Hallituksen tavoitteena on taata mieluinen harrastus jokaiselle suomalaiselle lapselle. Tämä koskee myös sellaisia tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria, joilla on haasteita toimia eri harrastusten perusryhmissä. Jotta tasavertainen osallistuminen olisi kaikille mahdollista, tulisi ryhmien ohjaajilla olla tietoa ja taitoa huomioida jokaisen osallistujan tuen tarve.
Tukea tarvitsevilla lapsilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus osallistua ja olla mukana missä tahansa harrastustoiminnassa. Toisaalta he saattavat tarvita harrastushetken aikana muita enemmän tukea ja apua, jolloin ohjaajalla pitäisi olla riittävää pedagogista osaamista lapsen tuen tarpeen huomiointiin. Niin harrastushetket olisivat kaikille osallistujille antoisia ja tasavertaisia ja aikaa riittäisi kaikkien ohjaamiselle.
– Harrastusten ohjaajat ovat toki asiantuntijoita omalla alallaan, mutta heiltä puuttuu usein pedagoginen ymmärrys ja tieto siitä, miten toimia erilaisten osallistujien kanssa, taustoittaa suunnittelija Sonja Kortelainen Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta.
Tätä varten Itä-Suomen yliopistossa käynnistettiin vuosi sitten tutkimus, joka kartoitti aluksi tukea tarvitsevien 12–19-vuotiaiden nuorten taide- ja kulttuuriharrastuksia. Tutkimuksella haluttiin selvittää, mitä Pohjois-Karjalassa harrastetaan, mitä haluttaisiin harrastaa ja mitä tarvitaan, jotta harrastaminen onnistuu.
– Keskityimme erityisesti kulttuuriharrastuksiin, sillä tukea tarvitsevalle lapselle tai nuorelle taide voi olla hyvin merkittävä itseilmaisun väline. Aina he eivät kuitenkaan voi syystä tai toisesta olla mukana perusryhmässä, kertoo projektitutkija ja erityisopettaja Satu Piispa-Hakala soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastosta.
Yhteistyötä venäläisten asiantuntijoiden kanssa
Mukaan alkuvuodesta alkaneeseen pilottikokeiluun saatiin lopulta erilaisia harrastusryhmiä musiikin, kuvataiteen, sirkuksen ja teatterin aloilta. Osallistujat niissä ovat 10–18-vuotiaita erilaista tukea tarvitsevia nuoria. Pilottiryhmiä vetävät Itä-Suomen yliopiston opettajaopiskelijat, jotka ovat harjoittelijoina hankkeessa. Mukana on yksi luokanopettajaksi ja kolme erityisluokanopettajaksi valmistuvaa harjoittelijaa.
– Hanke toteutetaan yhteistyössä Venäjän Karjalan kanssa, sillä toiminta on osa Euroopan unionin, Suomen ja Venäjän rahoittamaa New Cultural Horizons -hanketta, Kortelainen kertoo.
Venäjällä on vahvat perinteet koulupäivän yhteyteen sijoittuvasta taide- ja kulttuuriopetuksesta, kun taas Suomen puolella on enemmän tietotaitoa kaikenlaiset oppijat yhdistävästä perusopetuksesta.
– Olemme vieneet Venäjälle ratkaisukeskeistä ajattelutapaa. Siellä harrastustoiminta on hyvin tavoitteellista, ja vain harva tukea tarvitseva lapsi osallistuu siihen. Siksi Venäjällä on nyt kiinnostuttu uudenlaisesta lähestymistavasta, jossa lapsi on omien tavoitteidensa asiantuntija, Piispa-Hakala kuvailee.
Alojen kirjoa ja alueellisuutta
Hankkeen pilotissa haluttiin huomioida alojen monipuolisuuden lisäksi alueellisuus.
– Esimerkiksi kuvataiteen harrastusryhmä kokoontuu vain etänä. Näin asuinpaikalla ei ole merkitystä, vaan syrjäisemmältäkin alueelta on nyt tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua toimintaan, Kortelainen kertoo.
Ympäri Pohjois-Karjalaa kokoontuvia ryhmiä vetävät sellaiset erityispedagogiikan opiskelijat, joilla on omaakin taideharrastustaustaa. Jokaisen opiskelijan opinnot ovat jo loppusuoralla, joten hankkeeseen kuuluva harjoittelu on heille viimeinen ennen valmistumista. Lisäksi Piispa-Hakala kiertää mukana kaikissa ryhmissä havainnoimassa ja antamassa tukea erilaisissa tilanteissa.
– Toimin ryhmissä apuohjaajana ja ylimääräisenä aikuisena sekä kerään samalla tutkimusaineistoa myöhempää varten.
Esteettömämpää tiedonkulkua
Hankkeen tarkoituksena on antaa apuvälineitä harrastusten ohjaajille erilaisten harrastajien kanssa toimimiseen, ja ensi vuoden alusta ohjeistukset kootaan konkreettiseksi oppaaksi laajempaankin jakeluun.
