Jatkuvan oppimisen merkitys korostuu työelämän muuttuessa

V1: Helou.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Moi. [naurua]

V1: [naurua] Minä tulin vastaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Oikeen erinomaista. Minä oon jo täällä. Ei ku hetkinen, anteeks. Sinä et oo kyllä Veera.

V1: En oo.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Joo. [naurua] Mä olin vaa heti sillee ”moikka”.

V1: Veera tuli juuri Joensuusta ni-

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ymmärrettävää.

V1: Mennään sinne-

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Noni [naurua]

V1: -meiän toimistolle päi. Me ollaan täällä Bioteknia 2:ssa. Joensuussa meil on melkeen identtinen toimisto sitte Joensuun kampuksella.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja sieltä UEF Jatkuvan oppimisen keskus. Ovi auki. Hei.

V1: Ja täältä löytyy Veera. 

Veera Kiiski: Hyvää huomenta. Veera Kiiski.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, sieltä löytyy Veera. Heipä hei myös muille. Moikka, hauska tavata (…) [0:44, taustamelua].

Veera Kiiski: (Ei tiiä viel) uskaltaako sitä kätellä ku (…) tämä flunssakausi nii- [naurua].

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, no ku sitä justiisa nii, sano muuta. Nii, kyllä. Voi ottaa vanhat koronakeinot, että kyynärpää-pump. [0:53-0:55, sivuavaa keskustelua] No täällähän on hienon näköstä.

[alkumusiikki]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Varoitus: Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan ”Mikä minusta tulee isona?” –podcastia. Minun nimeni on Klaudia Käkelä-Nuutinen. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Veera Kiiski. Sun tehtävä/titteli UEF:n jatkuvan oppimisen yksikössä on siis jatkuvan oppimisen suunnittelija.

Veera Kiiski: Joo, kyllä. Eli suunnittelijana toimin, ja tällä hetkellä vastuualueena erityisesti avoimen yliopiston opintojen suunnittelu ja opiskelijoiden ohjaus.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä tosiaan asustelet Joensuussa ja työskentelet pääosin siellä, että nyt me ollaan täällä Kuopion Bioteknian toimipisteellä, ni tää ei oo varsinaisesti se sun kotipesä yleisemmin.

Veera Kiiski: Joo, tosiaan Joensuun kampuksella pääasiassa työskentelen. Toki oppiaineet, joita on minun suunnitteluvastuulla, nii niitä on sekä Joensuun kampuksella että täällä Kuopion kampuksella. Että jonkin verran tulee sitten käytyä myös täällä yhteistyön merkeissä.

Ja sitten toki meillä opiskelijat on aika hajanaisesti eri puolilta Suomea, eri ilmansuunnista, mutta jonkin verran myös opiskelijoita Kuopion seudulta. Ja sitten opiskelijoiden ohjausta annetaan verkkovälitteisesti, mut joskus opiskelijat toivoo, että voisko tulla ohjaukseen ihan paikan päälle. Niin sit näitä opiskelijoiden ohjaustapaamisia saattaa sillon tällön olla myös täällä Kuopion kampuksella, että säännöllisesti kyllä käydään myös tääl Kuopion päädyssä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä lähdit tosiaan opiskelemaan lukion jälkeen kasvatustieteitä, ja sit ikään ku sitä kautta päädyit, sä olit vähän järjestöhommissa, ja sitte oot muutaman mutkan kautta päätynyt tänne UEF:lle näihin hommiin. Missä vaiheessa sulla sytty semmonen ajatus, että ”hmm, voisin ehkä lähteä jatko-opiskelemaan”. Sää valmistuit sun, sait sun maisterin tutkinnon valmiiks 2015, et siit on nyt tässä vaiheessa kahdeksan vuotta aikaa.

