Itä-Suomen yliopiston hallituksen puheenjohtajana lähes kymmenen vuotta toiminut Lea Ryynänen-Karjalainen jättää tehtävänsä.
Haastattelussa hän kertoo, millainen matka tämä on ollut, mitä odotuksia hänellä oli alussa, mitkä päätökset ja linjaukset ovat olleet merkittävimpiä, millaisia haasteita hallitustyössä on kohdattu ja mitä oppeja hän on saanut johtamisesta ja strategisesta päätöksenteosta. Lisäksi Ryynänen-Karjalainen pohtii yliopiston asemaa ja tulevaisuuden menestystekijöitä sekä jakaa henkilökohtaisia kokemuksia ja viestin yliopistoyhteisölle.
Olet toiminut Itä-Suomen yliopiston hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2016 alkaen, lähes kymmenen vuotta. Millainen matka tämä on ollut sinulle?
– On ollut huikea matka. Tämä tehtävä on ollut valtava luottamuksen osoitus yliopistoyhteisöltä – se menee tunteisiin vieläkin. Olen kasvanut ihmisenä ja johtajana, oppinut tuntemaan itseäni ja muita. Työ ei ole ollut pelkkää hallinnollista päätöksentekoa, vaan yhteisön tuntemista ja sen arjen ymmärtämistä.
Millaisia odotuksia sinulla oli tehtävästä alussa – ja miten ne vastasivat todellisuutta?
– Kun puheenjohtajuus tuli vähän yllättäen kesken kauden, tärkein odotukseni oli hoitaa tehtävä hyvin ja antaa hallitukselle kasvot. Halusin, ettei hallitus olisi etäinen ja kasvoton, vaan että tiedettäisiin: siellä on kymmenen ihmistä, jotka tekevät parhaansa yliopiston eteen. Se on toteutunut hyvin.
Mitkä ovat hallituksen tärkeimmät linjaukset ja päätökset kautesi aikana?
– Yhteistyön rakentaminen yliopistoyhteisön kanssa on ollut tietoinen linjaus – tämä on meidän yhteinen asia. Talouden vahvistaminen etukenossa oli ratkaisevaa, jotta emme ole samassa tilanteessa kuin monet muut yliopistot viime vuosina.
– Savonlinnan kampuksen sulkeminen oli raskas, mutta välttämätön päätös. Muistan sen hetken Helsingissä Tieteiden talolla, kun kysyin: ’Olemmeko valmiita tekemään päätöksen?’ Kaikki sanoivat: ’Olemme.’ Sitä en unohda koskaan. Se oli pitkä prosessi, mutta tehtiin yksimielisesti faktoihin nojaten sekä opettajankoulutuksen ja tutkimuksen kannalta tulevaisuutta turvaten.
Onko jokin hetki tai projekti, joka jää erityisesti mieleen?
– Ne hetket, kun on uskallettu tehdä rohkeita valintoja yliopiston tulevaisuuden hyväksi, ovat jääneet mieleen.
– Viimeisten vuosien ajalta itselleni tärkeä asia on kirjaus määräaikaisten työsuhteiden vähentämisestä. Vakinaistaminen tuo vakautta ja luottamusta – ihmiset ovat yliopiston tärkein voimavara.
Mitkä olivat suurimmat haasteet hallituksen työssä – ja miten niistä selvittiin?
– Isoimmat haasteet liittyivät epävarmuuteen, esimerkiksi Savonlinnan kampukseen liittyen päätökset ja kampuskehitys. Keskeneräisyyden sietäminen kuormittaa, mutta avoin keskustelu, faktat ja selkeät perustelut auttavat. Luottamuksen ilmapiiri ja johdonmukaisuus ovat olleet avaimia.
Opin, että pitää olla johdonmukainen ja hyväksyä, ettei kaikkea voi tietää. Päätökset tehdään sen hetkisen parhaan tiedon varassa. Johtamisessa pitää osata katsoa yhtä aikaa lähelle ja kauas – ymmärtää nykyhetki ja nähdä tulevaisuuden suunta.
Lea Ryynänen-Karjalainen
Itä-Suomen yliopiston hallituksen puheenjohtaja
Mitä opit itse johtamisesta ja strategisesta päätöksenteosta?
– Opin, että pitää olla johdonmukainen ja hyväksyä, ettei kaikkea voi tietää. Päätökset tehdään sen hetkisen parhaan tiedon varassa. Johtamisessa pitää osata katsoa yhtä aikaa lähelle ja kauas – ymmärtää nykyhetki ja nähdä tulevaisuuden suunta.
Millaisena näet Itä-Suomen yliopiston aseman suomalaisessa ja kansainvälisessä korkeakoulukentässä?
– Itä-Suomen yliopisto ei ole periferiassa, vaan keskellä maailmaa. Meillä on vahva osaaminen, monitieteisyys ja sopiva koko – se mahdollistaa vuorovaikutuksen ja yhteistyön ja kyvyn reagoida nopeastikin muutostilanteissa.
Mitkä asiat ovat kriittisiä yliopiston menestykselle seuraavan 10 vuoden aikana?
– Yhtenäisyys, rohkeus tehdä valintoja ja monitieteisyyden säilyttäminen. Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin – monipuolisuus on vahvuus. Luottamus omaan osaamiseen on ratkaisevaa.
Mikä on ollut sinulle henkilökohtaisesti palkitsevinta tässä roolissa?
– Arjen kohtaamiset. Se, että voi istua kampusravintolassa kenen tahansa kanssa ja jutella niin yliopiston asioista kuin kissoista. Yhteisöllisyys on ollut minulle tärkein asia.
Mitä haluaisit sanoa yliopistoyhteisölle nyt, kun kautesi päättyy?
– Kiitos, että olen saanut tehdä tätä työtä näin pitkään. Tämä on ollut mahtavaa – olen saanut vaikuttaa omien kotikulmieni ja yliopiston hyväksi. Pitäkää yhtä, arvostakaa ja luottakaa toisianne. Näin Itä-Suomen yliopisto porskuttaa vahvana sinne, minne se haluaa.