Jätehuollon haasteet Pohjois-Karjalassa ja Venäjän Karjalassa ovat erilaiset. Koululaiset pääsevät lajittelun muutosagenteiksi niissä molemmissa.
Naistenjärvi on vanha teollisuusyhdyskunta Venäjän Karjalassa, 32 kilometriä Suojärveltä pohjoiseen. Kylän lähin laillinen kaatopaikka sijaitsee Suojärvellä, joten varsin usein sen asukkaiden jätteet viedään läheisessä metsässä sijaitsevalle laittomalle kaatopaikalle.
– Venäjän Karjalassa jätehuolto on usein hyvin paikallista ja huonosti suunniteltua. Useimmat ihmiset eivät vaivaudu kuljettamaan jätteitään keräyspisteisiin, koska he tietävät, että niitä kuljetetaan sieltä metsiin, kertoo tutkijatohtori Moritz Albrecht.
Albrecht on projektikoordinaattori Wasteless Karelias -hankkeessa, jossa ehkäistään Pohjois-Karjalan ja Venäjän Karjalan kylien roskaantumista ja parannetaan kylien jätehuoltoa. Venäjältä hankkeessa ovat mukana Vieljärven, Naistenjärven ja Tolvujan kylät, Pohjois-Karjalasta Juuassa sijaitsevat Timanttikylät sekä Ilomantsin Mekrijärvi.
– Pohjois-Karjalan haja-astusalueen kylissä jätehuolto toimii. Jätteiden kierrätyksessä ja ihmisten asenteissa kierrätystä kohtaan on vielä kuitenkin parannettavaa. Olisi myös hyvä, jos kierrätysmahdollisuudet olisivat lähempänä kyliä. Niiden asukkaat korostivat tätä sekä Suomessa että Venäjällä.
Kun Suomessa hankkeessa keskitytään lajittelun ja kimppa-astioiden edistämiseen, ovat jätehuollon haasteet Venäjällä syvemmät. Pulaa on pelkistä keräysastioista.
Jätepisteitä ja innovatiivisia ratkaisuja
Venäjän uuden jätelain tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja muun muassa kierrätystä halutaan lisätä, mutta jätehuollon infrastruktuuri on vielä alkutekijöissään. Esimerkiksi Vieljärvellä on 12 ympäri taajamaa sijoitettua sekajäteastiaa. Tolvujalla kotitalouksien jätteitä kootaan muun muassa maitolaitureita muistuttaville lavoille. Hankkeessa rakennetaankin kyliin jätepisteitä. Naistenjärvellä ensimmäiset kaksi avattiin tänä syksynä.
– Jätepisteitä tarvittaisiin 10–15, mutta investointeihin ei ole varaa, projektipäällikkö Gleb Yarovoy toteaa.
Suuret jätehuoltoinvestoinnit ovat yksityisten toimijoiden varassa, eikä heillä ole Yarovoyn mukaan halua sijoittaa haja-asutusalueiden pikkukyliin. Hankkeessa onkin lähdetty kehittämään innovatiivisia ratkaisuja muun muassa lajitellun muovijätteen käsittelyyn. Parhaillaan selvitetään, voisivatko paikalliset yrittäjät kuljettaa muovijätteen petroskoilaiselle kierrätysalan yritykselle.
– Yrittäjät käyvät Petroskoissa viikoittain hankkimassa tarvitsemiaan tuotteita ja ajavat menomatkalla usein tyhjällä autolla. Jos he kuljettaisivat muovijätteen Petroskoihin, he saisivat siitä pienen maksun ja samalla peitettyä polttoainekuluja.
Albrecht näkee, että nykyisessä tilanteessa ainoa mahdollisuus onkin, että kyläläiset itse ottavat vastuuta jätteiden lajittelusta ja kierrätetyn jätteen kuljettamisesta. Tässä tarvitaan valistusta.
Koululaiset jalkauttavat tietoa koteihin
Kouluyhteistyö on vahvasti hankkeessa mukana. Koululaiset ovat muun muassa siivonneet kotikyliensä ympäristöä, saaneet tietoa lajittelusta ja tehneet työpajoissa taidetta roskista.
– Esimerkiksi Valtimolla koululaiset keräsivät kylältä 90 kiloa roskia 1,5 tunnin aikana, Naistenjärvellä 560 kiloa, Albrecht kertoo.
Kyselytutkimuksessa on myös selvitetty lasten ja nuorten asenteita kierrätykseen sekä lajitteluun. Suomessa kyselyyn vastasivat Juuan Poikolan koulun oppilaat sekä Valtimon koulun ja kansainvälisen Itä-Suomen koulun oppilaat. Venäjältä mukana olivat hankekylien koululaiset.
Alustavien tulosten mukaan viidennes venäläislapsista piti kotikyläänsä likaisena tai erittäin likaisena, suomalaisista alle kymmenen prosenttia. Kotikylien roskaisuus kuitenkin häiritsi lähes kaikkia kyselyyn vastanneita suomalaiskoululaisia ja venäläisistä koululaisistakin 80 prosenttia.
45 prosenttia venäläisistä koululaisista vastasi, ettei heidän kotonaan lajitella ja vastaavasti 45 prosenttia ilmoitti, että jätteet lajitellaan aina tai joskus. Venäjällä lajittelu tarkoittaa useimmiten paperinkeräystä ja sen polttamista sekä satunnaisesti biojätteen ja pattereiden kierrätystä. Vastaavasti suomalaisista koululaisista 80 prosenttia kertoi, että kotona lajitellaan.
– Kiinnostavaa on, että Suomessa ja Venäjällä vain noin 15 prosentilla koululaisista on jätteiden käsittelyyn liittyviä velvollisuuksia kotona, Albrecht toteaa.
Venäjällä koulut ovat tutkijoiden mukaan avainasemassa hankekylien jätehuollon kehittämisessä. Mahdolliset lajittelupisteet halutaan sijoittaa koulujen läheisyyteen, ja ne myös vastaisivat niiden huollosta osittain.
– Lapsille voidaan opettaa lajittelua ja opastaa heitä tuomaan lajittelun jätteet kotoa lajittelupisteisiin, Yarovoy kertoo.
– Lapset ovat hyviä tiedonvälittäjiä, tämä on havaittu muun muassa energiansäästöön liittyvissä kysymyksissä, Albrecht täydentää.
WasteLess Karelias -hanketta vetää Itä-Suomen yliopisto ja siinä ovat mukana Maaseudun sivistysliito, Institute of Economics of the Karelian Research Center Petroskoista sekä Suomen ympäristökeskus. Hanketta rahoittavat Euroopan Unioni, Suomi ja Venäjä.
