Erityispedagogiikan alaan kuuluva väitös tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksessani tarkastelen peruskouluiässä kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten aikuisten kokemuksia palveluista ja tukitoimista, jotka ovat kannatelleet heidän eheää koulutuspolkuaan ja siirtymistään aikuisuuteen.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulutuspolkuja ja myöhempää elämänkulkua tarkastellaan tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa usein vaikeuksien, riskien ja heikompien koulutustulosten näkökulmasta. Tutkimuksessani lähestyn aihetta toisesta suunnasta: halusin selvittää, mitkä tekijät ovat auttaneet sijoitettuja lapsia selviytymään vaikeuksista huolimatta ja rakentamaan tulevaisuuttaan.
Aihe on tärkeä, sillä sijoitettujen lasten omat kokemukset jäävät usein ammattilaisten ja palvelujärjestelmän näkökulmien varjoon. Tutkimus tuo esiin heidän kokemuksiaan merkityksellisestä tuesta ja tarjoaa tietoa koulutuspolun jatkuvuuden sekä aikuisuuteen siirtymisen tukemiseksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksen mukaan eheää koulutuspolkua ja aikuisuuteen siirtymistä kannattelivat julkisten palvelujen ja kolmannen sektorin tarjoama tuki, turvalliset sosiaaliset suhteet sekä yksilölliset tekijät ja oma toimijuus. Merkityksellisiä olivat monialainen yhteistyö, tuen jatkuvuus, kuulluksi tuleminen ja omat tavoitteet. Turvalliset ihmissuhteet tarjosivat emotionaalista turvaa ja konkreettista apua. Myös yksilölliset koulunkäynnin järjestelyt, harrastukset ja sijaishuollon turvallinen arki tukivat koulutuspolkua. Tuki muodostui eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Yksi kiinnostavimmista havainnoista oli pakkoaikuistuminen. Kaikki osallistujat kokivat aikuistuneensa ikätovereitaan varhaisemmin. He olivat joutuneet kantamaan aikuisille kuuluvia vastuita jo lapsuudessaan, mikä kavensi mahdollisuutta ikätasoiseen lapsuuteen. Lapsuudessa omaksutut arjenhallintataidot kuitenkin tukivat myöhempää itsenäistä selviytymistä. Myös jälkihuolto tarjosi merkityksellistä tukea itsenäistymiseen.
Osallistujien kyky määritellä vaikeita kokemuksiaan uudelleen sekä kokemustiedon hyödyntäminen vertaistoiminnassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa tukivat aikuisuuteen siirtymistä ja auttoivat purkamaan sijoitettuihin lapsiin kohdistuvaa stigmaa.
Tutkimus tarkastelee sijoitettujen lasten vaikeuksien ja riskien sijaan koulutuspolkua ja aikuisuuteen siirtymistä kannatelleita tekijöitä. Tulokset osoittavat, etteivät lapsuuden vaikeat kokemukset yksin määritä myöhempää elämänkulkua.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lastensuojelun, opetustoimen, opiskeluhuollon, jälkihuollon sekä muiden lasten ja nuorten palvelujen kehittämisessä. Tulokset auttavat tunnistamaan koulutuspolulle ja itsenäistymiselle merkityksellisiä tekijöitä.
Hyvin pärjäävien lasten tuen tarpeet on tunnistettava: varhainen vastuunkanto ja itsenäinen selviytyminen eivät poista aikuisen tuen tarvetta. Koulumaailmassa tutkimus kannustaa vahvistamaan suhdeperustaista työotetta pedagogisen tuen rinnalla. Luottamus, kuulluksi tuleminen ja turvallisen aikuisen läsnäolo voivat olla yhtä merkityksellisiä kuin konkreettiset tukitoimet. Tulokset tukevat myös sijaishuollon ja jälkihuollon käytänteiden kehittämistä.
Sijoitettujen kanssa toimivien ammattilaisten tulee tunnistaa lapselle merkitykselliset palvelut, tukitoimet ja ihmissuhteet sekä rakentaa yhteistyötä niiden ympärille, jotta yksilöllinen tuki jatkuu koulutuspolun eri vaiheissa ja riittävän pitkään myös aikuisuuteen siirryttäessä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni on laadullinen tutkimus, johon osallistui 15 peruskouluiässä kodin ulkopuolelle sijoitettua nuorta aikuista eri puolilta Suomea. Tutkimukseen osallistuneet olivat syntyneet vuosina 1996–2001.Keräsin tutkimusaineiston vuosina 2019–2021 puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelin jokaisen osallistujan kahdesti, joten haastatteluja kertyi yhteensä 30. Haastatteluaineistoa kertyi noin 32 tuntia ja litteroitua tekstiä noin 836 sivua.
Analysoin aineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Lisäksi hyödynsin narratiivista analyysiä, jonka avulla muodostin kolme tutkimukseen osallistujien kokemuksiin perustuvaa tyyppitarinaa: Pajun, Novan ja Kajon tarinat. Tyyppitarinat kuvaavat erilaisia koulutuspolkuja ja aikuisuuteen siirtymistä kannatelleita tekijöitä.
Väitöskirja on suomenkielinen monografia.
Liittyykö väitöstutkimukseesi jotain muuta keskeistä, josta haluat kertoa tiedotteessa?
Olen työskennellyt erityisopetuksen parissa yli 15 vuoden ajan erilaisissa toimintaympäristöissä, myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten kanssa. Työkokemukseni herätti kiinnostukseni siihen, millaiset tekijät kannattelevat lasten koulunkäyntiä haastavissa elämäntilanteissa.
Tutkimuksessani halusin antaa äänen nuorille aikuisille, jotka ovat olleet lapsuudessaan sijoitettuina kodin ulkopuolelle, ja joiden koulutuspolku on jatkunut vaikeuksista huolimatta. Pidän tärkeänä, että heidän kokemuksensa tulevat kuulluiksi ja että sijoitettujen lasten tulevaisuudesta keskustellaan myös mahdollisuuksien ja onnistumisten näkökulmasta.
Toivon tutkimuksen rohkaisevan ammattilaisia kysymään myös hyvin pärjääviltä lapsilta, miten he voivat ja millaista tukea he tarvitsevat, ja kuuntelemaan heidän vastauksiaan. Ulospäin näkyvä selviytyminen ei aina kerro lapsen kokemasta turvallisuudesta tai tuen tarpeesta.
Lisätietoja: Una Sutinen, [email protected], 050 364 9968