Ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
HTM Liisa Varumo tutkii ympäristöpolitiikan väitöskirjassaan markkinapohjaisten ja paikkasidonnaisten luonnonsuojelukeinojen oikeudenmukaisuutta ja miten nämä erilaiset keinot edistävät reilua kestävyysmurrosta luonnonsuojelussa.
Luonnonsuojelun keinovalikoima on monipuolistunut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Taustalla on tarve laajentaa luonnonsuojelun ja ennallistamisen rahoituspohjaa ja toimijakenttää, jotta kiihtyvä luontokato saataisiin pysäytettyä. Toimijakentän monipuolistuminen voidaan nähdä myönteisenä kehityksenä, kun vastuuta suojelusta annetaan enenevissä määrin esimerkiksi ympäristöhaittojen aiheuttajille tai ennallistamiseen sitoutuneille paikallisyhteisöille. Lisäksi suojelussa pyritään yhä useammin saavuttamaan paitsi ympäristötavoitteita myös taloudellisia ja paikallisia muita hyötyjä.
Tämä kehitys tuo usein esiin myös uusia vaikeita oikeudenmukaisuuteen liittyviä haasteita, joihin tulisi kiinnittää huomiota niin suojelupolitiikassa kuin käytännössäkin. Näiden haasteiden ja ratkaisumahdollisuuksien tarkastelu on Varumon väitöskirjan keskiössä.
Väitöskirjan pohjana on neljä tieteellistä artikkelia. Artikkeleissa on tutkittu haastattelututkimuksella ekologisten kompensaatioiden sosiaalista hyväksyttävyyttä Suomessa yleisesti sekä tapaustutkimuksina kansainvälisten kaivosyhtiöiden ekologisia kompensaatioita Suomessa ja Kolumbiassa. Tapaustutkimuksissa näkökulmana on ollut tunnustavan oikeudenmukaisuuden tarkastelu, koska molemmissa tapauksissa kompensaatiot vaikuttavat paikallis- ja alkuperäisväestöihin.
Väitöskirjassa tarkastellaan myös kahta paikkasidonnaista luonnonsuojelukeinoa: Näätämöjoen yhteishallintaa Suomessa sekä Ranchería-joen oikeuksien tunnustamista Kolumbiassa. Lisäksi yksi artikkeli on laaja kansainvälinen kirjallisuuskatsaus markkinapohjaisten luonnonsuojelukeinojen ympäristöoikeudenmukaisuudesta.
Entiseen tapaan jatkaminen jarruttaa reilua kestävyysmurrosta
Tutkimuksen mukaan epäoikeudenmukaisuuden kokemukset paikallisväestön keskuudessa johtuivat usein esimerkiksi rajallisista osallistumismahdollisuuksista, paikallisten arvojen ja tiedon huomiotta jättämisestä ja epätasa-arvoisista valtasuhteista.
Monet näistä tekijöistä juontavat juurensa yhteiskunnallisista rakenteista ja instituutioista, jotka esimerkiksi korostavat talouskasvua, painottavat länsimaisen tieteen ylivaltaa luonnonsuojelussa ja keskittävät päätösvallan ylemmille tahoille. Näiden rakenteiden muuttaminen on haastavaa ja hidasta, mutta reilun kestävyysmurroksen kannalta olennaista.
– On ymmärrettävää, että monet käytännön toimijat, kuten yritykset ja kunnat, toivovat uusien luonnonsuojelukeinojen olevan yhdenmukaisia olemassa olevien käytäntöjen kanssa, mutta onko tämänkaltaisten ratkaisujen muutospotentiaali riittävä luontokadon pysäyttämiseen oikeudenmukaisesti, Varumo pohtii.
Paikalliset sosiaaliset arvot tulisi huomioida esimerkiksi ekologisten kompensaatioiden suunnittelussa. Nämä arvot ilmenevät usein toissijaisina, vaikka tutkimusten mukaan oikeudenmukaisuuden kokemus vahvistaa suojelun kestävyyttä. Tämä oli väitöstutkimuksessa ilmeistä erityisesti paikkasidonnaisten suojelukeinojen kohdalla, joissa paikallis- ja alkuperäisväestöjen osaaminen, tarpeet ja tieto olivat suojelutoimien lähtökohtana.
– Tutkimukseni paikallis- ja alkuperäisväestöjen kanssa havainnollisti, miten pahimmillaan saatamme toisintaa kolonialistisia rakenteita luonnonsuojelussa ja parhaimmillaan vahvistaa paikallisten toimijuutta luonnonsuojelussa, kun olemme valmiita jakamaan päätösvaltaa heidän kanssaan. Koen, että kaikilla suojelukeinoilla on valmiuksia edistää reilua kestävyysmurrosta, jos niitä vain sovitetaan paikallisiin arvoihin ja olosuhteisiin. Toimiva ratkaisu yhdessä paikassa ei välttämättä toimi täysin sellaisenaan toisessa, Varumo toteaa.
Paikallisen toimijuuden vahvistamisella kohti oikeudenmukaisuutta
Vaikka rakenteellisten tekijöiden haastaminen voi tuntua ylivoimaiselta, haastamista tapahtuu onneksi jatkuvasti. Oikeuksien tunnustaminen Ranchería-joelle Kolumbian lainsäädännössä on esimerkki siitä, miten relationaalisia arvoja ja erilaisia maailmankatsomuksia voidaan ujuttaa länsimaisiin oikeusinstituutioihin.
Myös markkinapohjaiset suojelukeinot voivat tarjota paikallisyhteisöille mahdollisuuden edistää omia arvojaan ja tavoitteitaan. Kolumbiassa kaivosyhtiön ekologiseen kompensaatioon osallistuneet paikalliset korostivat ympäristön ennallistamisen merkitystä ylisukupolviselle oikeudenmukaisuudelle ja kulttuurinsa elvyttämiselle.
– Osallistuminen esimerkiksi kompensaatioihin ei tarkoita ympäristöhaittojen hyväksymistä. Paikallisyhteisöt voivat hyödyntää tällaisia hankkeita omien tavoitteidensa edistämiseen ja täten haastaa rakenteita myös sisältä päin, Varumo sanoo.
Väitöstutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lupaavin tie kohti oikeudenmukaista uudistavaa luonnonsuojelua on julkisen vallan mahdollistamissa, ei johtamissa, ratkaisuissa. Niissä paikallisyhteisöille annetaan resursseja, kannustimia ja verkostoja erilaisten suojelutoimiensa toteuttamiseen.
Liisa Varumo työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa tutkijana yhteiskunnan muutos -yksikössä.
HTM Liisa Varumon ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja Towards Just Transformative Conservation. Environmental Justice in Market-Based Instruments and Place-Based Conservation Initiatives tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii apulaisprofessori JH (Jelle) Behagel (University & Research Wageningen) ja kustoksena professori Irmeli Mustalahti Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuuden kieli on englanti.
Lisätietoja:
Liisa Varumo, +358 29 525 1132. etunimi.sukunimi(at)syke.fi, https://www.syke.fi/fi/asiantuntijat/liisa-varumo
