Mari Antikainen lähti HR-lainsäädännön -täydennyskoulutukseen syventämään osaamistaan lainsäädännön muutoksissa.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen henkilöstöjohtaja Mari Antikainen osallistui Itä-Suomen yliopiston toteuttamaan HR-lainsäädännön -täydennyskoulutukseen. Koulutus tarjosi hänelle mahdollisuuden syventää ymmärrystään lainsäädännön muutoksista ja avasi uusia näkökulmia työhön.
– Se osui kuin nappi silmään nyt tähän minun tarpeeseeni ja tähän hetkeen. Se oli nimenomaan HR-lainsäädännön päivitystä ylläpitävä koulutus. Siellä käytiin lainsäädäntöuudistuksia läpi hyvin systemaattisesti ja huolellisesti
Klaudia Käkelä-Nuutinen keskustelee opiskelusta ja mahdollisista jatko-opinnoista Mari Antikaisen kanssa Mikä minusta tulee isona -podcast-sarjassa, jota toteuttavat yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus.
Mari korostaa aikuisopiskelun joustavuutta ja kannustaa muitakin harkitsemaan lisäopiskelua työelämässä. Suoritetut opinnot oli suunniteltu sopimaan työssäkäyvän rytmiin ja eivät näin ollen kuormittaneet hänen jaksamistaan.
[alkumusiikki]
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Täältä päästiin sisälle.
V1: Juu, just.
Mari Antikainen: Moi.
V1: (--) [00:07] oli tässä meillä –
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Moi.
V1: - tämmönen projekti tänä aamuna, kun -
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Savonialta, Savonian viestinnästä. Tulin tekemään podcastia. Me tehään UEF:n kanssa -
V1: (--) [naurahtaa]
Klaudia Käkelä-Nuutinen: [naurahtaa]
Mari Antikainen: Tervetuloa.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiva.
Mari Antikainen: - lähetään me tonne (--).
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiitos.
V1: Minä en kato huomannu ollenkaa, että –
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ei mittää [naurahtaa].
V1: [naurahtaa]
Mari Antikainen: Joo, mitäs me nyt sovittiinkaan. Mulla on, meil on tämmönen avotoimistomalli, elikkä mulla ei oo mitään omaa (-) eikä kellään meistä, mutta meil on tämmönen varausjärjestelmä. Mul on yks huone varattuna, nii varmaan (--) –
Klaudia Käkelä-Nuutinen: No, mennään johku istumaan.
Mari Antikainen: Joo, mennää vaa.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Varoitus: Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan ”Mikä minusta tulee isona?” –podcastia. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille. Minun nimeni on Klaudia Käkelä-Nuutinen.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä tosiaan tossa kerroit, ku käveltiin tänne KYS:n hallintorakennuksen vitoskerrokseen, että teillä ei oo omia huoneita täällä enää. Niin minkälaista elämää se on? Pitää vähän varata ja ennakoida huone.
Mari Antikainen: No niin, kyllä, että on tämmönen tilatehokkuusmalli meillä käytössä, ja tämmönen hybridityöskentelymalli, eli osin voidaan toimia etänä ja osin sitten täällä läsnä ollen. Ja sen takia nyt tämmönen moderni avotoimistomalli käytössä täällä, joka toimii oikein hyvin, kun täällä on tällanen sähköinen huonevarausjärjestelmä, eli voi etukäteen suunnitella sitten, että koska on tarve tänne fyysiselle läsnäololle ja varata sitten joko osaksi päivää tai koko päiväksi näitä tiloja. Ja näin ollen olemme nyt täällä sitten yhdessä vapaana olevassa toimistohuoneessa.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Millanen sun tavallinen työpäivä sitte on? Jonkun verran sä teet selvästi lähitöitä ja sitten varmaan oot etänäkin.
