Koulutuksellisessa tasa-arvossa on kyse myös konkreettisista kilometreistä. Pitkä välimatka toisen asteen oppilaitoksiin karsii syrjäseuduilla asuvien nuorten koulutusmahdollisuuksia.
Viime vuosikymmenen puolivälissä Suomessa oli 428 lukiota ja 182 ammatillista oppilaitosta. Viimeisten 15 vuoden aikana koulutusleikkuri on iskenyt toisen asteen oppilaitoksiin rajusti: lukioista oli lakkautettu lähes joka neljäs ja ammatillisista oppilaitoksista yli puolet. Yhä useammalta syrjäseudulla asuvalta peruskoulunsa päättäneeltä nuorelta koulutuspaikat ovat karanneet kymmenien kilometrien päähän.
Aluehallintoviraston vuonna 2016 julkaisemasta selvityksestä ilmenee, että myös alueelliset erot toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa ovat suuria. Tilanne on heikoin Itä-Suomessa ja Lapissa. Itä-Suomen yliopistossa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että pitkät välimatkat vähentävät nuorten valinnanmahdollisuuksia, tekevät koulupäivistä raskaampia ja sitovat nuorten valinnat entistä tiukemmin vanhempien taloudellisiin resursseihin sekä siihen, millaisena vanhemmat näkevät koulutuksen merkityksen.
– Suomessa käytävässä koulukeskustelussa oletuksena kuitenkin on kotona asuva kaupunkilaisnuori, jonka koulu on lähellä, tutkija Mari Käyhkö sanoo.
Näin ei tulisi olla, sillä kaupunkikeskeinen keskustelu koulutuksellisesta tasa-arvosta sivuuttaa laajemman alueellisen polarisaation. Käyhkö, tutkija Päivi Armila ja väitöskirjatutkija Ville Pöysä ovat seuranneet viiden vuoden ajan Nuoret ajassa -tutkimuksessa 16:sta syrjäisellä ja vähäväkisellä taajamaseudulla asuvan, vuonna 2000 syntyneen nuoren elämää ja heidän koulutusvalintojaan.
– Havaitsimme tutkimuksessamme, että toiselle asteelle siirtyneiltä, kotoa käsin koulua käyviltä syrjäseudun nuorilta häviävät harrastukset ja vapaa-aika. He heräävät aamuviideltä ja ovat kotona neljän-kuuden aikoihin illalla, myöhäisimmillään vasta kello kahdeksan. Tätä arkea he elävät koulupäivinä joka päivä, Armila kertoo.
Asuinpaikka rajoittaa koulutusvalintoja
Lakkautettujen toisen asteen oppilaitosten joukossa on ollut paljon pieniä yksiköitä. Suomen koulutuskartalta löytyy yhä useampi kunta, joissa ei ole toisen asteen oppilaitosta. Aluehallintoviraston selvityksestä ilmenee myös, että vuonna 2016 Suomessa oli 35 kuntaa, joissa 16-vuotiaat joutuvat matkustamaan yli kymmenen kilometriä suuntaansa päästäkseen lukioon. Ammatillisessa koulutuksessa tilanne on vielä synkempi. 106 kunnassa matka lähimpään ammatilliseen oppilaitokseen on vähintään kymmenen kilometriä.
– Nuorilta vaaditaan kouluttautumista, mutta samalla koulut viedään pois ja luodaan koulutuksellisia tyhjiöitä. Tässä keskustelussa ongelmat yksilöllistetään, Käyhkö sanoo.
Pitkien koulumatkojen lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäisemmissä kunnissa nuorten koulutusmahdollisuudet ovat myös vähäisemmät. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa on valittavana vähän koulutuksia, eivätkä ne ole nuorten toivomilla aloilla.
Nuorilta vaaditaan kouluttautumista, mutta samalla koulut viedään pois ja luodaan koulutuksellisia tyhjiöitä.
Mari Käyhkö
Tutkija
– Jokaisella nuorella on koulutuspoliittisiin strategioihinkin kirjattu oikeus lähteä tavoittelemaan unelmiaan ja tekemään valintojaan niistä käsin, Armila sanoo.
Monelle nuorelle tämä tarkoittaa muuttoa kaupunkeihin paremman koulutustarjonnan äärelle. Näitä valintoja taas rajoittavat muun muassa perheen taloudellinen tilanne ja asumiseen liittyvät järjestelyt.
– Peruskoulunsa päättävät nuoret ovat sidottuja vanhempiinsa, eivätkä he voi valita asuinpaikkaansa täysin itsenäisesti. Perheet joutuvat pohtimaan, päästetäänkö nuori kouluun toiselle paikkakunnalle ja haluaako tämä ylipäätään lähteä, Käyhkö toteaa.
