Erityispedagogiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni tarkastelee sekä todettuja että opiskelijoiden itse kokemia kielellisiä oppimisvaikeuksia ja niiden yhteyksiä koulu-uupumukseen sekä lukiossa että ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita myös itsetunnon sekä ajattelu- ja suoritusstrategioiden yhteyksistä koulu-uupumukseen. Aiempi tutkimus on keskittynyt pääosin joko todettuihin tai itse raportoituihin oppimisvaikeuksiin, kun taas tässä tutkimuksessa molempia tekijöitä tarkastellaan osana kouluhyvinvointia.
On tärkeää ymmärtää opiskelijoiden omia kokemuksia kuormittavuudesta ja siitä, miten koulun vaatimukset ja tuen saatavuus vaikuttavat koulu-uupumuksen kehittymiseen. Tutkimus sijoittuu erityispedagogiikan ytimeen ja asettuu osaksi ajankohtaista koulutuspoliittista keskustelua lukutaidon heikkenemisestä, oppimisvaikeuksien tunnistamisesta ja opiskelijoiden kuormittumisen lisääntymisestä. Tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksellisen tasa-arvon ja opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että koulu-uupumukseen ovat yhteydessä ennen kaikkea opiskelijoiden koetut, ei niinkään todetut, kielelliset oppimisvaikeudet, mikä korostaa opiskelijoiden oman kokemuksen merkitystä uupumuksen taustalla. Tulosten mukaan oppimiselle epäsuotuisat ajattelu- ja suoritusstrategiat välittivät koettujen kielellisten oppimisvaikeuksien ja koulu-uupumuksen välistä yhteyttä, ja samankaltainen yhteys havaittiin myös heikon itsetunnon osalta.
Todetut kielelliset oppimisvaikeudet, kuten lukivaikeudet, eivät selittäneet kuulumista koulu-uupumusryhmiin. Tämä voi viitata siihen, että niihin liittyvät haasteet on tunnistettu ja tuettu jo aiemmassa vaiheessa koulupolkua. Tulos ei kuitenkaan tarkoita, että lukivaikeudet olisivat merkityksettömiä, vaan pikemminkin sitä, että niihin kohdennettu varhainen tuki voi ehkäistä koulu-uupumusta. Suurin osa toisen asteen opiskelijoista voi hyvin tai kokee vain lievää koulu-uupumusta, mutta osalla koulu-uupumus ilmenee erityisesti kyynisyytenä ja riittämättömyyden tunteina. Lukiolaiset raportoivat enemmän koulu-uupumusta kuin ammatillisen koulutuksen opiskelijat, mikä viittaa opiskeluympäristön vaatimusten merkitykseen. Tutkimuksen keskeinen lisäarvo on kielellisten oppimisvaikeuksien näkökulman ja pitkittäisasetelman yhdistäminen koulu-uupumuksen tarkasteluun molemmissa koulutusmuodoissa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimuksen tulokset korostavat, että koulu-uupumuksen ehkäisyssä on tärkeää tunnistaa ja huomioida opiskelijoiden kokemat kielelliset oppimisvaikeudet osana opiskelun kuormittavuutta.
Tuloksia voidaan hyödyntää toisen asteen oppilaitoksissa erityisesti varhaisessa tunnistamisessa sekä pedagogisen tuen suuntaamisessa kielellisten oppimisvaikeuksien perusteella. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kielellisesti selkeytettyjä ohjeita, joustavia tehtäväkäytäntöjä sekä oppimista tukevien ajattelu- ja suoritusstrategioiden systemaattista harjoittelua osana opetusta. Koska kaikki kielelliset oppimisvaikeudet eivät ilmene testeissä, niiden tunnistaminen edellyttää opiskelijoiden kokemusten kysymistä ja kuuntelemista.
Tulokset tarjoavat päätöksenteon tueksi tietoa siitä, miten opiskeluympäristön vaatimukset ja tarjolla oleva tuki kytkeytyvät nuorten jaksamiseen eri koulutusmuodoissa, erityisesti kielellisten oppimisvaikeuksien näkökulmasta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni oli nelivuotinen pitkittäistutkimus (2004–2007), jossa seurattiin 585 nuorta peruskoulun 9. luokalta toisen asteen opintojen päättymiseen. Aineisto koostui sekä lukion että ammatillisen koulutuksen opiskelijoista. Koulu-uupumusta mitattiin useaan osa-alueeseen perustuvalla mittarilla, kielellisiä oppimisvaikeuksia arvioitiin sekä lukivaikeuksien seulatestillä että opiskelijoiden omien kokemusten perusteella.
Analyyseissä käytettiin tilastollisia malleja, joilla tunnistettiin erilaisia koulu-uupumuksen riskiryhmiä ja selvitettiin eri tekijöiden välisiä yhteyksiä. Tuloksia tarkasteltiin käsitteellisessä viitekehyksessä, joka kokosi yhteen eri teoreettisia näkökulmia.