Mari Antikainen: No kyllä, aika paljon tietysti kuuluu siihen viikon varrella näitä kokouksia, ja tietysti ku henkilöstöhallinnollisia asioita käsitellään, niin on myöskin tarve sitten ihan läsnäolokokouksille. On sillä tavalla sensitiivisiä ja sitten toisaalta hyvin merkityksellisiä asioita, ja riippuu vähän siitä kokoonpanosta, onko pientä tai suurta porukkaa, niin tietysti semmosella pienellä porukalla onkin sitten helpompi aina fyysisestikin kokoontua. Ja Teams-kokouksia totta kai, eli kyllähän meillä on valtavasti nyt tämmöstä suunnittelun ja kehittämisen tarvetta, koska meille siirtyi 19 eri työnantajan eli 19 eri organisaation henkilöstö, ja sitä yhteensovittamista nyt, että me saataisiin se yhden työnantajan näkökulma ja käytännöt nyt sitte henkilöstöasioissa vietyä eteenpäin, niin sitä kyllä nyt on riittänyt.
Ja sitten tietysti henkilöstöltä tulee paljon tarvetta konsultoida ja kysyä, että, juuri näistä linjoista, mikä on hyvinvointialueen linja ja sitten toisaalta asioista muutoinkin. Että nämä henkilöstöasiat ja palvelussuhdeasiat ei välttämättä ole kaikille tuttuja.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Ja sähän olet itsekin aika uusi ihminen täällä, että tää on sullekin sinänsä, vaikka ehkä työ ei oo niin uutta, mutta uusi ympäristö, uusi organisaatio. Et sähän alotit myös vuoden alussa, kun tämä hyvinvointialue sitten starttasi.
Mari Antikainen: No kyllä, juuri näin, että mulla oli tämmönen positiivinen vaihe tässä omassa työelämässäni että, oli mahdollisuus vaihtaa näkökulmaa ja työtehtäviä tänne henkilöstöhallinnon puolelle. Ja nää henkilöstöhallinnolliset kokonaisuudet ja teemat ja asiat on aina ollu lähellä sydäntä, niin oon oikeestaan jokaisessa edeltävässä työtehtävässä niihin kyllä pyrkinyt perehtymään ja tukemaan henkilöstöä ja henkilöstöasioita, henkilöstökokonaisuuksia, niin jotenkin oli tässä tilanteessa nyt luonteva tällainenkin muutos. Mutta nimenomaan näin, että tämä on myös minulle uusi tehtävä. Ja vaativa sellainen.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mikä sä olitkaan taustakoulutukseltas, et ku sä oot nyt henkilöstöhallinnon johdossa, mutta mitä sä oot opiskellu?
Mari Antikainen: Joo, minä oon tässä kotoisasti Itä-Suomen yliopiston kasvatti tai silloisen Kuopion yliopiston kasvatti, elikkä oon sieltä yhteiskuntatieteistä valmistunu aikoinaan. Tein sitten sen maisterin tutkinnon kuitenkin niin, että mulla oli siellä sosiaalipsykologia pääaineena ja sitten myöskin sosiaalityö, ja sitten tässä matkan varrella olen myöskin sitten väitellyt sieltä yhteiskuntatieteistä yhteiskuntatieteiden tohtoriksi.
Että se on nyt tämä viimeisin, ja sen jälkeenpä onkin hieman aikaa siitä, ku olen kouluttautunut, että [naurahtaa], siitä on jo tosiaan vierähtäny paljon aikaa [naurahtaa].
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Vain varsinaisista tutkintojen tekemisestä, mutta ethän sä oikeasti, sähän olet kouluttautunu ihan tässä vastikää. Sä kävit justiinsa Itä-Suomen yliopistolla tosiaan tällästä HR-lainsäädännön täydennyskoulutusta. Juurikin varmasti tärkeetä tässä uudessa tehtävässä hakee semmosta tuoretta, viimesintä tietoa. Niin millainen kokemus se oli, tämmönen lisäkouluttautuminen?
Mari Antikainen: Oi, se oli ihana kokeilu. Siis kerta kaikkiaan se osu kun nappi silmään nyt tähän minun tarpeeseeni ja tähän hetkeen, eli se oli nimenomaan nyt tätä HR-lainsäädännön päivitystä ylläpitävä koulutus. Ja siellä käytiin näitä lainsäädäntöuudistuksia, mitä nyt on tullut ja vähän valmisteillakin läpi hyvin systemaattisesti ja huolellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Että minä oikeastaan ahmin sitä tietoa, mitä sieltä sain, koska tietenkin aikasemmassa työelämässä, niin ne on hieman sivuprosessissa ollu nää lainsäädännölliset näkökulmat, ja nyt oli todella todella hyvin iso tarve sitte, että koen että olen sitten asiantuntija myös niissä lainsäädännöllisten näkökohdissa.
