Hy­vin­voin­ti­teo­lo­gia apuna ihmisen ko­ko­nais­val­tai­ses­sa kohtaamisessa

– Tämä ala liittyy tiiviisti elämän merkityksellisyyden kokemukseen sekä jokaisen omiin perusarvoihin. Näin se kytkeytyy luonnollisesti myös siihen, millaisin tavoin meistä kukin selviää mahdollisista kriiseistä ja haasteista elämässään, kertoo teologian apulaisprofessori Suvi-Maria Saarelainen. 

Hänen nimikkeessään on puolisen vuotta ollut mukana täsmennys ”hyvinvointiteologia ja työelämätaidot”. Hyvinvointiteologia on terminä herättänyt kysymyksiä, koska sen sisältöä ei uutena tieteenalana tarkalleen vielä tunnisteta. Mutta mitä enemmän sen taustoja kaivelee, ymmärtää, miksi ala on hiljalleen kasvava ja miksi sille on suuri tarve.

– Olen jo vuosien ajan tarkastellut tutkimuksissani erilaisten elämänmuutosten, kuten äkillisten sairauksien tai kuoleman läheisyyden, vaikutusta elämän merkityksen kokemukseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Olen nähnyt läheltä, millainen eksistentiaalinen kriisi on sairastua vakavasti tai millaisia kohtaamisen taitoja esimerkiksi hoitohenkilökunnalta vaaditaan ihmisen kuoleman lähestyessä.

Nimensä mukaisesti hyvinvointiteologia siis jakaantuu Saarelaisen apulaisprofessuurissa kahtia – toisaalta itse hyvinvointiteologiaan ja toisaalta siihen liittyviin työelämätaitoihin ja niiden kehittämiseen.

Mer­ki­tyk­sel­li­sen elämän tekijät

Saarelaisen mukaan ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen kokonaisuus, johon vaikuttavat fyysinen terveys, psyykkinen tila, henkinen tasapaino, sosiaaliset suhteet ja henkilökohtaiset arvojärjestelmät. Hyvinvointiin kuuluu myös mahdollisuus päättää omaa elämää koskevista valinnoista. 

Tämän vuoksi myös elämän merkityksellisyyteen kytkeytyvä eksistentiaalinen ulottuvuus on keskeinen hyvinvoinnin osatekijä. Eksistentiaalisella hyvinvoinnilla viitataan siis ihmisen olemassaolon merkityksellisyyteen, tarkoitukseen ja mielekkyyteen. 

– Vaikka eksistentiaaliset kysymykset ja elämän merkityksen pohdinta ovat aina olleet teologian keskeisiä teemoja, hyvinvoinnin näkökulma on jäänyt tutkimuksessa yllättävän vähälle huomiolle. Hyvinvointiteologia pyrkii nyt täyttämään tätä aukkoa tarkastelemalla ihmisen kokemusta, elämän perusarvoja sekä hyvinvoinnin yhteiskunnallisia rakenteita monitieteisesti.

Saarelaisen mukaan oppiaineessa saadaan näin raamit henkilökohtaiselle teologian käsitteelle. Se taas auttaa ymmärtämään, miten ihmiset rakentavat elämäänsä mielekkääksi eri arvojen, kulttuurien ja yhteiskunnallisten vaikutusten keskellä. 

– Hyvinvointiteologia avaa näkökulmia siihen, kuinka yhteiskunnassa on mahdollista kohdata ihmisiä, joita elämä on haavoittanut. Osaltaan se rakentaa tutkimusperustaisesti tietoa, millainen on yhteiskunta, jossa yksilöt voivat löytää merkityksellisyyttä arjen ja kriisien keskellä.

Saarelainen muistuttaa, ettei teologia viittaa tässä yhteydessä pelkästään uskonnollisuuteen, vaan jokaisen omaan ja henkilökohtaiseen merkitysjärjestelmään.

