Kaivosteollisuus voisi kehittää standardipohjaisia vastuullisuusjärjestelmiään yhtiöille työkaluiksi, joiden avulla ne voisivat ennakoivasti parantaa vesienhallintaansa vastaamaan tuleviin ympäristölupavaatimuksiinsa, ilmenee väitöskirjatutkija Saara Österbergin ja tutkijatohtori Juha Kotilaisen ympäristöoikeudellisesta tutkimuksesta. Ennakoivaa hallintaa toteuttavat vastuullisuusjärjestelmät voisivat parhaimmillaan myös edistää paikallisin kokeiluin vesiensuojelun innovaatioiden syntymistä sekä vahvistaa luottamusta alan vesivastuullisuuteen.
– Ympäristönsuojelulain mukaisten vesiensuojelullisten vähimmäisedellytysten täyttäminen on osoittautunut Suomessa haastavaksi uusille ensimmäistä ympäristölupaa hakeville kaivoshankkeille ja useille jo toiminnassa oleville kaivoksille. Samaan aikaan yhtiöt pyrkivät kuitenkin vapaaehtoisin standardein todentamaan sidosryhmilleen lakisääteisiä vaatimuksia kunnianhimoisempaa vesivastuullisuuttaan, tutkimuksen vastuututkija Saara Österberg kertoo.
Suomessa kaivosteollisuus on kehittänyt Kestävän kaivostoiminnan verkoston hajoamisen jälkeen vastuullisuustyökaluja TSM Suomi -järjestelmän sisällä, joka kattaa malminetsinnän ja kaivostoiminnan. Järjestelmä asettaa yhtiöille erilaisia tavoitetasoja (C-AAA), jotka ohjaavat niiden vastuullisuustyötä. Tutkimuksessa todetaan, että ympäristölupaehtojen ennakointi vesivastuullisuustyökalussa edellyttäisi standardisääntelyn ja ympäristönsuojelulain välisen rajapinnan selkiyttämistä merkittävästi nykyiseen nähden.
– Vastuullisuusjärjestelmissä lakisääteisten vaatimusten täyttymistä kuvaavan alimman C-tason vaatimukset voisi kytkeä soveltuvin osin hankkeiden vesienhallintaa koskeviin ympäristölupaehtoihin ja velvoitetarkkailun tuloksiin. C-tason vaatimusten todentaminen voisi tapahtua valvontaviranomaisen tekemien määräaikaistarkastusten yhteydessä. Ylemmät tasot, B-AAA, puolestaan voisi kytkeä tiukemmin kaivoksen vesistövaikutusalueen ekologisen tilan parantamiseksi tehtävään yhteistyöhön, esimerkiksi vaikutusten seurannassa, vesistökunnostuksissa ja muun kuormituksen vähentämisessä, sanoo Saara Österberg.
Myös ympäristönsuojelulain 63 pykälän mukaista yhteistarkkailua kannattaisi tutkimuksen mukaan hyödyntää nykyistä useammin. Se voisi toimia alustana saman vesistöalueen hankkeiden yhteisvaikutusten ennakoivalle tunnistamiselle, sekä vapaaehtoisen ja lakisääteisen vesiä koskevan tiedontuotannon synergioiden luomiselle. Kaivosten lähialueiden kansalaistiedon tuottamista tukeva yhteistarkkailu voisi parhaimmillaan myös lisätä kansalaisten luottamusta kaivostoimintaa koskevaan viranomaistoimintaan.
Tutkimuksen tapausalueen, Sodankylän kaivos- ja malminetsintätoimijoiden vesivastuullisuustyön, tarkastelu osoitti, että vesiasiat ovat herkkiä ja keskeinen osa yhtiöiden lähialuesidosryhmätyötä. Alueen haasteena on ollut päästä eri sidosryhmien vastakkainasettelusta kohti vesistön ekologista tilaa parantavaa ja luottamusta rakentavaa yhteistoimintaa. Tapaustutkimuksen asiantuntijahaastatteluihin osallistui Lapin ELY-keskus ja Sodankylän Kitisen alueen malminetsintä- ja kaivostoimijat.
Tutkimusartikkeli:
Saara Österberg, Juha Kotilainen. Vastuullisuusstandardit kaivosvesien ennakoivan hallinnan kehittämisessä – tapaustutkimus Sodankylän malminetsintä- ja kaivoskeskittymästä. Ympäristöjuridiikka 1–2/2025 s. 68–109. Tutkimusjulkaisu Edilex-palvelussa (edellyttää kirjautumista): https://www.edilex.fi/ymparistojuridiikka/1001140004
