Nykyinen lainsäädäntö edellyttää kaivostoiminnan vesiensuojelun jatkuvaa kehittämistä, ei pelkkää lupamääräysten noudattamista ja akuuttien vesienhallinnan ongelmatilanteiden ratkaisemista. Näin todetaan Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Saara Österbergin tuoreessa tutkimusartikkelissa, joka on julkaistu Ympäristöjuridiikka-lehdessä.
Suomen oikeusjärjestelmä edellyttää, että kaivoksella pystytään estämään ympäristöä pilaava vesistökuormitus ennen kuin ympäristölupa toiminnan jatkamiseen voidaan myöntää. Toiminnan ennenaikaisen loppumisen uhka luvan epäämisen myötä on todellinen, jos kaivosyhtiö ei pysty esittämään riittäviä ja konkreettisia vesiensuojeluratkaisuja.
Österberg käsittelee artikkelissaan 1990-luvulla avatun Dragon Mining Oy:n Oriveden kultakaivoksen ympäristöluvan epäämiseen johtaneita tekijöitä. Kehittämistyö kaivosvesien sulfaattiongelman ratkaisemiseksi käynnistyi liian myöhään, ja yhtiö ei pystynyt esittämään siihen ympäristölupahakemuksessa konkreettista ratkaisua. Sulfaattiongelman takia lupaviranomainen arvioi kaivostoiminnan aiheuttavan merkittävää vesistön pilaantumista. Ympäristöluvan epääminen aikaisti kaivoksen sulkemista ja esti yhtiötä hyödyntämästä loppuun asti sen oikeuksia malmiesiintymään.
Kaivosvesien hallinnan jatkuva kehittäminen tärkeää
Kaivosvesien hallinnan kehittäminen on osa kaivoksen toimintaedellytysten varmistamista vielä tuotannon loppuvaiheessa, muistuttaa Österberg tutkimusartikkelissaan. Pitkäjänteinen vesienhallinnan tutkimus- ja kehitystyö on kiristyvien ympäristölupaedellytysten ennakointia.
”Vanhalla kaivoksella kehittämistyö kiristyvien lupaehtojen täyttämiseksi ei lähde puhtaalta pöydältä. Tarvitaan uusien ratkaisujen sovittamista kaivoksen perustamisvaiheessa tehtyihin ja sen aikaisten ympäristövaatimusten mukaisiin isoihin valintoihin”, toteaa Österberg.
Tutkimuksessa nousi esille Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmien vaikutus kaivosvesien hallinnan ohjauksen kiristymiseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on ilmennyt lakimuutoksina ja ympäristövalvonnan asiantuntemuksen vahvistumisena. Teollisuuden vesiensuojeluvaatimukset ovat kiristyneet myös EU:n vesiensuojelulinjausten myötä.
Huomiota ympäristölupamenettelyn vuorovaikutukseen
Österberg analysoi tutkimuksessa luvanhakijan (kaivosyhtiö), lupaviranomaisen (aluehallintovirasto) ja valvontaviranomaisen (ELY-keskus) kokemuksia siitä, miten käsitys luvan myöntämisen kannalta kriittisistä vesienhallinnan vaatimuksista rakentui ympäristölupaprosessissa. Tuloksena on, että hallintolain mukaisen palveluperiaatteen toteutuminen kytkeytyy kiinteästi näiden osapuolten välisen vuorovaikutuksen onnistumiseen ja yhteisen ymmärryksen saavuttamiseen keskeisistä luvanmyöntämisedellytyksistä.
Lupamenettelyjä kehitettäessä onkin Österbergin mukaan syytä kiinnittää erityistä huomiota asiantuntijavuorovaikutuksen toteutumiseen.
Lisätietoja: Saara Österberg, väitöskirjatutkija (LuK, HTM), saara.osterberg(at)uef.fi, p. 0414678316
Linkki tutkimusjulkaisuun Edilex-palvelussa (edellyttää kirjautumista): https://www.edilex.fi/ymparistojuridiikka/21879.pdf