– Hyvinvointiteologia hyödyntää teologisia, sosiologisia ja psykologisia näkökulmia ymmärtääkseen, miten inhimillinen kokemus, arvot, kulttuuri ja yhteiskunta muovaavat yksilöllisiä perusarvojamme. 

Monitieteisen lähestymistavan etu on siinä, ettei hyvinvointiteologia perustu tiettyyn kulttuuriin, kirkkoon tai käsitykseen, vaan kunkin persoonalliseen teologiaan eli henkilökohtaiseen pyhyyden kokemukseen ja siihen, mikä tuo siinä hetkessä lohtua tai toivoa. 

Teologien rooli hyvinvoinnin ja inhimillisen kohtaamisen vahvistajina

Viime aikoina on toivottu, että teologit osallistuisivat aktiivisemmin akateemiseen keskusteluun ja ymmärryksen rakentumiseen hyvinvointiin liittyvällä tutkimuskentällä. Saarelainen arvelee, että yksi syy teologien passiivisuuteen on ollut se, että he ovat osin varovaisia osallistumaan nimenomaan hyvinvointia painottavaan keskusteluun.

– Teologialle on etenkin diakonian tutkimuksen ytimessä ominaista asettua tutkimuksellisestikin niiden puolelle, jotka ovat yhteiskunnallisesti marginaalisessa asemassa. Jos hyvinvointi jo sanana liitetään vain etuoikeutettujen ihmisten mahdollisuudeksi, olemme unohtaneet jotain hyvinvoinnin ytimestä: perushyvinvointi kuuluu kaikille ja on ihmisoikeus. 

Hyvinvoinnin tutkimus teologisena oppiaineena sulkee sisäänsä niin hyvinvoinnin kuin huonovointisuuden, osallisuuden ja osattomuuden tarkastelun siitä, miten hyvinvointia voidaan rakentaa niin yksilön kokemusten kuin yhteiskuntarakenteiden avulla kohti kestävää tulevaisuutta. 

Teologien ammattitaidolla on siis hyvinvointi- ja terveyspalveluidenkin puolella suuri tarve, mutta on epäselvää, miten hyvin se on yhteiskunnan tasolla tunnistettu. 

– Aiemmissa tutkimuksissani kuulin sekä ikääntyviltä itseltään että hoivakotien henkilöstöltä, kuinka tärkeää ikääntyville ihmisille on tulla kohdatuksi elämän moninaisten kysymysten äärellä. Jos kipeiden kysymysten äärelle jää yksin, kokee ihminen eksistentiaalista yksinäisyyttä ja pahimmillaan myös syväluotaavaa merkityksettömyyden kokemusta. Eksistentiaaliset kysymykset ovat kuitenkin yleisinhimillisiä ja osa ihmisyyttä. 

Väestön ikääntyessä nämä asiat tulevat nousemaan yhä useammin ja vahvemmin esiin.  

– Jos itse fyysisenkin hoidon järjestämisessä on meillä vielä paljon tehtävää, niin myös ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen on myös osin vielä lapsenkengissä tai kärsii resurssien vähyydestä. 

Työ­elä­mä­tai­dois­ta pi­to­voi­ma­te­ki­jä

Hyvinvointiteologia on erityinen ala myös Itä-Suomen yliopiston sisällä. Ala koskettaa yliopiston strategisista profiilialoista lähes jokaista.  

– Teologit ovat aiemmin olleet mukana monitieteisissä kokoonpanoissa kulttuurien kohtaamisen sekä oppimisen ja vuorovaikutuksen painotuksissa, mutta uuden oppiaineen kautta kytkeydymme aivan uudella tavalla myös ikääntymisen ja terveyden painoaloille. 

Saarelaisen toiveissa onkin nyt lähteä rakentamaan moniammatillista hanketta, jossa tutkitaan, miten hoiva- ja hoitoalan henkilöstö kokee olemassaoloomme liittyvien kysymysten ja pohdintojen äärellä työskentelyn – ja millaista koulutusta he asiaan kaipaavat. 

