Kevyt liikunta ehkäisi tehokkaimmin paikallaanolon aiheuttamaa lihavuutta nuoruudessa

Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston ja brittiläisten Bristolin ja Exeterin sekä yhdysvaltalaisen Coloradon yliopistojen yhteistyönä. Tulokset julkaistiin arvostetussa Nature Communications -tiedelehdessä.

Lapsuus- ja nuoruusiän lihavuudella on havaittu yhteys aikuisiässä esiintyviin sydän- ja verisuonitauteihin, metabolisiin ja neurologisiin sairauksiin sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin. Lapsuusiän painoindeksistä määritelty lihavuus on äskettäin yhdistetty myös kohonneeseen ennenaikaisen kuoleman riskiin yli nelikymppisillä. Painoindeksi on kuitenkin huono lihavuuden mittari lapsilla ja nuorilla, koska se ei erottele lihas- ja rasvamassaa. Elämäntapamuutokset, kuten paikallaanolon vähentäminen ja liikunnan lisääminen, voivat edistää terveyttä, mutta lapsilla ei ole juurikaan tehty näistä vaikutuksista pitkän aikavälin tutkimuksia, joissa mitattaisiin toistuvasti rasvamassaa ja seurattaisiin fyysistä aktiivisuutta liikemittarin avulla.

Kevyen liikunnan tehokkuudesta nuorten lihavuuden ehkäisyssä ei ole tutkittua tietoa, eikä myöskään tiedetä, kuinka paljon paikallaanoloa pitäisi terveyden kannalta vähentää. Tiedon puute heijastuu terveys- ja liikuntasuosituksiin. Maailman terveysjärjestö WHO raportoi hiljattain, että yli 80 prosenttia maailman nuorista ei täytä suositusta, jonka mukaan reipasta tai rasittavaa liikuntaa tulisi harrastaa noin tunti päivässä. Liikkumattoman elämäntavan arvioidaan vuoteen 2030 mennessä aiheuttavan 500 miljoonaa uutta sydäntauti-, lihavuus-, diabetes- ja muuta kroonista sairaustapausta ja niiden myötä 27 miljardin dollarin kulut vuosittain. Liikkumattomuuden terveyshaittojen ehkäisyyn kaivataankin kipeästi tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin liikemittarilla mitatun liikuntakäyttäytymisen pitkäaikaisvaikutusta kehon kokonaisrasvamassaan ja vyötärörasvamassaan, joita mitattiin matalaenergiseen röntgensäteilyyn perustuvalla DEXA-laitteella. Vastaavaa pitkäkestoista ja laajaa tutkimusta ei ole ennen tehty lapsiväestössä, koska toistuvat liike- ja rasvamassamittaukset laajoissa, lapsuudesta varhaisaikuisuuteen jatkuvissa tutkimuksissa ovat kalliita ja haastavia toteuttaa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoa Bristolin yliopiston ALSPAC-syntymäkohorttitutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui 6059 lasta, jotka seurannan alussa olivat 11-vuotiaita. Heistä 53 prosenttia oli tyttöjä. Lapsia seurattiin noin 13 vuotta eli 24 vuoden ikään saakka. Vyötäröllä pidettävän liikemittarin avulla mitattiin lasten paikallaanoloa, kevyttä liikuntaa ja reipasta tai rasittavaa liikuntaa. DEXA-mittauksella määritettiin rasvamassa ja lihasmassa. Mittaukset tehtiin 11, 15 ja 24 vuoden iässä. Lisäksi mitattiin toistuvasti paastoverinäytteestä muun muassa verensokeri-, insuliini-, HDL- ja LDL-kolesteroli- ja triglyseridiarvot sekä tulehdusarvo CRP. Tutkimuksessa mitattiin ja otettiin huomioon myös verenpaine, syke, mahdollinen tupakointi, sosioekonominen asema ja perinnöllinen alttius sydän- ja verisuonitaudeille.

