Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Laurea-ammattikorkeakoulun Leppävaaran kampuksella Espoossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjassa tarkastellaan sitä, miten yliopisto-opettajat hahmottavat yliopisto-opettajan asiantuntijuuden ja pedagogisen osaamisen ja miten he kokevat oman opettajuutensa ja kehittymisensä yliopisto-opettajana. Erityisesti opettajien näkökulma on tärkeä, sillä aiemmissa tutkimuksissa opettajien asiantuntijuuden ja pedagogisen osaamisen ovat usein määritelleet muut kuin opettajat itse.
Asiantuntijuus ja pedagoginen osaaminen on aiemmissa tutkimuksissa usein määritelty ja operationalisoitu mitattaviksi kriteereiksi, joiden avulla opettajan osaamista voidaan arvioida. Tässä väitöskirjassa lähestymistapa on kuitenkin erilainen, sillä asiantuntijuutta ja pedagogista osaamista sen osana ei tarkastella vain mitattavina henkilökohtaisina ominaisuuksina, vaan laajempana kokemuksellisena ilmiönä, jossa myös emotionaaliset ja sosiaaliset näkökulmat korostuvat.
Väitöskirjassa tarkastellaan tunteiden ja sosiaalisen reflektion roolia yliopisto-opettajana kehittymisessä ja oman pedagogisen osaamisen kokemisessa. Tutkimus keskittyy siihen, millaisia tunteita yliopisto-opettajat kokevat, miten he reflektoivat omaa opetustaan ja mikä rooli tunteilla ja reflektoinnilla on opettajana kehittymisessä. Väitöskirjassa tarkastellaan myös kahta eri pedagogisen kehittämisen kontekstia (pedagoginen koulutus ja opetuksen kehittämishanke) ja sitä, miten niiden avulla voidaan tukea yliopisto-opettajana kehittymistä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tulokset osoittavat, että yliopisto-opettajan asiantuntijuus on monipuolista ja sisältää yliopisto-opetukselle tyypillisen tutkimukseen ja opetukseen liittyvän tiedon ja roolien lisäksi myös emotionaalisen ja sosiaalisen puolen. Yliopisto-opettajat kokivat monia positiivisia, negatiivisia ja ristiriitaisiakin tunteita opetuksen liittyen, ja he myös tunnistivat näiden tunteiden vaikuttavan siihen, miten he kokevat oman opettajuutensa ja kehittymisensä opettajana. Myös reflektion ja sosiaalisen reflektion merkitys opettajana kehittymisessä tunnistettiin tärkeäksi.
Tulokset osoittavat lisäksi, että erityyppiset opetuksen kehittämistoimenpiteet ja kontekstit, kuten pedagoginen koulutus ja opetuksen kehittämishanke, voivat tukea yliopisto-opettajana kehittymistä. Keskeistä on, että sitoutuminen pedagogiseen kehittämistoimintaan on pitkäkestoista ja että teorian ja käytännön integraatio toteutuu. Lisäksi pedagogisia kehittämistoimia suunniteltaessa on otettava huomioon mahdollisuus opettajien yhteistyöhön, mielekkäisiin keskusteluihin ja verkostojen muodostamiseen kollegoiden kanssa. Pedagogiset kehittämistoimet tulisi myös suunnitella siten, että opettajat voivat nauttia muuttuvasta pedagogiikasta samalla kun he kehittävät opetustaan.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöskirjatutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti korkeakoulujen suunnitellessa strategisia akateemisia kehittämisprosesseja, esimerkiksi toimenpiteitä yliopisto-opettajien pedagogisen osaamisen kehittämiseksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka on julkaistu kansainvälisinä vertaisarviointuina artikkeleina. Tutkimukseen osallistui yhteensä 113 yliopisto-opettajaa kahdesta suomalaisesta monitieteisestä yliopistosta. Väitöskirjassa sovellettiin mixed methods -lähetymistapaa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella (2011–2012 osatutkimus I ja 2016 osatutkimus II), reflektiivisillä kirjoituksilla (2011–2012 osatutkimus I) ja puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (2017 osatutkimus III) ja se koostui siten sekä laadullisesta että määrällisestä aineistosta. Aineisto analysoitiin käyttämällä teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia ja tilastollisia analyysimenetelmiä.
Lisätietoja: Virve Pekkarinen, virvepe@student.uef.fi