COVID-19-infektiota sairastavien potilaiden sydäninfarktin, sydänlihastulehduksen, laskimo- ja keuhkoveritulpan, eteisvärinän ja sydämen vajaatoiminnan vaara on suurentunut. Lisäksi sydänpotilailla todetaan vaikeampaa COVID-19-tautimuotoa ja sen komplikaatioita useammin kuin muussa väestössä, todetaan tuoreessa Duodecim-lehdessä julkaistussa katsauksessa.
Kirjoittajien mukaan COVID-19-potilaiden sydänkomplikaatiot eivät ole kuitenkaan olleet Suomessa laajamittainen ongelma ehkäisevien toimien ja rokotusten ansiosta. Tautiin etenkin sairaalahoidon aikana liittyvä merkittävä tukosriski osataan tunnistaa ja hoitaa asianmukaisella antikoagulaatiohoidolla.
Katsauksen laativat Itä-Suomen yliopiston sisätautien professori Jari Laukkanen, LT Mari Merentie Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä, Turun yliopiston emeritusprofessori Juhani Airaksinen sekä dosentti Jukka Lehtonen ja dosentti Mika Lehto HUSista. Katsauksessa tarkastellaan paitsi koronavirusinfektion, myös koronarokotteiden sydänvaikutuksia.
Katsauksen mukaan laskimoperäisten tukosten esiintyvyys on vaikeassa COVID-19-infektiossa suuri ja tukoksia voi muodostua joskus laajasti myös valtimoihin. Syvän laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riski on suurempi kuin influenssan yhteydessä. Infektioon liittyvä vaikea hyytymishäiriö on todennäköisempi, jos potilaalla on muita perussairauksia tai riskitekijöitä, kuten sydän- ja verisuonitauti, diabetes, ylipaino, tupakointi tai perinnöllinen tukostaipumus. Antikoagulaatiohoito vähentää sairaalahoitoon joutuneiden COVID-19-potilaiden kuolleisuutta.
COVID-19-infektio lisää sydäninfarktin riskiä. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan riski on ensimmäisen viikon aikana 3–5-kertainen ja säilyy hieman koholla vähintään kuukauden ajan akuutista koronataudista. Sydämen rytmihäiriöt ovat kriittisesti sairailla COVID-19-potilailla myös verrattain yleisiä. Yleisin on eteisvärinä, jota on havaittu lähes 8 prosentilla sairaalahoitoon joutuneista. Sydänlihastulehdusta koronataudin yhteydessä on havaittu 1–4 prosentilla. Vaikeimpia koronavirusinfektion komplikaatioita on sydämen vajaatoiminta.
Lievänkin koronataudin jälkeen osalla potilaista on sydänoireita, kuten epänormaalia sykkeen tihenemistä ja rintatuntemuksia, ilman sydänsairauksiin viittaavia tutkimuslöydöksiä. Syytä ei vielä tiedetä. COVID-19-infektion mahdollisia pitkäaikaishaittoja sydän- ja verisuoniterveydelle ei myöskään vielä tunneta.
Katsaus käsittelee myös aktiiviurheilijoiden COVID-19-infektioon liittyvää sydänlihastulehdusta. Laajimmassa tutkimuksessa koronataudin sairastaneista urheilijoista 2 prosentilla todettiin magneettikuvassa sydänlihastulehdus. Heistä valtaosa oli oireettomia, mutta yli puolella tulehdusmuutoksia näkyi sydämen magneettikuvassa vielä 1–3 kuukautta myöhemmin. Raskas liikunta voi lisätä viruksen lisääntymistä ja sydänlihastulehduksen yhteydessä se voi altistaa henkeä uhkaaville rytmihäiriöille. Kirjoittajat toteavatkin, että sydänlihastulehduksen varmistuttua paluu urheiluun on mahdollista vasta täydellisen toipumisen ja normaaliksi palautuneiden sydäntutkimuslöydösten jälkeen.
Suurin osa julkaistuista tutkimuksista koskee pandemian alkuvaiheessa esiintyneiden virusvarianttien aiheuttamia sydänongelmia, ja nyt vallalla olevien virusvarianttien kuten omikronin sydänvaikutukset voivat olla niitä lievempiä.
Suomessa nykyisin käytössä olevien koronarokotteiden havaitut sydänhaitat liittyvät katsauksen mukaan sydänlihastulehdukseen. Koronarokotteiden jälkeisiä pääosin lieväoireisia ja nopeasti ohimeneviä sydänlihastulehduksia ilmenee hieman muita enemmän nuorilla miespotilailla. Koronainfektio aiheuttaa kuitenkin selvästi enemmän sydänlihastulehduksia kuin rokotukset.
Duodecim: Koronavirusinfektion ja koronarokottamisen sydänvaikutukset