Veera Kiiski: Joo, eli tosiaan 2015 valmistuin kasvatustieteen asiantuntijakoulutuksesta kasvatustieteen maisteriksi. Ja no, ennen valmistumista olin tehny aika paljonki töitä siin opintojen ohella eri työnantajille erilaisissa tehtävissä. Mutta sit valmistumisen jälkeen enemmän niin sanottuja tämmösiä oman alan töitä erilaisis asiantuntijatehtävissä. Ja ehkä siinä valmistumisen jälkeen uran alkuvaiheessa ja ensimmäisinä vuosina tuntu, että aika paljon menee sitä aikaa siihen omaan substanssiosaamisen kehittämiseen ja siihen oman asiantuntijuuden kehittymiseen. Ja tosi paljon oli asioita siellä työelämässä, mitä piti uutta oppia.

Mut, että ehkä tässä vaiheessa työuraa nyt sitten alko tuntua siltä, et niitä ajatuksia ja voimavaroja alkaa vapautua vähän muuhunkin. Ja sitte heräs ehkä sitä kautta se ajatus, että hei ehkä tässä voiskin lähteä opiskelemaan ja vähän täydentämään sitä osaamista myös opintojen kautta. Että toki oli valmistumisen jälkeen siinä töiden ohella ni käyny tämmösiä lyhyempiä täydennyskoulutuksia eri aiheisiin liittyen, ehkä tämmösii täsmäkoulutuksia enemmänkin. 

Mut, että nyt sitten noin vuosi sitten heräsi se semmonen tunne, että ”hei, nyt ois kiva lähteä opiskelemaan jotaki”. Ja ehkä sitä vähän edesautto seki, että itse työssään, nykyisessä työssä tosi paljon tekee sitä opiskelijoiden ohjaamista ja tapaa paljon semmosia opiskelijoita, ketkä on tosi innoissaan alottamassa uusia opintoja. Nii ehkä se sit vähän innoitti itseäkin, että ”hei, pitäskö itekki lähtee opiskelemaan”.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Vähän niin ku tarttu semmonen oppimisen nälkä [naurua].

Veera Kiiski: Kyllä, just näin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tohon varmasti moni voi samaistua. Tämmönen, sanotaan vielä tuoreemmasta päästä oleva ammattilainen, jolla ei oo vielä sitä 20 vuotta työuraa takana. Et siinä menee kumminkin vuosia, että pääsee niiden asiantuntijatehtäviensä tavallaan, oikeesti just, että ne tuntuu siltä, että ”no niin, mä handlaan tän”. Mun ei tarvi olla ihan niin paniikissa koko ajan, et ”teenks mä asiat oikein”. Ja sit toi kuulostaa tosi loogiselta, et sit ku tavallaan se piste on saavutettu, ni sit pystyy vähän nostamaan katsetta siitä asiasta ja olla sillee ”no niin, mitäs kaikkea muuta täällä olis kiinnostavaa maailmassa”.

Veera Kiiski: Siis juuri näin, sait kyl ajatuksesta kiinni. Et juuri tämmönen ehkä oli se tunne, että nyt on sentään resursseja vapautuu vähän muuhunkin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nää sun jatko-opinnot Itä-Suomen yliopistolla oli sitten tällaista kuin työ- ja organisaatiopsykologiaa, jota sä sitten teit töitten ohella, niin ku tämmönen jatkuvan oppimisen opiskelu yleensäkin on. Niin miten sä päädyit valitsemaan tällasen aiheen, mitä opiskella. Sä oot kasvatustieteilijä, sähän oisit voinu opiskella aika laajastikin semmosta, mikä tällaiselle maallikolle, joka ei ole samaa alaa opiskellu, ni kuulostais enemmän jotenki siltä asialta.

Veera Kiiski: No työ- ja organisaatiopsykologian opintoihin olin oikeestaan ensimmäisen kerran tutustunu jo tutkinto-opintojen aikana. Mun opiskelukaveri teki sivuaineena työ- ja organisaatiopsykologian opintoja, ja muistan jo silloin, et hän niitä kovasti kehui, et on mielenkiintoiset opinnot.

Ja sieltä se ehkä sitte jäi mieleen, ja nyt sitten tutustuin meiän verkkosivuilla vähän tarkemmin näihin opintoihin, ja nyt ehkä liittyy vähän tohon mitä aikasemmin kerroin, että valmistumisen jälkeen meni paljon niit ajatuksia ja resursseja siihen oman asiantuntijuuden kehittämiseen ja substanssiosaamisen kehittämiseen. Mutta ehkä tässä vaiheessa sitte alko tuntua siltä, että et on myös aikaa ajatella sitä, että ”hei, mites mä tätä työtä teen, millanen tämä työelämä ylipäätänsä tänä päivänä on?”

