Yksittäiset ympäristölait, kuten ilmastolaki ja luontolaki, eivät yksin riitä ratkaisemaan ympäristökriisejä. Itä-Suomen yliopiston, Suomen ympäristökeskuksen, Vaasan yliopiston ja Aalto yliopiston yhteistutkimuksen mukaan ratkaisevat muutokset on tehtävä koko oikeusjärjestelmän keskeisiin rakenteisiin.
Tutkimus valottaa, mihin oikeudellisia muutospaineita tulisi kohdistaa maailmanlaajuisten ympäristökriisien ratkaisemiseksi ja miten muutosten vaikutuksia voidaan arvioida aiempaa paremmin. Tutkimuksen mukaan lainsäädännölliset keinot jäävät usein puolitiehen, koska oikeusjärjestelmien toimintaa tarkastellaan liian yksinkertaistetusti. Sekä Suomessa että muualla maailmassa tarvitaan siis oikeusjärjestelmien syvällistä uudelleenpohdintaa.
Nature Sustainability -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa on luotu oikeusjärjestelmän kehittämiseen ja lainsäädännön vaikutustenarviointiin uudenlainen muutosteoria ja lähestymistapa, joka vastaa erityisesti ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen kriisiytymiseen osana laajempaa kestävyysmurrosta.
– Laajojen lainsäädäntöuudistusten lisäksi muutosta voidaan edistää kohdistamalla paine tarkasti oikeusjärjestelmän keskeisiin vipuvaikutuskohtiin, joissa pienetkin muutokset voivat vaikuttaa laajasti, ympäristöoikeuden professori Niko Soininen Itä-Suomen yliopistosta sanoo.
Huomio on kiinnittynyt liiaksi yksittäisiin ympäristöä koskeviin lakeihin
Ilmasto-, luonto- ja saastumiskriisit ovat kärjistyneet, ja maapallon yhdeksästä ekologisesta rajasta on ylitetty jo seitsemän. Kriisien hallinta edellyttää oikeudellisia muutoksia tilanteessa, jossa oikeus on samaan aikaan sekä osa ongelmaa että osa ratkaisua: nykyinen sääntely osin ylläpitää kestämätöntä tuotantoa ja kulutusta. Tällä hetkellä huomio kohdistuu kuitenkin liiaksi yksittäisiin ympäristölakeihin. Oletuksena on, että ne yksin riittäisivät ratkaisemaan ympäristökriisit.
– Kompleksisessa oikeusjärjestelmässä näin ei ole, eikä lainsäätäjällä ole myöskään yksiselitteistä pääsyä muuttamaan koko oikeusjärjestelmän toimintaa. Tämä ohjaa pohtimaan, miten oikeusjärjestelmämuutosta tulisi tehdä, jotta se on vaikuttavaa, ja miten kompleksisten järjestelmämuutosten vaikutuksia voidaan arvioida.
Pienillä strategisilla säännöstason muutoksilla voi saada aikaan makrotason muutoksia
Tutkimuksessa kehitetty malli perustuu ajatukseen, että tarkasti kohdistetuilla muutoksilla yksittäisiin sääntöihin voidaan saada aikaan laajoja vaikutuksia koko oikeusjärjestelmässä – ja sitä kautta myös taloudessa ja yhteiskunnassa.
Mallissa länsimaisten oikeusjärjestelmien ydin jäsennetään kuuden keskeisen käsitteen kautta: omistus, sopimus, vastuu, toimivalta, oikeushenkilöys ja oikeusvarmuus. Tutkimuksen mukaan juuri näihin käsitteisiin kohdistuvat muutokset voivat olla ratkaisevia kestävyysmurroksen haasteiden ratkaisemisen kannalta.
Tutkimuksessa kehitetyn oikeusjärjestelmämallin avulla voidaan arvioida yksittäisten oikeudellisten muutosten vaikutuksia laajempaan oikeusjärjestelmään. Artikkelissa hahmotellaan myös kompleksisuusteoriaan pohjautuvaa uutta näkökulmaa lainsäädännön vaikutustenarviointiin, jonka avulla oikeudellisten muutosten yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ekologisia vaikutuksia voidaan arvioida aiempaa paremmin.
Tutkimus on tehty osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa RELIEF-hanketta. Hankkeessa tutkitaan, miten oikeusjärjestelmät voivat tukea kunnianhimoisten ympäristökestävyystavoitteiden – ilmastonmuutoksen hillinnän, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ennallistamisen sekä saastumisen vähentämisen – saavuttamista vaarantamatta oikeusvaltioperiaatetta ja perus- ja ihmisoikeuksia. Hankkeen lähtökohtana on, että kestävyysmurros haastaa oikeusjärjestelmän rakenteita, jotka määrittävät yhteiskunnan taloudellisia ja sosiaalisia prosesseja.
Tutkimusartikkeli:
Niko Soininen, JB Ruhl, Ahjond Garmestani, Seita Vesa, Rakhyun E. Kim, Harri Jalonen, Petri Uusikylä, Harri Kalimo, Marko Keskinen, Dave Huitema, Kaisa Huhta, Antti Belinskij, Louis Kotzé, and Roy Brouwer (2026) 'Harnessing legal system complexity for radical shifts to sustainability’ Nature Sustainability. DOI: 10.1038/s41893-026-01809-8
https://www.nature.com/articles/s41893-026-01809-8.
