Ikääntyvän potentiaalisen työvoiman toimintakyvyssä ei tapahtunut isoja muutoksia vuosina 2004–2022 Euroopassa, osoittaa tuore tutkimus. Sekä työttömien naisten että miesten toimintakyky on heikompi kuin työssäkäyvillä. Yllättävää oli, että tutkimuksen perusteella ensimmäisen koronavuoden aikana toiminnanrajoitteiden todennäköisyys väheni kaikissa työllisyysasemissa erityisesti niissä maissa, joissa koronarajoitukset olivat keskitasoa.
Itä-Suomen yliopistossa ja Laurea-ammattikorkeakoulussa toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin 55–69-vuotiaiden eurooppalaisten naisten ja miesten toiminnanrajoitteita. Tarkasteluja tehtiin myös työllisyysaseman mukaan työssä käyville, työttömille, eläkeläisille, työkyvyttömille ja kotia hoitaville.
Pitkällä aikavälillä toiminnanrajoitteet hiukan lisääntyivät miehillä, mutta naisilla ei havaittu muutosta.
– Toiminnanrajoitteet linkittyvät ihmisten työkykyyn. Kun pyritään pidentämään työuria, on tärkeä tietää, missä niiden suhteen mennään eri väestöryhmissä, toteaa tutkija Inna Lisko Itä-Suomen yliopistosta.
Työllisyysasemia koskevissa vertailuissa toiminnanrajoitteet olivat työttömillä naisilla 60 prosenttia ja miehillä 88 prosenttia todennäköisempiä verrattuna työssä käyviin.
– Havainto työttömien keskimääräistä heikommasta toimintakyvystä ei ole uusi, mutta mielestäni tähän tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota työttömille tarjottavissa palveluissa ja myös ennaltaehkäisyn näkökulmasta, sanoo Lisko.
Uusi havainto tutkimuksessa oli, että toiminnanrajoitteiden todennäköisyys laski ensimmäisen koronapandemiavuoden aikana. Maissa, joissa koronarajoitusten tiukkuus oli keskitasoa, todennäköisyyksien laskut olivat tilastollisesti merkitseviä kaikissa työllisyysasemissa olevilla.
– Tämä oli hyvin yllättävä tulos. Monet koronapandemiaa koskevat tutkimukset osoittavat, että pandemialla oli negatiivisia seurauksia terveyteen ja että liikkuminen pääosin väheni, joskin vaihtelua eri väestöryhmissä ja pandemian eri vaiheissa oli, kertoo Lisko.
Tulos viittaa siihen, että 55–69-vuotiaiden eurooppalaisten elintavoissa tapahtui ensimmäisen koronavuoden aikana suotuisia muutoksia. Toisen koronavuoden aikana nämä toimintakykymuutokset kuitenkin pääosin palautuivat, vaikka monin paikoin muutokset eivät tutkimuksessa olleet tilastollisesti merkitsevä.
Havainnon taustalla saattaa myös vaikuttaa tutkimuksessa käytetty toiminnanrajoitteiden mittari, Global Activity Limitation Index (GALI). Siinä kysytään, missä määrin jokin terveysongelma on vähintään viimeisen puolen vuoden aikana rajoittanut tekemästä sellaisia asioita, joita ihmiset yleensä tekevät. Julkaisussaan tutkijat pohtivat, että pandemiarajoitusten seurauksena ihmisten päivittäisten tekemisten fyysinen vaativuus on saattanut laskea.
– Tutkimuksen koronapandemiaan liittyvä havainto vaatii vielä jatkoselvittelyä. Valitettavasti tutkimuksessa ei ollut tarjolla toista sopivaa toimintakykymittaria eikä myöskään fyysisen aktiivisuuden mittaria juuri siinä kiinnostavassa kohdassa vuosi pandemian alkamisen jälkeen, toteaa Lisko.
Tutkimuksen aineistona käytettiin laajan eurooppalaisen Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe (SHARE) -pitkittäistutkimuksen aineistoa. Havaintoja vuosien 2004–2022 aikana kertyi yhteensä noin 245 000 yhdeksältä eri mittauskerralta.
Tutkimus on osa Laurea-ammattikorkeakoulussa vuosina 2023–2024 toteutettua Ikäkyky-hanketta (Ikääntyvän väestön toimintakyky, kuntoutus ja terveysetuudet 2017–2021).
Tutkimusartikkeli:
Inna K Lisko, Olli Kurkela, Annele Urtamo, Jenni K Kulmala, Leena P Forma, Functional limitations in 2004–22 among Europeans aged 55–69 years: time trends according to labor market group and impacts of the COVID-19 pandemic, European Journal of Public Health, 2025;, ckaf054, https://doi.org/10.1093/eurpub/ckaf054