On tullut paljon muutoksia, digitalisaatio, teknologia on paljon muuttanut työelämää. On paljon semmosia uusia taitoja, mitä ois hyvä jotenkin hallita täs nykypäivän työelämässä. Ja sit ehkä tuntuu, että työ- ja organisaatiopsykologian opinnot vastaa aika hyvin tähän tarpeeseen eli tarjoaa niit välineitä analysoida tätä työelämää ja muutosta ja myös sitä oman työn tekemisen tapaa, ja sitä, että minkälainen minä olen työyhteisön jäsenenä. Minkälainen meiän työyhteisö on, minkälainen meiän organisaatio on, miten täällä asiat toimii, ja mitkä on ehkä nit syitä siihen, et asiat on tietyllä tavalla. Eli tavallaan tähän tarpeeseen nää työ- ja organisaatiopsykologian opinnot tuntui tosi osuvilta ja sopivilta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä, ja tavallaan sitte kun ottaa oikeasti silmän käteen ja katsoo ja miettii asiaa, niin loppuviimeinhän se, että tarkastelee työyhteisöä tosta näkökulmasta, niin sehän todellisuudessa liippaa aika läheltä sit taas kasvatustieteitä, ku oikeesti asiaa pysähtyy miettimään. Et ei ne sit niin erilaiset loppuviimein ookaan.

Veera Kiiski: Kyllä, kyl siel on totta kai paljon niit yhtymäpintoja, että kasvatustieteissä keskiössä tietysti on se kasvu ja kehitys ja asiantuntijuuden kehittyminen, oma osaaminen, osaamisen tunnistaminen. Tän tyyppiset teemat, et kyl siellä on sitte paljon sitä yhtymäpintaa myös näihin työ- ja organisaatiopsykologian opintoihin. Että siellä sitte ehkä se konteksti on se työelämä. Kasvatustieteissä se on ehkä vähän laajempi, et tarkastellaan erilaisissa kasvun ympäristöissä. Mutta sit näis opinnoissa keskitytään siihen työelämään ja siihen kehittymiseen (-) [13:02] ja asiantuntijuuden kehittymiseen siellä työelämän näkökulmasta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Millä tavalla sä koit, että tää sitten tuki tavallaan sitä osaamista, mitä sä olit jo ehtiny saada paitsi opiskeluiden mutta myös työn parissa? Et tavallaan miten nää opinnot tuki sitte sitä kaikkee muuta osaamista ja ymmärrystä, mitä sulla oli?

Veera Kiiski: No, nää opinnot on tukenut ennen kaikkea sitä, että miten sitä työtä tehdään. Että esimerkiks nyt vaikka tää työelämän muutos asiantuntijatyössä, et työtä tehään aika monipaikkaisesti. Työelämässä korostuu tosi paljon se itseohjautuvuus, itsensä johtaminen, oman työn organisointi. Niin tavallaan näihin taitoihin nää opinnot tuo hirvittävästi sitä tukea ja konkreettisia välineitä, et miten sekä työn tekemisen tapaa voi kehittää.

Ja sit yhtenä tärkeänä osa-alueena myös, mikä on yhtenä isona teemana näissä opinnoissa, niin on työhyvinvointi ja se oman työhyvinvoinnin tukeminen. Eli tämmösiä konkreettisia taitoja oon kyl näistä opinnoista saanu, mikä tukee tavallaan sitä aiempaa osaamista.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Miten sä koit sen opiskeluihin takasin hyppäämisen ja sitte töiden yhdistämisen, ja sulla on toki perhettä ja näin ni?

Veera Kiiski: No joo, tää tietysti ehkä oli myös yksi tekijä, joka vähän vaikutti juuri näitten työ- ja organisaatiopsykologian opintojen valintaan tietysti sisällön lisäksi. Sisältö oli tärkee asia, et se tuntui sopivalta ja mielenkiintoselta.

