Tuoreessa, ajatuksia herättävässä artikkelissa Itä-Suomen yliopiston tutkija, ympäristötaloushistorian dosentti Jan Kunnas vertaa ilmastonmuutokseen puuttumisen hitautta ripeään toimintaan otsonikatoa aiheuttavien kemikaaleihin rajoittamiseksi.
Sosiologi Ulrich Beckin työhön pohjautuen hän ehdottaa, että kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen hitaus johtuu suurelta osalta globaalin pohjoisen kuvitelmaan kyvystään ulkoistaa taloudellisten toimintojensa aiheuttamat riskit ja epävarmuustekijät.
Kunnas nimittää ilmastonmuutoksen torjuntaa viivästysten historiaksi. On kulunut lähes 70 vuotta siitä, kun ilmaston lämpeneminen tunnistettiin ensimmäisen kerran potentiaaliseksi ongelmaksi. Niin sanotun otsoniaukon löytyminen puolestaan johti nopeisiin kansainvälisiin toimiin, jonka takia vältyttiin pahimpien uhkakuvien toteutumiselta.
– Globaalin pohjoisen oli vaikea etäännyttää itsensä otsonikadon vaikutuksilta, sillä siitä seuraava UV-säteilyn lisääntyminen oli voimakkainta napa-alueiden läheisyydessä, kuten Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, hän toteaa.
– Termi "otsoniaukko" herätti voimakkaita mielikuvia ja pelkoa syövästä, mikä heikensi kykyä psykologiseen etäännyttämiseen. Tämän ympäristöahdistus vauhditti toimia otsonikerrosta tuhoavien aineiden rajoittamiseksi.
Kunnas korostaa ympäristöongelmien taustalla olevia kaupallisia intressejä. Vaihtoehtojen löytäminen otsonikerrosta tuhoaville CFC-yhdisteille osoittautui kannattavaksi liiketoiminnaksi. Fossiilisten polttoaineiden tuottajat ja käyttäjät ovat sen sijaan jatkaneet kestämättömiä käytäntöjään, ja pyrkineet viivyttämään määrätietoisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. He ovat kylväneet epävarmuutta ilmastonmuutoksen syistä ja vakavuudesta, ja pyrkineet lisäämään skeptisyyttä tieteellistä tietoa kohtaan.
– Ilmastonmuutosta on torjuttava samalla vakavuudella kuin otsonikatoa. Länsi-Yhdysvaltojen vakava metsäpalokausi vuonna 2020 korosti sen, että suurimmatkaan kasvihuonekaasujen aiheuttajat eivät voi enää etäännyttää itseään ilmastonmuutoksen seurauksista. Samankaltaiset katastrofaaliset palot Australiassa, Kanadassa ja Venäjällä vahvistivat tätä, hän sanoo.
– Ehkä siksi YK:n ilmastonmuutoskonferenssi (COP28) vuonna 2023 Dubaissa johti ensimmäiseen päätöslauselmaan fossiilisten polttoaineiden maailmanlaajuisesta alasajosta, mikä saattaa merkitä käännekohtaa ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Kunnas korostaa, että ihmiskunta ei odottanut “otsoniaukon” löytymistä vaan toimi jo teoreettisen mahdollisuuden pohjalta.
– Opetus muiden kemikaalien kannalta on selvä: meidän on toimittava jo heikkojen ympäristösignaalien pohjalta ja etsittävä ratkaisuja jo silloin, kun ongelmat ovat epävarmoja. On ratkaisevan tärkeää minimoida aika, joka kuluu uusien ympäristöongelmien tunnistamisesta konkreettisten torjuntastrategioiden toteuttamiseen. Proaktiivinen tutkimusrahoitus ja herkät ennustejärjestelmät ovat välttämättömiä heikkojen ympäristösignaalien löytämiseksi ja ratkaisujen kehittämiseksi.
Kunnas vaatii moratoriota uusien kemiallisten yhdisteiden tai niiden seosten käytölle, kunnes kaikkien markkinoilla jo olevien aineiden riski- tai turvallisuusarvioinnit on tehty riittävällä tarkkuudella. Tämä vaatii koordinoitua globaalia ponnistusta ja uutta IPCC:n kaltaista tiedepoliittista sääntelyorganisaatiota. Hän korostaa, että tiukemmat ympäristösäännökset voivat edistää innovaatioita ja hyödyttää siten sekä yrityksiä että kansalaisia.
Lisätietoja:
Jan Kunnas jan.kunnas@uef.fi puh. 050 405 8127
Artikkelin tiedot:
Planetary risk society: from ignored problems to fast solutions. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/02692171.2024.2417006
