Ilomantsissa etsittiin vaihtoehtoja soiden ja turpeen hyödyntämiselle paikallisten asukkaiden omista lähtökohdista. Kehittämishankkeessa toteutettu kulttuuriyhteistyö auttoi myös purkamaan polarisoitunutta keskustelua soiden käytöstä.
Turpeen energiakäytöstä on pitkällä aikavälillä päästävä eroon, koska sen kielteiset vaikutukset ilmastoon ja luontoon ovat suuret, yliopistonlehtori Simo Häyrynen painottaa. Turvetuotantoalueilla eläville ihmisille on kuitenkin pystyttävä tarjoamaan tilalle myös vaihtoehtoja, ja tähän etsittiin uusia ratkaisuja hänen johtamassaan Suo 2.0. -hankkeessa, joka toteutettiin Ilomantsissa.
Kulttuurilla oli hankkeessa keskeinen rooli ja erilaisilla sosiaalisilla kokeiluilla pyrittiin lisäämään paikallisyhteisöjen kiinnittymistä suon uusiin tarkoituksiin. Hankkeen politiikkasuosituksissa kannustetaan liittämään kulttuurisuunnittelu tulevaisuudessa kiinteäksi osaksi kunta- ja aluesuunnittelua.
– Näin ihmisiä voidaan voimaannuttaa tuomaan yksilöllisiä luontosuhteita enemmän esiin suunnitteluvaiheessa. Herkästi ulospäin näyttää siltä, että luonnonvarojen käytön ja luonnonsuojelun väliset rintamalinjat ovat voimakkaat, vaikka näkökulmat ovat paljon moninaisempia.
Turpeen energiakäytöstä on pitkällä aikavälillä päästävä eroon, koska sen kielteiset vaikutukset ilmastoon ja luontoon ovat suuret.
Simo Häyrynen
Suo 2.0. -hankkeen johtaja, yliopistonlehtori
Paikallisten ihmisten suotarinoiden moninaisuus nousi esiin
Tämä havaittiin muun muassa hankkeen aikana tehdyissä tutkimushaastatteluissa. Moni niihin osallistunut ilomantsilainen ei ollut muodostanut vielä mielipidettä soiden käytöstä ja kaipasi oman päätöksenteon tueksi lisää tietoa.
– Soihin liittyvän keskustelun mustavalkoisen kuvaston takana on haastattelujen perusteella monia eri sävyjä. Jos niitä saataisiin enemmän esiin, loisi se edellytyksiä asiaperustaisemmalle keskustelulle vastakkainasettelun korostumisen sijaan. Haastatteluissa tuli esiin myös se, että moni epäröi tuoda esiin omaa näkemystään, projektitutkija Larissa Huohvanainen.
Mielenkiintoista oli myös se, että monet ihmiset eivät nostaneet haastatteluissa esiin turpeen käyttöön ja luonnonsuojeluun liittyneitä asioita, vaan kertoivat hyvin yksityiskohtaisia kokemuksiaan muun muassa lintujen seuraamisesta, lakkasoista ja vesien virtauksista.
Soihin liittyvän keskustelun mustavalkoisen kuvaston takana on haastattelujen perusteella monia eri sävyjä.
Larissa Huohvanainen
Projektitutkija
Suosta syntyi 30 uutta tuotetta, palvelua ja toimintamallia
Yksi osa Suo 2.0 -hanketta oli ilomantsilaisille yrittäjille suunnattu Tassulla on tarina -osahanke, jonka toteutti Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys. Siinä yhdessä yrittäjien kanssa kehitettiin uusia palveluita, tuotteita ja toimintamalleja. Yrittäjät saivat myös tukea olemassa olevien palveluiden kehittämiseen, kuten tuotteistamiseen, tarinallistamiseen, markkinointiviestintään ja brändäykseen sekä verkkosivujen petraamiseen.
– Syntyi 30 uutta tuotetta, palvelua ja toimintamallia, jotka liittyivät karhubrändiin, suoympäristöön, villiyrtteihin ja villiruokaan. Tähän saa olla todella tyytyväinen. Tavoitteena on, että tuotteet jäisivät elämään, palvelumuotoilija Tiina Hirvanen Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistyksestä iloitsee.
Hän kokee merkityksellisenä, että on voinut auttaa ilomantsilaisia yrittäjiä konkreettisesti oman osaamisensa kautta. Yrittäjille hanke antoi useita tilaisuuksia tuoda esille yritystään, tuotteitaan ja palveluitaan. He myös saivat paljon näkyvyyttä sekä konkreettista apua omien palveluidensa, tuotteidensa ja toimintansa kehittämiseen.
– Pienyrittäjän resurssit on valitettavan usein sidottu täysin siihen mistä leipä tulee, eikä ole aikaa eikä resursseja opetella tuotteistamiseen tai palvelukehitykseen liittyviä asioita, yhteistyön kehittämisestä puhumattakaan. Tällaiset hankkeet vahvistavat paikallista elinvoimaisuutta ja tuovat konkreettista hyötyä paikallisille toimijoille.