Mutta sit myös nää opintojen toteuttamistapa, eli opinnot oli toteutettu sillä tavalla, et ne oli aika helppo rytmittää sinne muun elämän joukkoon. Että opintoja pystyy tosi joustavasti oman aikataulun mukaisesti suorittamaan, ja siellä on erilaisia suorittamistapoja, joista voi vähän ite valita itselle sopivia suorittamistapoja. Et on verkkotenttejä ja paljon erityyppisiä oppimistehtäviä, ja sitten mikä oli tosi kivaa. 

Niin halutessaan joilla opintojaksoilla oli vaihtoehtona myös osallistua tämmöseen lähiopetukseen, ja yhellä opintojaksoilla hyödynsinkin tätä mahdollisuutta, että tulin tämmöseen viikonloppuna järjestettävään lähiopetustuokioon, ja se oli itse asias tosi kivaa, että siellä pääs sitten tapaamaan muita opiskelijoita.

Meit oli siellä aika moninainen joukko, eri ikäisiä, erilaisista taustoista tulevia, erilaisia koulutustaustoja, erilaisia työtaustoja, ja pääs sitte jakamaan ajatuksia muiden kanssa. Ja tosiaan tässäkin se opetus oli järjestetty nimenomaan ilta- ja viikonloppuaikaan, et se sopi hyvin työssäkäyvälle perheelliselle aikuiselle. Et hyvin joustavasti on kyllä nämä kyseiset opinnot niin ollut sovitettavissa sinne muun arjen lomaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Aivan. Että pysty tavallaan, sillon, ku oli se hetki, että mieluummin opiskelee iltasin ja etänä, ja sitte taas pysty ottamaan toisaalta semmosen akateemisen hetken itseään varten vähän. Niin voisin kuvitella, että se voi tuntuu erityisen hienolta kaiken muun työn ja tälläsen lomassa, että ottaa semmost ”tää on mun juttu”, et ”mä teen nyt tätä tän viikonlopun”

Veera Kiiski: Kyllä, ja ehkä juuri nimenomaan toi, että voi itse valita sen hetken millon itselle tuntuu parhaalta opiskella. Ei pelkästään se, että millon mul on siihen aikaa, mutta myös se, että millon mulla on siihen riittävästi jaksamista, että pystyy keskittymään siihen mitä opiskelee. Ja ehkä ne asiat jää sitte vähän paremmin mieleen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitä sä sanoisit, että mikä on semmonen yksittäinen asia, toki voit nimetä useitakin jos siltä tuntuu, mut että mitä sä oot erityisesti saanu irti, et mitä sul on jääny käteen näist opinnoista?

Veera Kiiski: No varmasti se, että nää aiheet, mitä näissä opinnoissa käsitellään – työhyvinvointi, työelämän muutos, työelämän vaatimukset tänä päivänä – ne on semmosia aiheita, et niistä puhutaan aika paljon esimerkiks mediassa ja eri tahoilla. Niin tavallaan se, että näitte opintojen kautta saa vähän sitä niin sanotusti lihaa luiden ympärille, eli ihan sitä tutkittua tietoa näihin aiheisiin liittyen. Ja sit mennään ehkä vähän syvemmälle näihin aiheisiin, niin se antaa hirvittävästi välineitä tavallaan analysoida näitä ilmiöitä, mistä puhutaan täs ympärillä. Eli tavallaan syvyyttä niihin aiheisiin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Puhuttiin tossa aikasemmin ihan lyhyesti näistä opinnoista, ja sivusit muun muassa sitä tavallaan, että näis opinnoissa käsiteltiin myös sitä, että kun työyhteisökin koostuu erilaisista ihmisistä – eri-ikäisistä, eritaustaisista – niin justiinsa näitten opintojen kautta sä pystyit saamaan semmosta lisäperspektiiviä siihenkin paitsi toki itse työntekijänä mutta myös muuten. Ni kerro vähän lisää siitä.

