyttäisi sopivan työelämässä jo oleville ja perheellisille. Opintoja voi suorittaa usein omien aikataulujen mukaan sovittaen niitä muuhun arkeen ja työhön. Luennoille voi osallistua verkossa, eikä tarvitse matkustaa toiselle paikkakunnalle.
– Kun itsensä johtamisen taidot, tavoitteiden ja aikataulujen suunnittelu on hallussa ja on elämänkokemusta, kokemusta vastoinkäymisistä ja siitä, etteivät asiat aina suju kuten itse haluaisi, saa varmuutta myös opiskeluun ja osaa tarvittaessa joustaa.
Etäopiskelu sopii Atjosen mukaan hyvin myös tehosuorittajille tai niille, jotka joutuvat työelämässä selvitäkseen pakosti täydentämään osaamistaan.
– Kouluttajana toki näissä tilanteissa pohtii, että kertyvätkö opintopisteet vai aidosti ne taidot, joita työelämässä tarvitaan.
Elämäntilanne ja oppimistottumukset ovat ratkaisevassa osassa siinä, miten etäopiskelusta hyötyy tai miten paljon vaikeuksia kokee.
Etäopiskelun edellyttämistä taidoista on hyötyä myös työelämässä
Etäopiskelutaitoja voi opiskella ja Atjonen korostaakin opiskelijan omaa vastuuta taitojensa kehittämisessä.
– Se, että oppii tavoitteellisuutta ja itsensä johtamisen taitoja on hyödyksi jatkossa. Näitä taitojahan siellä työelämässä odotetaan. Ei siellä ole pomoa aina niskan takana sanomassa ja mitoittamassa työtä. Yliopistoista valmistuneet menevät usein asiantuntijatehtäviin, joissa täytyy kyetä toimimaan itsenäisesti.
Koska etäopiskelu on tavalla tai toisella mukana jäädäkseen, Atjonen pitää välttämättömänä, että koulutusten järjestäjät ja erityisesti lukiot alkaisivat entistä vahvemmin opettamaan etäopiskelun taitoja. Jos osaaminen jää heikoksi, saattaa se hänen mukaansa vaikuttaa siihen, millaisia opiskelijoita yliopistoihin jatkossa hakeutuu.
– Millaiseksi opiskelijaprofiili jatkossa muodostuu, jos maine niin sanottuna verkkokurssiyliopistona ei herätä kiinnostusta eikä tunnut mielekkäältä? Tuleeko yliopistoon vain yksin puurtavia nörttejä?