– Ohjaajilta olemme kuulleet, että he saavat etukäteen todella harvoin tietoa siitä, tarvitseeko joku lapsi erityistä tukea esimerkiksi koulussa. Tämä tieto voisi helpottaa ohjaajia valmistamaan ryhmän toimintaa jo etukäteen eri tavalla.
Piispa-Hakalan mukaan nyt etsitäänkin työkaluja esimerkiksi siihen, miten koulu ja harrastustoiminta löytäisivät sellaisen yhteistyömuodon, joka mahdollistaisi esteettömämmän tiedonkulun.
– Toisaalta on myös muistettava, ettei lapsi välttämättä käyttäydy samalla tapaa koulussa ja vapaa-ajalla, vaan käytös voi muuttua suuntaan tai toiseen paikasta ja toiminnasta riippuen.
Harrastusten ohjaajat kertovat saaneensa joka tapauksessa jo nyt hyviä käytännön vinkkejä toimintaansa – perusryhmiäkin varten.
– Lapset tulevat harrastuksiin viettämään vapaa-aikaansa joskus pitkän ja rankankin koulupäivän jälkeen, joten kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan niissä perusryhmissäkään, Piispa-Hakala muistuttaa naurahtaen.
Salliva työskentelyilmapiiri tärkeintä
Yksi hankkeessa mukana olevista harjoittelijoista on Aila Kinnunen, tuleva erityisopettaja, erityisluokanopettaja ja luokanopettaja. Hän suorittaa parhaillaan myös ohjauksen opintoja, joten näiden lisäksi hän saa pian opinto-ohjaajankin pätevyyden.
– Ohjaan ja opetan kuvataidetta kerran viikossa erityistä tukea tarvitseville nuorille tässä hankkeessa. Olen suorittanut aiemmin kuvataiteen ammattitutkinnon, joten myös kuvataiteen kenttä on minulle tuttu.
Kinnunen kertoo, että pitkä harrastustausta alalta on tuonut näkemystä siitä, mitä nuoret yleisesti ottaen kuvataideharrastukselta odottavat.
– On muistettava, että se on monille uuden oppimisen lisäksi pieni rentoutumishetki arjesta. Minun tehtäväni on rakentaa yhteisistä kokoontumisista mahdollisimman vapaita ja rentouttavia.
Kinnunen kertoo hankkeessa tapahtuneen harjoittelun olleen paljon itsenäisempää kuin aiemmat opetusharjoittelut kouluissa. Harrasteryhmässä tärkeintä on pitää motivaatiota yllä luomalla sille mukavat puitteet.
– Nuoret ovat välittömiä ja heidän toiminnastaan huomaa, jos joku asia on jäänyt epäselväksi. Siksi pidän tärkeimpänä heidän aitoa kohtaamistaan, sallivaa työskentelyilmapiiriä sekä viihtyisyyttä.
Kinnunen haluaa olla mahdollisimman lähestyttävä aikuinen, jolta voi kysyä muutakin kuin kuvataiteeseen liittyviä asioita.
– Ja tämän tavoitteen voi yhdistää ongelmitta selkeyteen, tunneilla olevaan struktuuriin ja eriyttämiseen ilman että mikään osa-alueista siitä kärsii.
Koska opinnoissa opitut kokonaisuudet on ajateltu tapahtuvan lähiopetuksessa, on Kinnusen pitänyt soveltaa lähiopetukseen tarkoitettuja käytänteitä etäopetukseen ja muokata se toimivaksi.
– Pääsinkin hyödyntämään tässä kohtaa opintojani. Rakensin ryhmäläisilleni esteettömän verkko-oppiympäristön, johon yhdistelin kuvia, selkokielistä tekstiä ja opetusvideoita. Ylipäätään olenkin sitä mieltä, että esteettömien verkko-oppiympäristöjen luomista ja kehittämistä pitäisi jatkaa niin opetuksen kentällä kuin koko yhteiskunnassa.
Rutiinit oleellisia
Myös Kortelainen ja Piispa-Hakala kertovat esteettömyyden olevan harrastusryhmissä tärkeää. Lisäksi toimintaa helpotetaan ennustettavuudella, rutiineilla sekä esimerkiksi kuvallisilla ohjeilla.
– Näissä ryhmissä tärkeää on, että tuntien rakenne toistuu aina samanlaisena. Lisäksi tuntien kulkua esittävät kuvat tukevat kommunikaatiota ja ennustettavuutta siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Se tekee monelle rauhallisemman olon, kertaa Piispa-Hakala.
Tärkeää on myös kerrata ohjeita ja kuvailla toimintaa useampaan otteeseen tunnin aikana, ettei ajatus pääse karkaamaan. Näin harrastushetkistä luodaan turvallisia ja selkeitä.
– Tavoitteenamme on siis osaltamme tukea ohjaajia ja kouluttajia ja antaa heille hyviä käytänteitä niin, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus mieluiseen harrastukseen, tiivistää Kortelainen.
