Uudenlaiset tavat olla vuorovaikutuksessa oman kehon, muiden ja maailman kanssa syntyvät yllättävissä ympäristöissä ja tilanteissa. MSc Tatjana Lipiäinen havaitsi Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, että afrikkalais-brasilialainen taidemuoto capoeira angola muuttaa Venäjällä harjoittajiensa kehoja ja sen kautta näiden suhdetta itseensä ja muihin. Venäjällä taidemuodon harjoittajat antavat capoeira angolalle uusia tulkintoja. Perinteisesti lajia ovat harjoittaneet afrikkalais-brasilialaiset miehet, mutta kansainvälistymisen myötä capoeira angolaa harjoittavat ja opettavat nyt myös nuoret venäläiset naiset.
Lipiäinen tarkasteli tutkimuksessaan venäläisten kehojen ja afrikkalais-brasilialaisen capoeira angolan vuorovaikutusta feministisen etnografian keinoin. Hänen mukaansa nuoret tekevät uusia aloitteita myös Venäjän kaltaisissa auktoritaarisissa maissa. Perifeerisiltä vaikuttavat ilmiöt tarjoavat tärkeitä vaihtoehtoja myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa, jonka arvot ovat ajautuneet umpikujaan. Capoeira angolassa ensisijaista on vuorovaikutus, monipuolinen kehon käyttö, maanläheisyys, hitaus ja leikki. Ne ovat piirteitä, jotka teollistuneessa, patriarkaalisessa yhteiskunnassa ovat unohtuneet.
– Yksilön eristyneisyyden, kehon unohtamisen, uusliberaalin vakavuuden ja jatkuvan suorittamisen vastapainoksi tarvitaan capoeira angolan kaltaisia harjoituksia, jotka tuovat ihmisiä yhteen läheiseen ja keholliseen vuorovaikutukseen, jossa on sijaa huumorille ja hellittämiselle. Länsimaisen yksilön onkin aika katsoa oman kulttuurinsa ulkopuolelle löytääkseen uudenlaisia postkapitalistisia arvoja ja niiden kautta luoda aidosti uusia alkuja, Lipiäinen sanoo.
Keholliset kokemukset ovat alku yhteiskunnalliselle muutokselle
Lipiäisen mukaan uudenlaisia postkapitalistisia arvoja etsittäessä on tärkeä muistaa, että arvomme ovat kehollisia ja muuttamalla kehoaan ihminen muuttaa samalla mieltään. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että perustavanlaatuiset muutokset yhteiskunnassa voivatkin alkaa yksilöiden kehollisista muutoksista. Siksi on Lipiäisen mielestä olennaista, että lapsia opetetaan jo pienestä iästä lähtien tiedostamaan kehoaan ja kokeilemaan erilaisten kulttuurien kehollisia harjoituksia.
– Monipuoliset varhaiset keholliset kokemukset luovat pohjan uudenlaiselle sukupolvelle, joka ei vierasta muita kulttuureja, eikä ennen kaikkea omaa kehoaan. Kehollisten harjoitusten esilletuominen on erityisen tärkeätä yhteiskunnassa, jossa käytetään valtavasti energiaa uudenlaisen teknologian kehittämiseen ja omaksumiseen, samalla kun kehojemme energia valuu enenevässä määrin hukkaan.
Capoeira angola soveltuu varhaiskasvatukseen
Väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi liikunnan, tanssin ja taiteiden opetuksessa sekä varhaiskasvatuksessa. Tutkituissa capoeira angola -ryhmissä erityisesti pienet lapset innostuvat ja hyötyvät valtavasti capoeiran kaltaisesta harjoituksesta, joka vapauttaa heidät leikkimään koko kehollaan. Capoeirassa laulu ja soittimet yhdistyvät liikkeisiin. Taidemuoto parantaa vuorovaikutuksen laatua, se opettaa kehollista empatiaa, kehittää rytmin tajua ja antaa kehon käyttää ja kehittää omaa ääntään.
– Capoeiran kaltainen harjoitus antaa tilaa nauraa ja levätä myöhäiskapitalistisen yhteiskunnan suorituspaineista, jotka kohdistuvat jo pieniinkin lapsiin, Lipiäinen toteaa.
MSc Tatjana Lipiäisen yhteiskuntapolitiikan alaan kuuluva väitöskirja ”Spontaneous Initiatives: Ethnography of Relations Between Capoeira Angola and Bodies in Russia” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Leena Rouhiainen Taideyliopistosta sekä kustoksena professori Laura Assmuth Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/35825?encoding=UTF-8