Monet tutkimuksessa mukana olleet nuoret opiskelivat vasten tahtoaan kotoa käsin, koska perheellä ei ollut varaa muunlaiseen ratkaisuun. Tämä taas merkitsi usein pitkiä koulumatkoja.
Jokaisella nuorella on oikeus lähteä tavoittelemaan unelmiaan ja tekemään valintojaan niistä käsin.
Päivi Armila
Tutkija
Koulutusyhteiskunnan urbaani imu vetää erityisesti tyttöjä. Kaupungeista haetaan parempia koulutus- ja uranäkymiä.
– Tytöt kasvavat ja heitä kasvatetaan tähän maailmaan, Päivi Armila sanoo.
Syrjäseuduille puolestaan jäävät useimmiten asumaan nuoret miehet. Ville Pöysä tarkastelee tekeillä olevassa väitöskirjassaan syrjäseudulla asuvien poikien suhdetta kotipaikkaansa. He eivät ole mitään peräkammarin poikia, vaan ovat löytäneet työtä ja tekemistä harvaanasutulta kotiseudultaan.
– He myös löytävät kavereita oman kylän porukoista ja ovat sosiaalisia, eivät yksinäisiä. He ovat syrjässä vain koulutusyhteiskunnan urakeskeisestä ajattelusta, Pöysä kertoo.
Paikan sukupuolittuneet tekemiset ja kulttuuriset maailmat on yksi selitys sille, miksi nuoret naiset lähtevät syrjäseuduilta ja miehet jäävät.
– Maaseudun työmarkkinat ovat maskuliinisemmat, kaupungin feminiinisemmät, Mari Käyhkö toteaa.
Suomessa olisi tarvetta uudenlaiselle asuntolapedagogiikalle
Osa nuorista valitsi muuton toiselle paikkakunnalle ja asumisen oppilasasuntolassa. Niitä ei kuitenkaan koettu useinkaan turvallisiksi ja viihtyisiksi. Nuoret kaipasivat myös omaa tilaa ja yksityisyyttä, mihin tarpeeseen nykyiset asuntolat eivät vastaa.
Tutkijat peräänkuuluttavat asuntolapedagogiikkaa, joka tarjoaisi kaupungissa tai kunnan keskustaajamassa kouluaan käyvälle nuorelle mahdollisuuden turvalliseen ja kodinomaiseen asumiseen.
– Se, että asuntolassa on kameravalvonta, ei tee asuntolasta 15-vuotiaalle nuorelle turvallista ja kodinomaista paikkaa. Asuntola-asumista olisikin tarkasteltava nykyistä laajemmin siitä näkökulmasta, että asuntola olisi hyvä paikka asua myös emotionaalisesti, Armila toteaa.
Nuoret miehet ovat löytäneet työtä ja tekemistä harvaanasutulta kotiseudultaan.
Ville Pöysä
Väitöskirjatutkija
Etäkoulu ei kiinnosta nuoria
Koronakevät pakotti suomalaiset koulut digiloikkaan. Puhe etäkoulusta konkretisoitui niin perusopetuksessa kuin toisella asteella nopealla aikataululla. Mutta tarjoaisiko esimerkiksi osittainen etäopetus kestäviä ratkaisuja syrjäseutujen nuorten lukio- ja ammatillisiin opintoihin?
– Koulu on nuorille tärkeä sosiaalisten kohtaamisten paikka. Nuoria etäkoulu ei ole kiinnostanut, tätä on kysytty monta kertaa, Käyhkö sanoo.
Hän muistuttaa, että etäoppiminen voi myös kasvattaa lasten ja nuorten koulutuksellisia eroja. Perhetaustan merkitys korostuu silloin, kun ollaan etäkoulussa, näin etenkin nuorimmilla lapsilla. Kaikilla vanhemmilla ei ole aikaa, eikä resursseja olla läsnä lasten ja nuorten etäkouluarjessa.
– Hyvää on se, että korona-ajan etäkoulu on tuonut esiin koulun monenlaiset sosiaaliset merkitykset. Yksi esimerkki tästä on kouluruokailu.
Syrjäseudulla asuvat nuoret joutuvat tekemään toiselle asteelle siirtyessään kompromisseja pohtiessaan, miten arki järjestyy. Tämä tulisi tunnistaa myös koulutuspoliittisessa keskustelussa.
– Syrjäseuduilta on aina lähdetty pois, ja nuoret ovat tähän kasvaneet. Mutta onko tämä reilua, on jo toinen kysymys, Armila kysyy.
Yläkuva: Tutkimus osoittaa, että bussissa vietettävät tunnit tarjoavat mahdollisuuden levätä tai tehdä asioita, joille ei muuten tahdo järjestyä aikaa.