Veera Kiiski: Joo, eli vähän opinnot on tuoneet erilaisia näkökulmia juuri vaikka tähän, mitä tossa toitki esille, että työyhteisöt on hyvin moninaisia, siel on paljon sitä moninaisuutta. Niin tavallaan sekin on avannu silmiä, että mitä kaikkea se moninaisuus siellä työelämässä tarkottaa, miten sitä voidaan hyödyntää, minkälainen rikkaus se on. Ja sitte ehkä myös auttaa vähän tietyllä tapaa ymmärtämään paremmin toisten ihmisten käyttäytymistä ja näkökulmia, ehkä niitä syy-seuraussuhteita, mistä asiat voi johtua. Mut sit auttaa myös ymmärtämään itseään vähän paremmin, että mistä ne omat ajatukset saattaa joissain tilanteissa kummuta tai ne omat käyttäytymistavat.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: No suosittelisitsä näitä työ- ja organisaatiopsykologian opintoja muille, jotka nyt ehkä saattaa pohdiskella tuolla tätä kuunnellessaan, että ”hmm, kuulostaapas hyvin kiinnostavalta”.

Veera Kiiski: Joo, suosittelisin kyllä ehottomasti näitä opintoja oikeestaan kaikille ihan koulutustaustasta tai työtaustasta riippumatta jos on kiinnostunut oman työn tekemisen tapojen kehittämisestä ja erityisesti oman työhyvinvoinnin kehittämisestä. Että opinnot antaa kyl paljon niitä ihan semmosia konkreettisia välineitä, mitä voi helpostikin soveltaa sinne oman käytännön työelämään melkein siinä ihan opintojen lomassa samoin tein.

Et aivan ehdottomasti suosittelen, ja niin ku tos aikasemmin kerroinkin, ne opinnot on suunniteltu siten, et ne on kyl tosi hyvin suoritettavissa siellä työelämässä, työelämän ohella ja sovitettavissa siihen muuhun elämään. Ja tietysti avoimen yliopiston opinnoissa muutenkin kiva juttu on se, että kun opintoihin voi ilmoittautua opintojakso kerrallaan, nii se kynnys kokeilla niit opintoja vaikka yhellä opintojaksolla, että ”hei, voisko tää olla mun juttu?” nii on aika matala.

Et itekin lähin kokeilemaan, että ”no, alotan nää opinnot ja katon vähän, että miten ne alkaa sujumaan ja miten se opiskelu monen vuoden tämmösen akateemisen opiskelutauon jälkeen sujuu”. Ja sitte huomasin, että näähän viekin mukanaan. Aiheethan oli mielenkiintosia, ja opinnot koostuu sillä tavalla, että siel on paljon valinnanvaraa. Eli on useita opintojaksoja, joista sitten kukin voi oman kiinnostuksen mukaan koota sen 25 opintopistettä. Eli se lisää vielä sitä kiinnostavuutta, et voi tosi paljon vaikuttaa myös siihen opintojen sisältöön.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Et ei tarvitse heti ottaa semmosta monen kymmenen opintopisteen kakkua ja sitten läkähtyä siihen, vaan just alottaa vaikka pienestä jostain yhestä kurssista, yhestä kokonaisuudesta.

Veera Kiiski: Kyllä, juuri näin. Ja opintokokonaisuudesta voi myös käydä ihan yksittäisiä opintojaksoja, et missään nimessä ei tarvi sitä koko kokonaisuutta tehdä. Ja ehkä vähän tällä ajatuksella itsekin lähin liikkeelle, että ”no, otetaan muutamia opintojaksoja, noi kuulostaa kiinnostavilta”, että ”lähetään kokeilemaan, ja sitten halutessaan voi jatkaa sen koko opintokokonaisuuden”. Ja nyt näyttäs siltä, että saan koko perusopintokokonaisuuden kasaan, ja siinä määrin olen innostunut, että mielessä on jo jatkaa sit tonne aineopintoihin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitä sä sanoisit, Veera, sellaselle ihmiselle, joka pohtii parhaillaan, että vois hakeutua jatko-opintoihin esimerkiks vaikka Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston kursseille, niin ku sä oot tehny? Sä oot työroolissa tässä, mutta sä oot myös opiskelijana.

