Kestävien metsänhoitodiskurssien ja käytännön metsänhoidon välillä on selkeä ero Venäjällä, osoittaa Ambio-tiedelehdessä julkaistu tutkimus.
Venäjän alueella sijaitsee 20 prosenttia maailman kaikista metsistä, minkä ansiosta maalla olisi mahdollisuus edistää biotaloutta, suojella luonnon monimuotoisuutta ja estää ilmastonmuutosta maailmanlaajuisesti. Kuitenkin maan kestämättömät metsänhoitokäytännöt, eli käytännössä luonnonmetsien laajat avohakkuut – ”wood mining” kuten tutkijat metsien boreaalisella vyöhykkeellä eteneviä hakkuita kutsuvat –, vähentävät tätä potentiaalia ja johtavat metsien tilan heikkenemiseen.
Ambio-tiedelehden Global Forest Environmental Frontier -erikoisnumerossa äskettäin julkaistu tutkimus tekee näkyväksi venäläisten ympäristöjärjestöjen ja metsäyhtiöiden yhteistyötä sekä tapaa suhtautua metsäresurssien köyhtymiseen ja luonnonmetsien menettämiseen liittyviin ongelmiin Venäjällä.
Tutkimus pohjautuu pitkäaikaiseen osallistuvaan havainnointiin sekä kirjallisuus- ja politiikka-analyyseihin, joita on ristikkäistarkasteltu asiantuntijahaastatteluiden avulla. Tutkimus tuo esiin ja analysoi kahta toisiinsa kietoutunutta metsädiskurssia, joita vievät eteenpäin yhtäältä metsäyhtiöiden muodostama liittouma ja toisaalta ympäristöjärjestöt.
Ensimmäinen diskurssi pohjautuu ideaan kehittää skandinaavista intensiivisen metsänhoidon mallia sekundaarisissa metsissä, minkä ajatellaan johtavan sekä tasaisiin tuottoihin hoidetuista metsistä että luonnonmetsien suojeluun. Toinen diskurssi puolestaan liittyy koskemattomiin metsäalueisiin, eli viimeisten laajojen ja yhtenäisten luonnonmetsien suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Tutkimus osoittaa, kuinka nämä molemmat diskurssit ovat läsnä metsätalouteen ja luonnonsuojeluun liittyvissä politiikkakeskusteluissa, instituutioissa ja käytänteissä niin valtiollisessa sääntelyssä kuin vapaaehtoisissa ja valtiosta irrallisissa metsäsertifikaateissa ja niiden vaatimuksissa, aina 1990-luvulta nykypäivään saakka.
Mielenkiintoinen piirre venäläisessä metsäkeskustelussa on, että skandinaavista intensiivisen metsänhoidon mallia pitävät kestävänä sekä ympäristöjärjestöt että metsäyhtiöt. Eurooppalaisessa metsä- ja ympäristöpoliittisessa keskustelussa puolestaan nykyistä skandinaavista intensiivisen metsänhoidon mallia usein kritisoidaan sen kestämättömyydestä ja siitä, että se johtaa metsävarojen liikakäyttöön ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Euroopan maissa kehitetäänkin vaihtoehtoisia metsänhoidon malleja, kuten metsän jatkuvapeitteistä kasvatusta. Venäläiseen metsäpolitiikan keskusteluun tällaiset uudet avaukset eivät ole kuitenkaan nivoutuneet toistaiseksi.
Venäjällä koskemattomia metsämaisemia on jätetty metsätalouden ulkopuolelle markkinoiden vaatimuksesta, mutta kestävän metsänhoidon kehittämiseen hoidetuissa metsissä ei ole kannusteita. Metsäyhtiöille suunnattujen kannusteiden puutetta investoida kestäviin metsänhoitotapoihin valtion omistamissa metsissä voi verrata vuokralaisen haluttomuuteen tehdä kalliita remontteja jonkun toisen omistamassa asunnossa. Venäjällä hiljattain esiin noussut vaihtoehtoinen kestävän metsänhoidon diskurssi liittyy metsätalouden kehittämiseen yksityisomisteisilla vanhoilla maatalousmailla, mitä ympäristöjärjestöt pitävät tienä peltometsäviljelyyn ja metsien istuttamiseen.
Venäjällä kestävien metsänhoitodiskurssien ja käytännön metsänhoidon välillä on siten selkeä ero, sillä käytännössä metsänhoito on yhä pääosin intensiivistä metsävarojen käyttö, joka muistuttaa enemmän kaivannaistoimintaa kuin metsätaloutta.
Tutkimusjulkaisu: Denis Dobrynin, Natalya Yakusheva Jarlebring, Irmeli Mustalahti, Metodi Sotirov, Elena Kulikova & Eugene Lopatin (2021). The forest environmental frontier in Russia: Between sustainable forest management discourses and ‘wood mining’ practice. Ambio 50, 2138–2152 (2021). http://dx.doi.org/10.1007/s13280-021-01643-6