Yliopistonlehtori Kati Parppei hankki toimittajakokemusta paikallislehdistä, ja se hyödyttää Venäjä-asiantuntijaa monin tavoin.
Tutkiminen ja kirjoittaminen ovat se juttu – kun koettaa ymmärtää asioita ja käsitteellistää niitä siten, että omat oivallukset saa ymmärrettäväksi muillekin, kiteyttää yliopistonlehtori Kati Parppei kiinnostustaan historian tutkimukseen.
Parppei on monille tuttu suomalaisista medioista Venäjän historian asiantuntijana. Tutkimustiedon yleistajuistamiseen Parppeilla on vahva pohja, sillä hän on työskennellyt itsekin toimittajana.
– Professori Jukka Korpela usutti minut opiskeluaikana korkeakouluharjoitteluun paikallislehteen. Se oli aivan loisto ohje. Laajensin osaamistani toimittajana muun muassa Liperin Kotiseutu-uutisissa, Lempäälän-Vesilahden Sanomissa ja aikakauslehdissä.
Toimittajan työ avasi historian opiskelijalle ja väitöskirjatutkijalle uusia näkökulmia yhteisöihin, yhteiskuntaan ja ennen kaikkea kirjoittamiseen.
– Kaikki, mikä tuo perspektiiviä ja kehittää maailmankuvaa, on hyödyksi tutkijan työhön. Paikallislehdissä pääsin kirjoittamaan kaikkea laidasta laitaan ja tapaamaan ihmisiä laajalla kirjolla. Erilaisten tekstien kirjoittaminen kehitti kirjoittamistani, Parppei pohtii.
Sittemmin yli 20 vuotta Joensuun yliopistossa ja myöhemmin Itä-Suomen yliopistossa historian tutkijana ja opettajana työskennellyt Parppei kannustaa yhä nuoria opiskelijapolvia kirjoittamiseen. Hän vetää historia- ja maantieteiden laitoksen opiskelijoille työelämäkurssia, jossa opiskelijat perehtyvät laajasti viestintään.
Parppei on huolissaan siitä, miten arkistuva tekoälyn käyttö vaikuttaa nuorten kirjoittamisen ja ajattelun taitoihin.
– Meidän pitäisi käydä syvällistä keskustelua siitä, mitä tieto itse asiassa on. Yliopistojenkin tulisi saada syvällisempi ote tekoälyn käyttöön. Se ei ole vain mahdollisuus, vaan tuntematon horisontti, johon liittyy perustavanlaatuisia kysymyksiä.
Venäjän kieli avasi portit historian lähteille
Itä-Suomen kotoisin oleva Parppei on asunut ja työskennellyt Venäjän rajan läheisyydessä ikänsä. Venäjän historian asiantuntija hänestä tuli kielitaidon kautta.
– Syksyllä 1994 lähdin Petroskoihin preppaamaan venäjän taitoani. Venäjä oli 1990-luvulla mielenkiintoinen paikka. Tšetšenian sota oli alkanut, ja jotenkin historia tuli iholle. En ollut tuolloin kauhean kiinnostunut historiasta, mutta osasin venäjän kieltä ja pystyin lukemaan lähteitä alkuperäiskielellä. Sitä kautta historia tuli tutuksi.
On kiinnostavaa, miten ihmiset ymmärtävät ja käsitteellistävät aikaa ja menneisyyttä, ja miten prosessia voidaan ohjata. Kun emme ole eläneet mennyttä omakohtaisesti, se on vapaata riistaa väitteille ja mielikuville.
Kati Parppei
Yliopistonlehtori
Historian opintojen jälkeen Parppei jatkoi väitöskirjatutkijaksi Karjalan tutkimuslaitokselle vuonna 2005. Monitieteinen Venäjä Euroopassa -tutkijaohjelma vei hänet konferensseihin eri puolille maailmaa ja valmisti tutkijaksi.
Parppei väitteli Valamon luostarin historiallisen kuvan muotoutumisesta vuonna 2010. Samoihin aikoihin hän sai jatkoapurahan väitöksen jälkeiseen tutkimukseen ja apurahan tietokirjan kirjoittamiseen väitöskirjasta.
Pätkäpestien perään hän sai Suomen Akatemian kolmivuotisen postdoc-tutkimusrahoituksen 2012 ja viisivuotisen akatemiatutkijan tehtävän 2017. Vuosien aikana Parppei toimi kahteen otteeseen vierailevana tutkijana Englannissa. Ansiot tutkijana toivat hänelle myös Maanpuolustuskorkeakoulun dosentuurin.
Nykyisessä tehtävässään yliopistonlehtorina Parppei tekee pääasiassa opetustyötä ja jäljelle jäävän ajan tutkimusta.
– Hyvä puoli on, että voin itse määrätä aikatauluistani ja tehdä opetusta itsenäisesti. Toivoisin silti enemmän tutkimuspainotteista tehtävää, mutta siihen on vaikea edetä ilman tutkimusrahoituksia. Aika ei vain riitä kaikkeen.
Menneisyys on vapaata riistaa mielikuville
Punainen lanka Parppein tutkimuksissa on aina ollut historian poliittinen käyttäminen eri aikakausina, erityisesti Venäjällä.
– On kiinnostavaa, miten ihmiset ymmärtävät ja käsitteellistävät aikaa ja menneisyyttä, ja miten prosessia voidaan ohjata. Kun emme ole eläneet mennyttä omakohtaisesti, se on vapaata riistaa väitteille ja mielikuville. Venäjä on tehnyt sitä tavallista peittelemättömämmin. Se on ollut täysin avointa ja aggressiivistakin, Parppei sanoo.
Parppei on nähnyt nykyisen Venäjän nopean muutoksen. Vielä 1990-luvulta 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle suomalaiset tutkijat matkustivat paljon Venäjällä ja tutkimusta tehtiin yhdessä venäläisten kollegoiden kanssa. Nykytilanne on Venäjä-tutkijalle katastrofaalinen, kun tutkimusyhteistyötä ei ole ja aineistoja ei saa Venäjältä.
Millä mielellä historiantutkija katsoo laajemmin nykyajan maailmaa?
– Aikoja on ollut monenlaisia, ja nyt eletään tällaista aikaa. Vaikka tällä hetkellä näyttää synkältä, kuohunnat eivät ole ainutlaatuisia historiassa. Vasta myöhemmin tätä ajanjaksoa pystyy tarkastelemaan kokonaisuutena.
