Ympäristöpolitiikan alan väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella ja verkossa.
Karjanjalostuksen jalostustavoitteet kietoutuvat aina erilaisiin arvoihin ja taloudellisiin tavoitteisiin, osoittaa FM Annika Lonkilan väitöstutkimus. Tutkimuksessa tarkasteltiin karjanjalostuksessa käytettyyn ’näkymättömän lehmän’ tavoitteeseen liittyviä jännitteitä ja ristiriitoja.
– Julkisessa keskustelussa olisi tärkeää nostaa aiempaa paremmin esiin, mitä nämä arvot ja tavoitteet ovat ja millaisia eläimiä ja ruuan tuottamisen tapoja niiden avulla luodaan. Tämä on entistä tärkeämpää nykytilanteessa, jossa eläintuotantoon kohdistuu valtavasti erilaisia muutospaineita, esimerkiksi ilmastonmuutoksen, huoltovarmuuden ja kannattavuuskriisin vuoksi, Lonkila sanoo.
Lonkila osoittaa väitöstutkimuksessaan, kuinka genomitiedon tulo suomalaiseen lypsykarjajalostukseen auttoi luomaan näkymättömän lehmän jalostustavoitteen. Tutkimuksessa haastatellut jalostusyritysten asiantuntijat, tutkijat ja lypsykarjantuottajat kuvaavat, miten genomitiedon avulla eläintä voidaan kontrolloida entistä paremmin, jalostuksen ennakoimattomuus vähenee ja tuotantoa on mahdollista optimoida haluttuun suuntaan entistä paremmin.
– Genomitiedon avulla voidaan jalostaa aiempaa tarkemmin esimerkiksi lehmien hedelmällisyyttä ja terveysominaisuuksia. Juuri siksi sen avulla voidaan tuottaa näkymättömiä lehmiä, jotka ovat helppoja ja terveitä ja tulevat nopeasti tiineeksi.
Maidontuottajien rooli eläimen arvon määrittämisessä on vähentynyt
Näkymättömyyden tavoite luo maidonomistajalle uudenlaisen identiteetin. Genomitiedon myötä jalostukseen liittyvä asiantuntijuus siirtyy kauemmas tilalta ja tuottajan käsistä. Lehmän arvo jalostuseläimenä määritellään uudella tavalla, sillä lehmän käytös, ulkonäkö ja tuotos ei enää kerro, onko kyseisen eläimen jälkeläisiä järkevää pitää karjassa. Sekä lehmän että maidontuottajan rooli eläimen arvon määrittämisessä vähenee.
Näkymätön lehmä ohjaa maidontuottajia taloudelliseen tehostamiseen, siirtymään ”lypsyjakkaralta laskimen ääreen” ja keskittymään eläinyksilöiden sijaan karjan hoitoon. Lehmien näkymättömyys mahdollistaa etäisemmät ihmisten ja eläinten väliset suhteet maitotiloilla. Osalle haastatelluista maidontuottajista tämä muutos on tervetullut, mutta osa toivoo voivansa järjestää työnsä eri tavalla, keskittyen pienempään karjaan sekä tiiviimpiin ihmisten ja lehmien välisiin suhteisiin.
– Näitä vaihtoehtoisia identiteettejä vaalivia tuottajia saatettiin väheksyä jalostusyritysten narratiiveissa, sillä heidän ei koettu osallistuvan täysimääräisesti suomalaisen lypsykarjantuotannon kannattavuuden parantamiseen, Lonkila toteaa.
Tutkimus osoittaa, että näkymättömyyden tavoite muuttaa myös lehmää ja asettaa sille uudenlaisia vaatimuksia. Lehmiltä odotetaan jatkuvasti kasvavaa maitotuotosta, aiempaa vahvempaa yhteistyökykyä ja itsenäisyyttä. Niiden on suoriuduttava lypsystä, poikimisesta ja laumassa elämisestä tasaisen hyvin kiinnittämättä maidontuottajan huomiota itseensä.
Näkymätön lehmä ei myöskään saa olla liian ujo, liian sosiaalinen tai liian leikkisä. Sairastelut tai hedelmällisyyshaasteet tekevät lehmistä liian näkyviä ja voivat johtaa niiden poistamiseen karjasta. Tämä paljastaa näkymättömyyden tavoitteen sisäisen ristiriidan, sillä korkea tuotostaso on yhteydessä hedelmällisyysongelmiin.
Osa haastatelluista maidontuottajista valmiita alempiin tuotostavoitteisiin
Jalostustavoitteet kytkeytyvät myös tilan laajempiin tehokkuustavoitteisiin. Osa haastatelluista viljelijöistä on valmiita sopeutumaan alempiin tuotostavoitteisiin parantaakseen lehmien terveyttä ja hedelmällisyyttä ja lisätäkseen työnsä mielekkyyttä. Maltillisemmat tuotostasot ovat myös eläinten etu.
Suomalaisten maitotilojen kannattavuusongelmat tekevät tilanteesta kuitenkin vaikean. Lehmien ja maidontuottajien vaikeudet sopeutua näkymättömyyden tavoitteeseen avaavat uusia näkökulmia suomalaisen eläintuotannon haasteisiin.
– Sen sijaan että maidontuottajia ja lehmiä yritetään kannustaa jatkuvaan tehostamiseen, rakenteellisten ongelmien, kuten kannattavuuskriisin, juurisyitä tulisi tarkastella kriittisesti ja etsiä uudenlaisia tapoja organisoida tuotantoa. Vaihtoehtoisille tuotantotavoitteille ja -tavoille on tulevaisuudessa tärkeää tehdä tilaa tulevaisuudessa.
FM Annika Lonkilan yhteiskuntapolitiikan alaan kuuluva väitöskirja ”Making invisible cows? Genomic knowledge and more-than-human agency in Finnish dairy breeding” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 31.8. klo 18.00 alkaen Metria-rakennuksen salissa M100. Vastaväittäjänä toimii Associate Professor Scout Calvert (University of Nebraska–Lincoln) ja kustoksena dosentti Tuija Mononen Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa.
Lisätietoja
Annika Lonkila, annika.lonkila(at)syke.fi