Itä-Suomen yliopistolla keskusteltiin vilkkaasti tulevaisuuden visioista, kun laaja joukko yliopistolaisia ja yliopiston sidosryhmien edustajia pohti Suomen ja Euroopan 2020-luvun suuria kysymyksiä pääministeri Juha Sipilän isännöimässä tilaisuudessa.
Kohti seuraavaa sataa -tilaisuus on osa valtioneuvoston tulevaisuustyötä ja päivän antia hyödynnetään hallituksen tulevaisuusselonteossa sekä valtioneuvoston ja ministeriöiden tulevaisuustyössä. Tulevaisuustyötä on tehty aiemmin Helsingissä, Oulussa, Turussa ja Vaasassa.
Avoimuus haastaa tiedemaailman
Itä-Suomen yliopiston tilaisuuden avannut rehtori Jukka Mönkkönen korosti avoimen tieteen ja avoimen toimintakulttuurin merkitystä.
– Avoin toimintakulttuuri on perinteisesti ollut vahva arvo yhteiskunnassamme ja kun mennään edelleen vielä avoimempaan tiedon välittämiseen, se haastaa sekä yhteiskunnan että tiedemaailman aivan uudella tavalla. Alati lisääntyvän digitaalisen tiedon kerääminen ja hyödyntäminen on Suomelle tuhannen taalan paikka, Mönkkönen totesi.
Uudenlaisia koulutusmalleja osaamisen päivittämiseen
Pääministeri Juha Sipilä ohjeisti tulevaisuuteen kurkkaajia korostamalle, että edessä oleva miljoonan suomalaisen koulutustarve vaati paljon myös yliopistoilta. – Tarvitaan uudenlaista ajattelua, että tutkinnon päälle voidaan rakentaa koulutusmoduuleja, joilla täydennetään jo olemassa olevaa osaamista. Tähän pitää löytyä myös resursseja, Sipilä korosti.
Mutta mitkä ovat Itä-Suomen yliopistoväen mielestä 2020-luvun suuret kysymykset?
Ympäristön muutos ja luonnonvarojen riittävyys
Kysymys: Miten rakennamme kestävää tulevaisuutta biotalouden ja verkostojen avulla?
Vastaus: Luonnonvarojen riittävyyden, teknologian ja talouden yhteensovittamisella, vastaa professori Jouni Pykäläinen.
– Tutkimus luo uusia luonnonvaroja eli puhutaan synteettisestä biologiasta, joka on iso globaali trendi. Synteettinen biologia tuottaa ihmisen tarvitsemia materiaaleja ja esimerkiksi ravintoa, mutta siihen liittyy myös ongelmia riskienhallinnan ja turvallisuuden suhteen. Luonnonvaraosaaminen mahdollistaa Suomen pitämisen asuttuna kaikkialla, tarvitaan moniulotteinen lähestymistapa toimijoiden välillä ja kansalaisjärjestöjen kanssa, Pykäläinen tiivisti.
Oppiminen digitaalisessa maailmassa
Kysymys: Miten Suomi pysyy oppimisen kärjessä nyt ja tulevaisuudessa?
Vastaus: Teknologian kehittäjät, pedagogiikan asiantuntijat ja kasvatustieteilijät pitäisi saada samaan pöytään, tiivistää filosofisen tiedekunnan dekaani Janne Pietarinen.
– Digitalisaatio tuottaa riskin, että eri ikäluokat ja jopa yhteisöt eriarvoistuvat sen suhteen, millaista osaamista heillä on hyödyntää digitaalisia palveluita. Tähän vastauksena on se, että oppimiseen osallistavia tukitoimia pitäisi miettiä kohderyhmittäin. Konkreettisena esimerkkinä voisi olla vaikkapa liikuntasetelin kaltainen opintoseteli, jolla voisi opiskella oman osaamisen vahvistamiseksi, Pietarinen kertoi työpajan keskusteluista.
Ikääntyminen, elintavat ja terveys
Kysymys: Miten terveysalan toimijoiden verkosto luo globaalia kilpailukykyä ja alueellista kasvua?
Vastaus: Suomalaisten terveyteen liittyvien tietovarantojen hyödyntämisellä, eriarvoisuuden vähentämisellä sekä osallistamalla kansalaiset terveyden edistämistyöhön, toteaa terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jussi Pihlajamäki.
– Suomalainen tietovaranto on sellaista, jota muualla ei ole. Se on meillä suoranainen aarre, jota voidaan hyödyntää tutkimuksessa. Terveydenedistämistyössä puolestaan kansalaisille pitäisi tarjota porkkanaa, ei keppiä kun puhutaan osallistamistyöstä, Pihlajamäki totesi.
KATSO VIDEOT
Oppiminen digitaalisessa maailmassa