Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen terveysuhka, jonka ehkäisemisessä tarpeettoman antibioottien käytön vähentäminen on keskeistä. Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että hammaslääkärien tekemät antibioottimääräykset ovat vähentyneet Suomessa viime vuosina. Antibioottien määräämisessä oli kuitenkin huomattavaa alueellista vaihtelua, sillä hyvinvointialueiden välillä havaittiin jopa 3–4-kertaisia eroja. Tutkimus julkaistiin European Journal of Oral Sciences -tiedelehdessä.
Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen yksikön ja farmasian laitoksen toteuttaman tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hammaslääkärien määräämien antibioottien määrän ja tyypin muutoksia Suomessa vuosina 2012–2025. Tutkimuksessa hyödynnettiin valtakunnallisia rekisteritietoja apteekeista toimitetuista, sairausvakuutuksesta korvatuista antibioottimääräyksistä. Aineisto käsitti yhteensä lähes 3,2 miljoonaa hammaslääkärien antibioottimääräystä vuosilta 2012–2025. Alueellisia eroja tarkasteltiin 23 hyvinvointialueella vuosina 2019–2025.
Hammaslääkärien tekemien antibioottimääräysten kokonaismäärä kasvoi ensin vuosina 2012–2015, mutta kääntyi sen jälkeen laskuun. Vuonna 2019 antibioottien määräysaste oli 15 prosenttia pienempi kuin vuonna 2012. Vuoden 2019 jälkeen kokonaiskehitystä ei voida arvioida yhtä kattavasti, koska hammaslääkärien yleisimmin määräämä fenoksimetyylipenisilliini eli V-penisilliini poistui lääkekorvausten piiristä vuonna 2020 eikä sen käyttöä tämän vuoksi voitu enää seurata saman rekisteriaineiston avulla. Kun V-penisilliini jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, antibioottien määräysaste väheni 16 prosenttia vuosina 2012–2025.
Antibioottien määräämisessä havaittiin huomattavaa alueellista vaihtelua, joka kasvoi hieman tutkimusjakson aikana. Suurempi alueen väestön keski-ikä ja sairastavuus olivat yhteydessä suurempaan antibioottimääräysten määrään alueella, mutta ne selittivät vain osan alueellisista eroista. Myös alueella tehtyjen juurihoitojen, parodontologisten hoitojen ja kirurgisten hammashoitotoimenpiteiden määrät selittivät alueellista vaihtelua, mutta vähäisemmissä määrin. Hammashoitokäyntien kokonaismäärä alueella ei ollut yhteydessä antibioottien määräämiseen alueella.
Tulokset viittaavat siihen, etteivät alueelliset erot johdu pelkästään väestön terveydentilasta tai hammashoidon määrästä alueella. Tutkijoiden mukaan taustalla voivat olla myös paikalliset hoito- ja määräämiskäytännöt, erot hoitosuositusten tulkinnassa sekä paikallinen ammatillinen kulttuuri.
– Vaikka hammaslääkärien antibioottimääräykset ovat vähentyneet, suuret alueelliset erot osoittavat, että antibioottien käyttöä voidaan todennäköisesti edelleen vähentää ja yhtenäistää. Jatkossa olisi tärkeää selvittää tarkemmin, mistä alueelliset erot johtuvat ja missä tilanteissa antibiootteja määrätään tarpeettomasti, toteaa kliininen opettaja Jukka Leinonen.
Tutkimuksen perusteella antibioottien tarkoituksenmukaista käyttöä voitaisiin edistää esimerkiksi hammaslääkäreille suunnatulla koulutuksella sekä määräämiskäytäntöjä koskevalla palautteella. Tutkimuksessa korostetaan myös, että antibioottien käytön arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota sekä määrättyjen antibioottien kokonaismäärään että antibiootin valintaan.
Tutkimusartikkeli:
Terhi Laitala, Emma Aarnio, Katariina Tuomilinna, Eero Raittio, Jukka Leinonen. Trends and regional variation in antibiotic prescribing by dentists in Finland, 2012–2025: A register-based study. European Journal of Oral Sciences, 2026; e70145. https://doi.org/10.1111/eos.70145
Lisätietoja:
Jukka Leinonen, kliininen opettaja
Itä-Suomen yliopisto, hammaslääketieteen yksikkö
[email protected] | 050 596 9733