Taide auttaa yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiä löytämään omat vahvuutensa, ja se voi toimia myös vuoropuhelun välineenä.
Merja Pennanen
Käsikirjoittaja-ohjaaja
Taidetoiminnalla saavutettiin erilaisia tarinoita ja keskustelun sävyjä
Suo 2.0 -hanke teki kulttuuriyhteistyötä myös Ilomantsin harrastajateatterin kanssa. Toiminnan veturina oli käsikirjoittaja-ohjaaja Merja Pennanen, joka on työskennellyt taiteen ja taidelähtöisten menetelmien parissa pitkään.
– Taide auttaa yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiä löytämään omat vahvuutensa, ja se voi toimia myös vuoropuhelun välineenä. Minua kiinnostaa se, miten taide voi kommunikoida myös taideinstituutioiden ulkopuolella ja olla osa yhteiskunnallista keskustelua.
Pennasen mukaan taidetoiminta oli hankkeessa yksi tapa tehdä näkyväksi sellaisia suohon liittyviä tarinoita, jotka jäävät ääripäiden väliin.
– Taidetoiminnan avulla pystytään saavuttamaan erilaisia sävyjä ja sellaisten ihmisten tarinoita, jotka eivät ole muodostaneet voimakasta mielipidettä.
Pennasen vetämissä taidetyöpajoissa ilomantsilaiset teatterinharrastajat päättivät osallistua paikallisiin tapahtumiin uudenlaisilla sisällöillä ja toteuttaa soista kertovan lyhytelokuvan. Teatterilaiset halusivat tehdä myös yhteistyötä koulujen kanssa ja toteuttaa erilaisiin keskustelutilaisuuksiin alustuksia teatterin keinoin.
Kouluyhteistyöstä saatiin hyviä kokemuksia
Tärkeä osa hankkeen toimintaa oli koulujen kanssa tehty yhteistyö, jossa Ilomantsin harrastajateatterin toteuttama Suon muisti -elokuva oli kiinteästi mukana. Se esitettiin syksyllä 2025 ilomantsilaisille seitsemännen luokan oppilaille ja heille toteutettiin elokuvan pohjalta teatterityöpajoja.
– Kevättalvella 2026 osallistuimme samalla konseptilla kahdeksasluokkalaisten teemapäivään, jossa oli aiheena yrittäjyys ja ympäristö.
Työpajojen lisäksi koulujen kanssa tehtiin myös retkiä suolle. Kokemukset yhteistyöstä olivat positiivisia, joten hankkeen politiikkasuosituksessa pohditaan, miten Itä-Suomen kaltaisilla syrjäisillä alueilla kestävyyteen ja luontoon liittyviä koulutuksia saisi mukaan kaikille koulutussektoreille ja -tasoille.
– Täällä olisi tarve maakunnalliselle koulutuspilotille, missä aihepiiriin liittyviä koulutuksia yhdistettäisiin ja jalkautettaisiin alueen syrjäkuntiin, Häyrynen sanoo.
Energiasiirtymässä kyse on myös paikallisten identiteetistä
Erilainen kulttuurimatkailuun ja -yrittäjyyteen liittyvä pienimuotoinen kehittäminen on Häyrysen mukaan tärkeää, sillä laajentuessaan sillä voi olla isojakin vaikutuksia. Se voi myös osaltaan purkaa soista käytävään keskusteluun liittyvää polarisaatiota.
– Pienemmällä porukalla järjestimme hankkeessa myös erätaukodialogin tyyppisiä keskustelutilaisuuksia, joissa päästiin keskustelemaan asioista ja etsimään ymmärrystä ja kompromisseja intiimimmässä tilassa ilman yleisöä.
Häyrynen kokee hankkeessa tehdyn kulttuuriyhteistyön merkitykselliseksi oikeudenmukaisen energiasiirtymän toteuttamisessa. Tutkijavierailu Irlantiin vuonna 2020 avasi silmiä sille, millainen merkitys kulttuurilla voi olla erilaisissa energiasiirtymissä. Vihreällä saarella turpeen energiakäyttö lopetettiin kertarysäyksellä, ja sen tuomia muutoksia yritettiin ratkaista erilaisilla talouspaketeilla.
– Ihmiset kuitenkin kokivat, että kyse oli ennen kaikkea identiteetistä ja kulttuurista sekä sen arvostuksesta ja kunnioituksesta. Heille tuli tunne siitä, että heidän identiteettiään ei tunnustettu riittävästi, kun turpeentuotanto lopetettiin.
Hankkeen verkkosivuilta löytyvät muun muassa politiikkasuositukset, blogit ja tietokortit: Suo 2.0 - Maaseudun Sivistysliiton Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys ry.