Veera Kiiski: Joo, kannustaisin ehottomasti jos yhtään tuntuu siltä, että olis aikaa ja mielenkiintoa lähteä vielä opiskelemaan jotain, niin vaikka ihan yksittäisestä kurssista lähtee liikkeelle ja kokeilla, että miten se opiskelu lähtisi sujumaan.  Itelläkin noist tutkinto-opinnoista oli jo jonkin aikaa, kun lähdin sitten näihin opintoihin mukaan, ja alkuvaiheessa toki vaati vähän semmoista muistelua, että mites tää opiskelu nyt oikeen sujukaan, ja miten näit oppimistehtäviä kirjotetaan, ja tenttejä ja muuta.

Mutta siitä se sit pikkuhiljaa lähti sujumaan, vaikka ehkä alkuun meniki vähä enemmän aikaa, ja avoimen yliopiston opinto-ohjaajat ja suunnittelijat on kyllä opintojen alkuvaiheessa mut opintojen matkan varrella myöskin apuna ja tukena siinä, et sitä ei tarvitse yhtään pelätä, et opintoja joutus yksin alottelemaan.

Että kannustan ehdottomasti, ja kun opintoihin voi ilmoittautua opintojakso kerrallaan, niin yhel opintojaksolla voi vaikka lähteä kokeilemaan sitä, että innostuisiko opinnoista ja jatkamaan vaikka vähän pidemmällekin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nää työ- ja organisaatiopsykologian opinnot on ilmeisesti aika suosittuja, se on (-) [23:55] vetovoimainen koulutus, niin mistä sä uskot, että tää johtuu? Ja jälleen sulla on kaksi hattua, sulla on se työhattu ja sitte sä oot ite opiskellu näitä, niin sulla on aika hyvä näkemys varmaan siitä, et mikä niissä kiinnostaa.

Veera Kiiski: Itse asiassa tässä opiskelujen lomassa olen miettinyt useassa otteessa sitä, että en ihmettele sitä, että miksi opinnot ovat niin suosittuja. Nää, tosian, työ- ja organisaatiopsykologian opinnot on todella suosittuja meillä. Niin varmasti yksi tekijä ja ehkä tärkein tekijä on se sisältö, eli on tosi jotenkin ajankohtaiset, tähän aikaan sopivat ne opintojen sisällöt.

Toinen tekijä on varmasti se opintojen toteutuksen tapa, eli juuri se, että opintoja voi tehdä aika joustavasti oman aikataulun mukaan. Opinnot voi aloittaa mihin tahansa aikaan vuodesta. Ne on varmasti semmosii tärkeitä tekijöitä.

Ja sitten tietysti se, mitä tossa aiemminki tuli esille, niin nää on sellaset opinnot jotka sopii tosi monelle oikeestaan huolimatta siitä taustakoulutuksesta tai siitä, millä alalla työskentelet, niin on yks tekijä, mikä tekee opinnoista tosi suosittuja.

Että tässä on paljon semmosia sisältöjä, mitä pystyy hyvin monenlaisissa työtehtävissä soveltamaan sinne omaan työarkeen. Ja nää on varmasti niit tärkeitä tekijöitä, mitkä tekee opinnoista tosi suosittuja.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Vois (itse asias) miettii ite nii, vaikeempi keksiä, että kuka ei hyötyisi tällasista opinnoista, missä sukelletaan sinne työyhteisön olemukseen, ja ”miten minä toimin näin tai miksi ja miksi nuo toimivat näin”. Että varmasti aika lailla missä tahansa oot sä töissä, vaikka sä oot raksalla töissä tai kaupassa tai sun kaltanen asiantuntijatyö, nii ihan kaikkiallahan se on olennaista tietoa ja kiinnostavaa tietoa.

Veera Kiiski: Kyllä, et ollaan kaikki työyhteisön jäseniä, me ollaan kaikki työntekijöitä, meillä on tietynlainen rooli. Ja sit ajattelen myös, että ihan kaikille työntekijöille alasta riippumatta sopivat opinnot, mutta myös varmasti erittäin hyödylliset opinnot esimerkiksi johtotehtävissä ja erilaisissa henkilöstöhallinnon tehtävissä toimiville henkilöille siihen työyhteisön toiminnan kehittämiseen ja työyhteisön työhyvinvoinnin kehittämiseen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.

[loppumusiikki]