Lannoitteet voivat olla haitallisia eliöille orgaanisten haitta-aineiden, mikromuovien, ja jopa genotoksisten yhdisteiden vuoksi. Haitta-aineet voivat kertyä peltoon, kasveihin ja maaperän eliöihin.
—Suomessa tuotetusta puhdistamolietteestä jopa 90 prosenttia hyödynnetään joko maataloudessa tai viherrakentamisessa lannoitteena ja maanparannusaineena, kertoo aiheesta väitöstutkimusta tekevä Katri Senilä. Hän toimii Itä-Suomen yliopiston nuorempana tutkijana ja SYKEn väitöskirjatutkijana.
—Kierrätyslannoitteet ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nopeuttaa Suomen siirtymistä enenevässä määrin kiertotalouteen. Venäjän vastaisten pakotteiden vuoksi lannoitteita ei tuoda Suomeen. Myös EU:n ja kansallisen tason lannoitelainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa.
Puhdistamolietteen sisältämät haitta-aineet päätyvät puhdistamolle jäteveden mukana. Toistuvassa käytössä osa haitta-aineista kertyy peltoon ja myös peltomaan eliöihin.
Senilän mukaan paras keino puhdistamolietteen laadun parantamiseen olisi estää haitallisten aineiden pääsy puhdistamolle kokonaan.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi ympäristöystävällisempiä kemikaaleja ja lääkeaineita, sekä aineiden käyttörajoituksia.
Katri Senilä
Itä-Suomen yliopiston nuorempi tutkija ja SYKEn väitöskirjatutkija
Senilän tutkimus on osa SYKEn koordinoimaa BIOLTA-hanketta, jonka tavoitteena on tuottaa ajantasaista ja puolueetonta tietoa puhdistamolietelannoituksen ympäristövaikutuksista.
Laajoilla testeillä selvitetään haitta-aineiden kertymistä ja kulkeutumista
Senilä on tutkinut aiemmin muun muassa kalojen loisia ja torjunta-aine glyfosaatin huuhtoutumista pellolta vesistöön.
—Minua kiinnostavat erityisesti maatalouden ympäristönsuojeluasiat. SYKE ehdotti väitöstutkimuksen aiheeksi puhdistamolietteen biotestausta, johon löytyi myös yhteistyökumppani pääsääntöisesti puhdistamolietettä käsittelevästä kompostointiyrityksestä, Senilä kertoo.
—Tutkimuksessa tarkasteltiin puhdistamolietekompostia ja rakeistettua puhdistamolietettä. Lannoitetuotteita ja niistä tehtyjä vesiuutteita tutkin useiden erilaisten biotestien avulla, ja tarkoituksena on löytää parhaiten soveltuvat biotestimenetelmät. Lisäksi näytteistä on analysoitu raskasmetallit, sekä laajasti orgaanisia haitta-aineita. Tulosten perusteella voidaan suositella, mitä haitta-aineita erityisesti tulisi lannoitteista seurata.
Tutkimuskohteisiin kuuluvat myös lietepohjaisilla lannoitteilla käsitellyt pellot, joilla on käytetty lannoitteena vain puhdistamolietepohjaista materiaalia vuosikymmenten ajan. Kontrollinäytteet on otettu viereisiltä broilerinlannalla lannoitetuilta pelloilta, joilla ei ole koskaan käytetty puhdistamolietettä.
—Näistä näytteistä on analysoitu samat haitta-aineet kuin lannoitetuotteista, ja olen verrannut eri tavoin lannoitettujen peltomaiden haitta-ainepitoisuuksia. Näin saadaan selville mitä aineita peltoon on vuosikymmenten lannoituksen seurauksena kertynyt. Pelloilta kerättiin myös peltolieroja, joiden kudoksista tutkittiin samat haitta-aineet kuin maaperästä.
Olennainen osa tutkimusta on myös kulkeutumisen mallintaminen.
Katri Senilä
Itä-Suomen yliopiston nuorempi tutkija ja SYKEn väitöskirjatutkija
—Tiettyjen haitta-aineiden hajoamista ja kulkeutumista selvitetään parhaillaan tietokonemallinnuksella, Senilä kertoo.
—Mallinnuksen tueksi otettiin peltonäytteitä, joista analysoitiin antibakteerisena aineena käytetty triklosaani (TCS) ja sen hajoamistuote metyylitriklosaani (MTCS), sekä perfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS) ennen lannoitusta, lannoituksen jälkeen, kasvukauden aikana ja sen päätyttyä, sekä seuraavana keväänä.
—Näytteistä seurattiin aineiden pitoisuuksien muutosta ajan suhteen. Laadimme myös ohjeistuksen puhdistamolietepohjaisten lannoitteiden rutiininomaiseen tutkimiseen.
—Tutkimustulosten perusteella on jo nyt selvää, ettei nykyinen lannoitelainsäädäntö ole riittävä puhdistamolietelannoituksen turvallisuuden takaamiseksi. Pelkkä raskasmetallien tutkiminen lannoitteesta ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan orgaanisten haitta-aineiden valvontaa.
—Etenkin PFAS-yhdisteiden määrille lannoitteissa on syytä asettaa tiukat rajat ympäristön ja ravinnon puhtauden turvaamiseksi. Lisäksi puhdistamolietepohjaisten lannoitteiden genotoksisuutta tulisi tutkia biotestien avulla, Senilä toteaa.