Niin oli huippuasiantuntija kouluttamassa ja erinomaiset järjestelyt tälläselle kiireiselle työelämälle, että oli tosiaan hybridikoulutusmahdollisuus siinäkin Teamsina, ja sitten monipuolinen mahdollisuus myöskin suorittaa sitä sitten joko tenttimällä tai sitten tämmösenä muuna, opintopäiväkirja- ja sitten esseekokonaisuuksina. Että tämmöselle aikuiselle, jolla on pitkä aika tämmösistä systemaattisista opinnoista, nii erittäin sopiva monimuotomalli oli kyllä.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, ja tommonen tavallaan vapaus valita myös vähän sitä suoritustapaa niin kans mahdollistaa sen, et ihmisillä on erilaisia tilanteita töissä ja elämässä ylipäätään, niin sitte antaa sitä tavallaan vähä semmosta liikkumavaraa siihe hommaan.
Mari Antikainen: Kyllä se on juuri näin. Ja sitten tosiaan, ku itse olen täällä hyvin hektisessä työympäristössä, niin siinä oli semmonen viisaus, että sitä omaa tietoa pystyy kartuttamaan siinä omalla vapaa-ajalla sitten koko ajan eli keräämään sitä aineistoo muun muassa, esimerkiks sitä esseetä varten ja sitten sitä päiväkirjatyötä varten, että siinä ei tullu semmonen kuormittava tunne, että et yhtäkkiä pitäis olla sitten tentittynä kaikki tämä, koko se puolen vuoden aikajänne. Että se oli semmonen lempeä tapa kyllä opiskella.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja varmasti ylipäätään toi, että opiskelee siihen työhön liittyen, mitä sillä hetkellä tekee, niin tavallaan ku siitä saa kuitenkin koko ajan sitte aina ku oppii uutta, ni sit saa aina vähän lisää kättä pidempää siihen senhetkiseen työhön nii voisin kuvitella, et se on aika palkitsevaa.
Mari Antikainen: No osuit kyllä asian ytimeen, että olin todella siis korkeasti motivoitunut käymäänki tätä koulutusta, mutta siinä oli se etu myöskin, että tälle luennoitsijalle, joka oli ihanasti aina sama joka kerralla, niin hänelle pystyi laittamaan sitte ennakkoon niitä konkreettisia arjen ongelmia ja kysymyksiä, joihin sitte yhdessä haettiin vastauksia. Ja toki siellä sitten koulutuksen aikanakin oli mahdollisuus kysyä ja näitäkin käytin kyllä hyödykseni.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kuulostaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta. Säki tosiaan töiden ohella suoritit tän koulutuksen, niin miten sä sait sen sitten luovittua sinne kiireisen arjen ja vapaa-ajan ja kaiken muun lomaan?
Mari Antikainen: No joo, kyllähän siinä sitä itsekuria vaatii, eli täytyy, kun lähtee tälläseen syventävään koulutukseen ja pitkäkestoiseen koulutukseen, niin siinähän täytyy käydä itsensä kanssa se keskustelu, että kykenee sen viemään päätökseen ja sitoutuu sitten täysillä.
Niin sitten siinä toisena puolena on tietysti se organisointikyky sitten, että kyllä muistelen, että mulla oli hieman tämmösiä kalenterimuistutuksiakin, että huolehdin joka kuukausi ne tietyt itselle asetetut tavotteet sinne tekemisen osalta. Ja siitä se sitte vaa lähti ihan kivasti rullaamaan, ja oiskohan ollu iha vaan yhden kerran, ku pikkusen viivästy sitten ne [naurahtaa], että laistoin siitä alkuperäisestä aikataulusta, mutta kuitenkin sain sen kokonaisuuden aika hyvin sitte tällä ohjelmallisilla menettelyillä hoidettua, että –
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Eiks se ollu yhen lukuvuoden mittanen –
Mari Antikainen: Kyllä.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: - koulutus?
Mari Antikainen: Joo.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Et kumminkin tosiaan tavallaan vuodeksi tai lukuvuoden ajaksi piti sitoutua siihen.