13 vuoden seurannan aikana paikallaanolo lisääntyi keskimäärin noin kuudesta yhdeksään tuntiin päivässä. Kevyen liikunnan määrä laski kuudesta kolmeen tuntiin päivässä, kun taas reippaan tai rasittavan liikunnan määrä säilyi lähes muuttumattomana, eli sitä harrastettiin noin 50 minuuttia päivässä. Tutkijat havaitsivat, että jokainen lisäminuutti paikallaanoloa oli yhteydessä 1,3 gramman lisäykseen kehon rasvamassassa. 13 vuodessa sekä tytöille että pojille karttui keskimäärin 10 kiloa rasvamassaa, josta 0,7–1 kiloa eli 7–10 prosenttia saattoi tutkijoiden mukaan aiheutua paikallaanolosta.

Jokainen lisäminuutti kevyttä liikuntaa puolestaan oli yhteydessä 3,6 gramman vähenemiseen kehon rasvamassasta, eli kevyen liikunnan kumulatiivinen vaikutus 13 vuodessa oli 0,95–1,5 kiloa. Tämä merkitsi noin 9,5–15 prosenttia vähemmän kertynyttä rasvamassaa seurannan aikana.

Tutkijoiden mukaan huomionarvoista on, että suosituksen mukainen määrä reipasta tai rasittavaa liikuntaa eli 60 minuuttia päivässä oli yhteydessä 70–170 grammaa eli 0,7–1,7 prosenttia pienempään määrään kertynyttä rasvamassaa 13 vuoden aikana. 

– Tutkimuksemme tarjoaa uutta tietoa terveys- ja liikuntasuositusten pohjaksi. Pystyimme ensimäistä kertaa arvioimaan paikallaanolon pitkäaikaisia vaikutuksia rasvamassan kertymiseen ja lihavuuteen sekä sitä, kuinka paljon kevyt liikunta voi vähentää niitä. Lisäksi nämä tulokset ovat linjassa hiljattain julkaistun meta-analyysin kanssa, jossa tarkasteltiin 140 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta eri puolilta maailmaa. Sen mukaan reipas tai rasittava liikunta vähensi lapsuuden liikalihavuutta vain vähän tai ei ollenkaan, sanoo lääkäri ja kliininen epidemiologi Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

– Tutkimusryhmämme myös osoitti äskettäin, että kevyt liikunta edistää lasten, nuorten ja nuorten aikuisten sydänterveyttä ja vähentää tulehdusta reipasta tai rasittavaa liikuntaa paremmin. Nämä uudet havainnot korostavat kevyen liikunnan roolia lihavuuden ehkäisemisessä jo lapsuudesta alkaen. Kevyt liikunta voi vähentää kehon rasvamassaa lähes 10 kertaa enemmän kuin reipas tai rasittava liikunta – joskin kevyttä liikuntaa pitää harrastaa vähintään kolme tuntia päivässä. Esimerkkejä kevyestä liikunnasta ovat pitkät kävelylenkit, kotityöt sekä rauhallinen tanssi, uinti ja pyöräily.

– Tutkimustuloksemme antavat aihetta uuteen taktiikkaan taistelussa lihavuutta, tulehdusta ja sydänmuutoksia vastaan jo lapsuudesta alkaen. On ehkä turha patistaa nuoria harrastamaan reipasta tai raskasta liikuntaa tunti päivässä ja alkaa sen sijaan suositella vähintään kolmea tuntia kevyttä liikuntaa joka päivä. Tämä on niin kansanterveyden asiantuntijoiden, terveyspolitiikan päättäjien, median, lastenlääkärien kuin vanhempienkin vastuulla, Agbaje jatkaa.

Agbajen tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen rahasto, Matti ja Vappu Maukosen rahasto, Alfred Kordelinin säätiö sekä Lastentautien tutkimussäätiö.