Vanhustyötä opettava Merja Laitinen on täydentänyt gerontologian osaamistaan avoimessa yliopistossa.
Ikääntymistä tutkiva gerontologia on opintoalana mielenkiintoinen, sillä se koskettaa meitä kaikkia jo hyvin varhaisessa vaiheessa, muistuttaa vanhustyön erikoisammattitutkinnon opettajana työskentelevä Merja Laitinen.
– Suurin ahaa-elämys omissa gerontologian opinnoissa onkin ollut se, miten nuorena vanhenemismuutokset alkavat, ja miten nuorena pitäisi ennakoida omaa vanhenemistaan, että se sujuisi mahdollisimman hyvin. Sitä ei tule aina ajatelleeksi, kuinka monin tavoin ikääntyminen koskettaa meitä kaikkia, Laitinen pohtii.
Laitinen opettaa muun muassa gerontologista hoitotyötä Savon ammattiopistossa, ja hän on täydentänyt gerontologian osaamistaan avoimen yliopiston opinnoissa Itä-Suomen yliopistossa. Hänen oma ensikosketuksensa gerontologian opintoihin on Kuopion yliopiston opiskeluajoilta. Sittemmin hän on valmistunut gerontologian ja kansanterveyden opinnoista terveystieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta.
– Oma taustani on sairaanhoitajana perusterveydenhuollossa, ja siihen on liittynyt aina enemmän ja vähemmän vanhustyötä. Siksi kiinnostus ikääntymiseen on ollut vahvasti mukana.
“Vanhustyössä vaaditaan todella laajaa osaamista”
Merja Laitisen mukaan gerontologian opinnot avoimessa yliopistossa soveltuvat kaikille ihmisille, mutta ammatillisesta näkökulmasta ne sopivat parhaiten sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville täydennyskoulutukseksi ja hyvin monille muille aloille, joihin gerontologia on yhdistettävissä.
– Ikääntyvien hoito- ja hoivatyössä tarvitaan erikoisosaamista vanhenemisesta. Siten voidaan kehittää vanhustyön laatua sekä parantaa työn veto- ja pitovoimaa. Siellä ei pärjää kuka tahansa, vaan tarvitaan todella laajaa osaamista. Omalta osaltani olen pitänyt vanhustyön lippua korkealla vaikuttamalla siihen eri koulutusaloilla, Laitinen kertoo.
Avoimen yliopiston opiskelun Laitinen on kokenut itseohjautuvana. Mielenkiinto opiskeltavaan aiheeseen pitää motivaatiota yllä – ja erityisesti se, että aiheeseen on käytännön tarttumapintaa esimerkiksi oman työn kautta. Silloin opiskelutehtävien tekeminen on helppoa ja antaa itselle paljon.
– Aikaisemmin kun oli perinteiset luennot, ongelmana oli aikataulujen sovittaminen kalenteriin. Nyt kun luennot ovat tallenteina, ei tule aikataulujen päällekkäisyyksiä, mutta haasteeksi voi muodostua aikataulutuksen ja palautusaikataulujen sopiminen itsensä kanssa ja sopimuksista kiinni pitäminen, Laitinen kertoo.
Laitinen kokee saaneensa paljon uutta osaamista työelämään ja omaan elämäänsä erityisesti ravitsemustieteen perusopinnoista. Lähivuosina eläköityvä Laitinen arvelee, että hän saattaa käyttää työstä vapautuvia voimavaroja jatkossakin opiskeluun.
– Opiskelu on kiinnostava tapa viettää vapaa-aikaa!
