Kokemuksia biolääketieteen opiskelusta, Ilona Saari

– Olen Ilona Saari, alun perin kotoisin pieneltä paikkakunnalta läheltä Turkua. Kävin alakoulun kyläkoulussa ja siirryin myöhemmin yläasteelle sekä lukioon kaupunkiin. Kiinnostuin luonnontieteistä yläasteella ja lukiossa mielenkiintoni niitä kohtaan syveni entisestään.

Jo yläasteella tiesin, että haluan tulevaisuudessa opiskella jotain luonnontieteisiin liittyvää, mutta en vielä tiennyt, mikä ala olisi juuri minulle sopiva. Lukiossa kirjoitin biologian, fysiikan, kemian ja pitkän matematiikan. Monet kurssikavereistani tähtäsivät lääkärin tai diplomi-insinöörin opintoihin. Itse en kuitenkaan kokenut kumpaakaan täysin omakseni. Mietin pitkään esimerkiksi kemian ja lääketieteen välillä, mutta mikään vaihtoehto ei tuntunut vielä täysin oikealta juuri minulle.

Lukion jälkeen päätin pitää välivuoden, sillä halusin saada lisää kokemuksia ja aikaa pohtia tulevaisuuttani. Yksi välivuosi venyi lopulta muutamaksi, mutta koen, että juuri niiden aikana sain rauhassa tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin ja miettiä, mitä oikeasti haluan elämältä.

Välivuosieni aikana tapasin henkilön, joka oli valmistunut biolääketieteeltä. Kuulin ensimmäistä kertaa kunnolla biolääketieteestä ihmiseltä, joka oli itse opiskellut alaa ja työllistynyt sen pariin. Silloin koin todellisen ahaa-elämyksen. Biolääketieteessä yhdistyivät monet niistä asioista, jotka minua kiinnostivat, kuten ihmisen biologia molekyylitasolla ja laboratoriossa työskentely. Päätin hakea alalle ja päädyin opiskelemaan biolääketiedettä Kuopioon, Itä-Suomen yliopistoon.

Kuinka päädyit valitsemaan biolääketieteen opinnot Kuopiossa?

– Biolääketiedettä voi opiskella Suomessa Kuopiossa ja Turussa. Kun hain opiskelemaan, asuin tuolloin itse Turussa kolmatta vuotta. Koin, että kaipaan uusia tuulia elämääni ja toiveenani oli aloittaa opinnot minulle entuudestaan tuntemattomassa kaupungissa. Niinpä valintani kohdistui Kuopioon. Muistan elävästi sen hetken, kun sain opiskelupaikan. Olin sanaton, sillä pääsykoe ei ollut mennyt omasta mielestäni hyvin. Tästä syystä olin oikeastaan koko ajan asennoitunut siihen, että edessä on uusi välivuosi. En pitänyt kouluun pääsyä edes vaihtoehtona. Olin tuloksen nähtyäni monta tuntia hämmentynyt, mutta päivän mittaan tunne muuttui kutkuttavaksi ja innostuneeksi.

Miten kuvailisit biolääketieteen opintoja? Mikä on ollut parasta niissä?

– Erityisesti mieleeni ovat jääneet käytännön harjoitukset opiskelijalaboratoriossa. Teorian opiskelu on tietenkin tärkeää, mutta kun asioita pääsee tekemään itse laboratoriossa, ne konkretisoituvat aivan eri tavalla ja syntyy myös uusia oivalluksia.

Opinnoissamme on mahdollista suorittaa erilaisia harjoitteluja, joita suosittelen lämpimästi. Suoritin itse muutaman kuukauden harjoittelun tutkimusryhmässä, ja sen aikana opin paljon käytännön laboratoriotaitoja sekä rutiininomaista työskentelyä. Samalla pääsin näkemään läheltä, millaista tutkijan arki on. Koen, että tällaiset kokemukset ovat auttaneet minua hahmottamaan myös sitä, millaista työtä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.

Pidän opinnoissamme myös siitä, että lähiopetusta järjestetään paljon. Opetukseen ei yleensä ole pakko osallistua, jos itselle sopii paremmin itsenäinen tai etänä opiskelu, mutta itse koen lähiopetuksen mielekkääksi ja arvokkaaksi. Yksi tärkeä syy siihen ovat myös mahtavat opettajamme. Monet opettajista ovat tulleet opintojen aikana sen verran tutuiksi, että heitä on helppo lähestyä ja apua on matala kynnys kysyä.

