Ympäristöoikeuden alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjassani tutkin EU-ympäristöoikeudessa usein käytettyä sääntelytapaa, oikeudellisesti sitovia ympäristönlaatutavoitteita, ja niiden vaikuttavuutta ja toimivuutta erityisesti vesien ja merten tilaa suojelevina sääntelyratkaisuina. Aihe on erityisen tärkeä ja ajankohtainen siitä näkökulmasta, että EU:n vihreän kehityksen ohjelma (EU Green Deal) on pitänyt sisällään kunnianhimoiset tavoitteet uuden vähäpäästöisemmän teollisuuden tuotannon lisäämiseksi samaan aikaan, kun ympäristön tilaa – mukaan lukien vesien ja meriympäristön tilaa – parannettaisiin ja ennallistettaisiin. Myös Suomessa puhdas siirtymä on noussut keskeisenä esiin pääministeri Orpon hallitusohjelmassa ja sen lainsäädäntöagendalla.
Väitöskirjani tutkii EU-sääntelyn osalta, miten onnistuneita nykyiset vesiensuojelun ja merensuojelun sääntelyratkaisut ovat olleet turvaamaan vesien tilaa ja millaisia rajoitteita ne ovat asettaneet uusien hankkeiden käynnistämiselle. Suomessakin useat vihreän siirtymän hankkeet ovat törmänneet luvituksessa vesienhoidon tavoitteisiin (merkittävimpänä vuonna 2019 KHO:ssa hylkäävän lupapäätöksen saanut Finnpulpin sellutehdas). Samaan aikaan kun ympäristönlaatutavoitteet ovat muodostaneet tiukkoja edellytyksiä uusien hankkeiden lupaharkintaan, niiden laajemmat oikeusvaikutukset erityisesti vesien ja meren tilan parantamisen ja ennallistamisen osalta ovat vielä jääneet epäselviksi.
Vesien- ja merensuojelua koskevan EU-lainsäädännön ymmärtäminen ja oikeudellisesti sitoviin ympäristötavoitteisiin liittyvien haasteiden tunnistaminen on olennaista, jos vihreän kehityksen tavoitteet – samanaikainen uusien toimintojen aikaansaaminen ja ympäristön laadun parantaminen – halutaan saavuttaa oikeudellisen ohjauksen avulla.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että EU-ympäristöoikeudessa sääntelyä on kehitetty vahvasti perustuen muilla tieteenaloilla, erityisesti luonnontieteiden, ympäristöpolitiikan ja yhteiskuntatieteiden aloilla, kehitettyihin malleihin ja oletuksiin vaikuttavasta tavasta hallita esimerkiksi vesiympäristöä. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että oikeudellinen sääntely käyttäytyy ja sen vaikuttavuus rakentuu eri toimintalogiikalla, jota on lähestyttävä oikeusjärjestyksen sisäisestä näkökulmasta.
EU:n vesipuitedirektiivi ja meristrategiadirektiivi nojaavat sääntelyssään oikeudellisesti sitovien ympäristönlaatutavoitteiden asettamiseen: ajatuksena on, että jäsenvaltioilla olisi sitova velvollisuus estää pinta-, pohja- ja merivesien tilan heikkeneminen ja ryhtyä aktiivisiin toimiin niiden tilan parantamiseksi. Tutkimus osoittaa, että johtuen oikeusjärjestyksen rakenteista, joiden puitteissa on helpompaa suhtautua tiukasti uuteen toimintaan kuin puuttua vanhoihin toimintoihin tai velvoittaa aktiivisiin ympäristötoimiin, näiden direktiivien oikeudellinen sisältö on kehittynyt lähinnä rajoittamaan uusia toimia. Erityisesti vesipuitedirektiivin tavoitteet ovat muodostuneet varsin tiukoiksi luvanmyöntämisedellytyksiksi uusien hankkeiden osalta.
Samaan aikaan direktiivien alaisuudessa ei ole pystytty muodostamaan selkeitä oikeudellisia velvollisuuksia jäsenvaltioille esimerkiksi puuttua olemassa olevien toimintojen aiheuttamaan kuormitukseen, kehittämään uusia ohjauskeinoja esimerkiksi hajakuormitukseen puuttumiseksi tai etsimään aktiivisia lainsäädäntöratkaisuja ennallistamisen tukemiseksi.
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että oikeusjärjestyksen rakenteet vaikuttavat siihen, miten vaikuttavasti ja tehokkaasti tällaiset sääntelyinstrumentit voivat ohjata vesien tilan kehitystä. Vesipuitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin osalta nähdään, ettei vesien ja meren tila ole juuri parantanut direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä. Keskeinen johtopäätös on, että ympäristöoikeuden omien instrumenttien sijaan kestävyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että oikeudellista ohjausta tarkastellaan erityisesti ympäristöoikeuden piirin ulkopuolella, esimerkiksi mitkä oikeusjärjestyksen ja yhteiskuntien rakenteelliset elementit estävät tai hidastavat ympäristönlaatutavoitteita kohti ohjaamista ja miten taloudellisen toiminnan sektoreita muotoavat ja edistävät sääntely- ja politiikkainstrumentit ottavat huomioon ympäristövaikutusten vähentämisen.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimuksen tulokset on suunnattu erityisesti EU-lainsäädäntötyöhön ja niitä voidaan hyödyntää arvioitaessa uusia sääntelytarpeita vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Tulokset hyödyttävät myös kansallista lainvalmistelua siitä näkökulmasta, että väitöstutkimus tarjoaa paremman ymmärryksen Suomen EU-oikeudellisiin velvoitteisiin vesien ja mertensuojelussa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni keskeisimpiä tutkimusmenetelmiä olivat sääntelyteoreettinen ja lainopillinen tarkastelu, jossa EU:n vesi- ja mertensuojelulainsäädäntöä lähestyttiin osana laajempaa EU-oikeudellista kontekstia. Väitöstutkimukseni liittyi useampaan laajempaan monitieteelliseen tutkimushankkeisiin, tärkeimpinä vuonna 2023 päättynyt STN-hanke Blueadapt, Akatemiahanke Sushydro – kohti ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää vesivoimatuotannon hallintaa sekä EU-horisonttihanke Crossgov.
Jos väitöskirjasi on artikkelimuotoinen, milloin tuorein väitöskirjaasi kuuluva artikkeli on julkaistu tai tullaan julkaisemaan?
Viimeisin väitöskirjaan kuuluva artikkeli julkaistiin Journal of Environmental Law:ssa maaliskuussa 2024 (Vol 36, Issue 1). Artikkeli on yhteisartikkeli Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Mari Pihalehdon kanssa ja sen otsikko on Uncharted Interplay and Troubled Implementation: Managing Hydropower’s Environmental Impacts under the EU Water Framework and Environmental Liability Directives.
Lisätietoja:
HTM Suvi-Tuuli Puharinen, suvi-tuuli.puharinen@uef.fi, p. 050 449 4701
HTM Suvi-Tuuli Puharisen ympäristöoikeuden alaan kuuluva väitöskirja Normatiivinen ympäristönlaatu EU-ympäristöoikeuden sääntelystrategiana – vesien ja meriympäristön laatutavoitteiden oikeusvaikutukset tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Marleen van Rijswick Utrechtin yliopistosta ja kustoksena professori Antti Belinskij Itä-Suomen yliopistosta.