Mari Antikainen: Kyllä.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiinnostaako sua vielä edelleen lisäopiskelu? Sanoit ainaki, että suurella innolla lähdit mukaan ja sait paljon, niin vieläkö jäi oppimisen nälkää?
Mari Antikainen: No kyllä sitä jäi, että oikeestaan olin vähän yllättynytkin, että alko vähän semmoset ihan tutkinto-opinnotkin vähän kiinnostamaan just tuolta juridiselta puolelta ja lainsäädännölliseltä puolelta. Mutta saahan sitä haaveilla [naurahtaa], tässä kuitenkin tämä arki on edelleen työlästä, että katsotaan, missä rakosessa sitte ehkä voisi vielä vähän lisääkin tunnustella. Mutta kyllä, en ihan ole poissulkenu etteikö just täältä lainsäädäntöpuolelta nyt jatkoja vielä voisin harkita.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Seki on varmasti sellanen ala, että siinä riittää niin järkyttävän paljon sitä tietoa ja omaksuttavaa, että tavallaan jos vaan intoa on, niin sitä asiaa kyllä riittää.
Mari Antikainen: Joo, kyllä. Ja se oli ihan jotenki jännittävä se aloitus, että tuntu ensin, että miten voi aivot olla näin solmussa siinä, näin lainsäädäntöopintojen piirissä. Mutta sit tietysti, kun ne termit ja se asia alko vähän sisäistyä, niin sitte jotenkin sitä pystyi sisäistämäänkin paremmin, et sanoisin, että olisi kyllä, tai (et tää on) [12:15] semmonen mukavasti haastavaa opintoa kyllä nää juridiset opinnot ja lainsäädännön opinnot, että kiinnostus heräsi tosiaan.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ihan mahtava juttu. Mitä sanoisit ihmiselle, joka nyt vaikka miettii sitten siellä päässään, että niin että ”hmm, ois kiinnostusta ja ois ehkä vähän tarvettakin lisäkouluttautua, mutta ehkä vähän jänskättää tai epäilyttää, että pystyykö siihen”. Niin mitä sä sanoisit sellaselle ihmiselle?
Mari Antikainen: No, kyllä minä kannustaisin rohkeasti lähtemään opintojen piiriin, että kyllä se on uskomaton tunne mitenkä se sitten avartaa niitä omia näkökulmia, ja sitten se mielihyvän tunne sitte ku saa aikaiseksi ihan saada valmiita opintoja ja kokonaisuuksia. Ja sit jotenkin se, ainaki itselle se oli todella tärkeää rakentaa sitä omaa, uutta asiantuntijuutta nyt sitten näitten lisäopintojen avulla.
Ja tosiaan siinä ku pääsee alkuun, niin se vähän niin kun imaisee sitten kyllä mukanaan. Mutta varmaan yks tärkee elementti on, että kuunnella itseään siinä, että se oikeasti motivoi se aihe mitä on ajatellu, ja sitten myöskin punnitsee sitten sen oman jaksamisen sillä hetkellä. Että etsii sen rakosen, että mihin se sitten, mihin kohtaan se lisäopinnot sitten mahdollistuisivat.
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja yleensähän nykyään ymmärtääkseni sekä Itä-Suomen yliopistolla että meillä Savonialla niin myös opinnoissa on aika paljon mahdollista tavallaan hakea sit semmosta liukumavaraa ja semmosta tavallaan. Että on aika hyvin näillä kursseilla on semmosta tilannetajua myös sen suhteen, että ku on kyse töissäkäyvistä ihmisistä ja vaikka ei oliskaan, niin tavallaan sitte, että jos on nyt pieni tarve semmoselle pikku paussille tässä jossain välissä, niin sitte se on yleensä kyllä mahollista myös.
Mari Antikainen: Kyllä, juuri näin. Minä olin todella yllättynyt, että miten loistavasti tää aikuisopiskelu on huomioitu näissä suunnitelmissa ja joustovaroissa, että kyllä se mahdollistaa hieman niitä poikkeamiakin. Ja sitten olin todella yllättyny, miten hyvin siellä on seurattu työelämän tarpeita, että niin täsmäiskuna tulee sieltä kyllä näitä erilaisia teemoja sitten tänne työelämään, että ihan loistavaa huomiointia.
[loppumusiikki]
Klaudia Käkelä-Nuutinen: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.