Eksistentiaalisten kysymysten kohtaaminen vaatii – ja haastaa – työelämätaitojen kartuttamista. Välineitä ja osaamista puuttuu vielä monelta alalta. Ilman kokemusta ammatillisesta kompetenssista voi työskentely tuntua ahdistavalta.

– Nämä asiathan eivät kosketa pelkästään ikääntyneiden kanssa työskenteleviä, vaan samanlaisia kysymyksiä pohtivat usein vakavasti sairastuneet potilaat iästä riippumatta. 

Kansainvälisissä tutkimuksissa on selvinnyt, että oikeanlainen osaaminen on hoivatyössä myös yksi pitovoimatekijä. 

– Kun eksistentiaalisten kysymysten esiin nostaminen työssä ei ahdista, vaan siihen on koulutus ja valmiudet, työ koetaan merkityksellisemmäksi. 

Uudenlaisia avauksia onkin tähän liittyen tulossa. Saarelainen on tällä hetkellä mukana viiden eurooppalaisen partneriyliopiston kanssa rakentamassa koulutuspakettia, joka tekee eksistentiaalisten kysymysten kohtaamisesta hoiva- ja hoitotyössä tutumpia. 

Tut­ki­muk­sel­li­sia avauksia

Moni Itä-Suomen yliopistossa valmisteilla olevista väitöskirjoista voidaan tulkita jo nyt kuuluvan hyvinvointiteologian alan tutkimuksiksi. 

– Tieteiden rajapinnoilta on löytynyt hedelmällisiä aiheita. Tällä hetkellä ohjaan muun muassa yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvää väitöskirjaa. Tutkimuksessa selvitetään, millaisissa hyvinvointiin liittyvissä eksistentiaalisissa kysymyksissä opiskelijat kaipaavat keskusteluapua, ja miten henkilökunta sen tunnistaa. 

Lisäksi tutkimusta tehdään muun muassa anteeksiannon narratiivisesta prosessista psykologisesta näkökulmasta. Yksi väitöstutkimus taas tarkastelee, miten sateenkaari-ihmiset kohdataan vakavan sairauden äärellä ja millaista tukea he kaipaavat.

Saarelainen kertoo myös kovasti iloitsevansa tutkijatohtori Tiia Liuskin tutkimuksesta, jossa analysoidaan sotilaspappien professionaalista kompetenssia muuttuvien turvallisuus- ja toimintaympäristöjen näkökulmasta. Näin tutkimus on osaltaan hyvinvointiteologian ja työelämätaitojen ytimessä. 

Uuden rakentamisen oikeus ja ilo

– Tällainen uuden tieteenalakokonaisuuden rakentaminen on yhtä aikaa ihanaa ja hyvällä tavalla jännittävää. Jos jostain päin maailmaa löytyisi edes yksi esimerkki vastaavasta kombinaatiosta, helpottaisi se työtä kovasti, Saarelainen huokaa hymyillen. 

Hän kiittelee kollegoitaan, joiden kanssa voi onneksi pohtia alan näkökulmia ja katsoa tulevaisuuteen. Hän iloitsee myös Itä-Suomen yliopiston antamista mahdollisuuksista lähteä luomaan kansainvälisestikin ajateltuna aivan uutta ja todella tarpeellista kokonaisuutta.

– Tämä on ketterä ja uudelle avoin yliopisto. Hyvinvointiteologia ei pyri vain vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin, vaan myös tutkimuksellisesti edistämään yhteiskuntaa, jossa ihmisten hyvinvointi ja arvojen moninaisuus ymmärretään ja huomioidaan elämänkaaren eri vaiheissa. Tämä on vastaus kasvavaan tarpeeseen rakentaa kestävämpi ja inhimillisempi yhteiskunta. 

– On suuri ilo ja etuoikeus, että Itä-Suomen yliopistossa päästään tekemään tämänkaltaista työtä.