Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on työtapa, jolla tuetaan ihmisen sosiaalista kasvua ja hyvinvointia. Tuore tutkimus selvitti hevostoiminnan ohjaajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät toiminnassa lisäävät osallistujan hyvinvointia, ja mikä on hevosen rooli asiakastyössä.
Ohjaajien käsitysten mukaan hevostoiminnan vaikuttavat tekijät liittyvät merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin, läsnäoloon, toimijuuteen sekä elämisen perustarpeiden merkityksen osoittamiseen. Eläimen avulla voidaan siten tukea aineettoman hyvinvoinnin edellytyksiä.
Kestävässä hyvinvoinnissa keskeistä on materiaalisen hyvinvoinnin sijaan merkityksellisyyden kokeminen omassa elämässä.
Hevonen voi auttaa suuntaamaan huomiota kohti ympäröivää maailmaa
Hevosen rooli on tukea niin ohjaajaa kuin asiakasta vuorovaikutteisessa työskentelyssä. Hevosen kanssa viestitään sanattomasti, keholla, ja erilaiset aisti-, rentoutumis- ja läsnäoloharjoitteet voivat suunnata asiakkaan huomiota pois omasta itsestä kohti ympäröivää maailmaa.
Eläimen hyvinvoinnin kautta voidaan tarkastella asiakkaan omaa hyvinvointia ja paikkaa ympäröivässä maailmassa ja yhteiskunnassa.
– Sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan näkökulmasta tavat tukea yhteisen hyvinvoinnin pyrkimystä ovat keskeisiä, kuvaa Luken tutkija Maija Lipponen, joka tekee väitöskirjaa Itä-Suomen yliopiston Welfare, Health and Management -tohtoriohjelmassa.
Hevosen lajityypillisiä ominaisuuksia hyödynnetään toimijuuden ja elämisen perustarpeiden esimerkkeinä. Eläinten mukanaolo ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä voi tuottaa hyötyjä myös eläimille sekä ihmisten ja eläinten elinympäristöille.
Toisaalta on tiedostettava, että eläinavusteinen työ voi aiheuttaa eläimelle myös haittoja, joita on arvioitava kriittisesti. Ohjaajien käsitysten mukaan hevosella on erityinen rooli tunteiden ilmaisun, tunnistamisen, käsittelyn ja sanoittamisen välineenä. Hevosen uudenlainen rooli emotionaalisen työn tekijänä edellyttää, että työn luonnetta pohditaan hevosen näkökulmasta.
Sosiaalinen hyvinvointi rakentuu talliyhteisössä
Sosiaalipedagogista hevostoimintaa on alettu kehittää ja kouluttaa Suomessa 2000-luvun alussa. Alun perin toimintaa kuvattiin yhteisöllisenä toimintamuotona, jossa koko hevostallin ihmis- ja eläinyhteisöllä oli kasvatuksellinen rooli.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että toiminnassa on mahdollisesti tapahtunut muutosta kohti yksilöllisempää ohjaukseen, valmennukseen tai terapiaan rinnastettavaa toimintamuotoa. Siinä yhteisön sijaan yksittäisellä hevosella on entistä suurempi rooli asiakkaan kohtaamisessa. Hevoselle asetetut odotukset kasvattajan roolista saattaisivat madaltua, jos tuotaisiin esiin tallin ihmisyhteisön merkitystä.
– Jatkossa työtavan kehittämisessä ja alan koulutuksissa olisi syytä korostaa tallin ihmisyhteisön roolia. Yhteisöllisyydellä on tämän tutkimuksen perusteella keskeinen merkitys hyvinvointivaikutuksiin. Merkitykselliset vuorovaikutussuhteet ja sitä kautta sosiaalinen hyvinvointi rakentuvat hevosen lisäksi myös suhteessa toisiin ihmisiin, kertoo Lipponen.
Artikkeli on luettavissa verkossa: Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas: Ohjaajien käsityksiä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistuvan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja hevosen roolista asiakastyössä. Sosiaalipedagogiikka, 2023.
Lisätietoja:
Maija Lipponen, väitöskirjatutkija, Luonnonvarakeskus / Itä-Suomen yliopisto, maija.lipponen@luke.fi, p. 029 532 2024