Yksi hieno mahdollisuus opintojen aikana on myös opiskelijavaihtoon lähteminen. Olin itse vaihdossa Italiassa ja kokemus oli yksi opiskeluaikani mieleenpainuvimmista. Vaihdossa pääsin tutustumaan uudenlaiseen opiskelukulttuuriin, kehittämään kielitaitoani ja näkemään, millaista opiskelu ja arki ovat toisessa maassa.

Mitä odotat tulevaisuudelta ja työelämältä?

– Minua kiinnostaa erityisesti tutkijan ura. Tavoitteenani on valmistumisen jälkeen jatkaa tohtorikoulutukseen ja myöhemmin edetä yliopistouralla. Tutkimustyön lisäksi myös opettaminen kiinnostaa minua.

Toisaalta minua houkuttelevat myös yritysmaailma ja mahdollisuus työskennellä ulkomailla. Biolääketieteessä pidänkin erityisesti siitä, että omaa urapolkua voi rakentaa monella eri tavalla. Tutkimuksen, opetuksen, yritysmaailman ja kansainvälisten työmahdollisuuksien välillä ei tarvitse välttämättä tehdä lopullista valintaa heti, vaan oma suunta voi löytyä ja muuttua matkan varrella. Vaihtoehtoja riittää paljon, ja juuri se tekee alasta minulle kiinnostavan.

Kuinka olet kotiutunut Kuopioon?

– Olen kotiutunut Kuopioon paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Olen aivan ihastunut Kuopioon. Olen löytänyt täältä paljon tärkeitä ihmisiä elämääni, ja lisäksi kaupunki itsessään viehättää minua. Opiskelupaikkana Kuopiossa parasta on sen kompakti koko. Kulkuyhteydet oikeastaan kaikkialle ovat todella hyvät. Lisäksi tiiviin kampuksen vuoksi, kuten jo edellä mainitsin, opettajat ja henkilökunta tulevat tutuiksi. Sen lisäksi myös opiskelijapiirit ovat tiiviit ja tuttavuuksia tulee tehtyä poikkitieteellisestikin. Opiskelijoilla on hyvä yhteishenki. Vapaa-aikani kuluu pääasiassa urheilun parissa ja siihen Kuopiossa onkin mahtava tarjonta. Kuntosaleja on paljon, erilaisia luontokohteita ulkoiluun on runsaasti ja opiskelijoille on tarjolla monipuolisesti edullisia liikuntaharrastuksia.

Vastapainona urheilulle tykkään rentoutua lukemalla. Kuopion keskustassa on ihana ja monipuolinen kirjasto sekä paljon pieniä, kotoisia kahviloita, joissa tykkään viettää aikaa. Kuopiossa parasta onkin ehkä juuri se, että luonnon, liikunnan, opiskelijaelämän ja keskustan palveluiden välillä on helppo yhdistää erilaisia asioita osaksi omaa arkea. 

Miten olet löytänyt oman porukkasi ja yhteisön yliopistolta?

– Yliopiston alkaessa minua jännitti kovasti se, löytäisinkö uusia kavereita. Heti opintojen alussa järjestettiin kuitenkin paljon erilaisia tapahtumia, joissa opiskelijat pääsivät tutustumaan toisiinsa, ja seuraa löytyi nopeasti. Pikkuhiljaa ympärille muodostui oma porukka.

Uskon, että jo pelkästään saman alan opiskelu yhdistää ihmisiä paljon ja antaa helposti yhteistä keskusteltavaa. Olenkin löytänyt yliopistolta ystäviä, joiden uskon pysyvän elämässäni koko loppuelämän. Olemme läheisiä, ja olen päässyt jo yhden ystäväni häitäkin juhlimaan.

Yksi itselleni erityisen koskettava muisto on viime vuoden vaihto-opiskelujaksolle lähteminen. Ystäväni järjestivät minulle ja kahdelle muulle porukastamme vaihtoon lähteneelle läksiäiset. Tänä vuonna kaksi muuta ystäväämme lähti vaihtoon, ja pääsin itse vuorostani mukaan järjestämään heille läksiäisjuhlia. Tällaiset hetket ovat jääneet mieleeni ja muistuttavat siitä, miten läheisiä ystävyyssuhteita yliopistoaikana voi syntyä.

Mitä vinkkejä antaisit biolääketieteen koulutuksesta kiinnostuneille?

– Biolääketieteestä ei valmistuta vain yhteen tiettyyn ammattiin. Tämä voi joskus opintojen aikana herättää epävarmuutta, kun omaa tulevaisuutta ei vielä pysty näkemään selkeästi. Oma vinkkini on kuitenkin, että sitä kannattaa ajatella ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana. Biolääketieteen opinnoissa voi löytää oman suuntansa vähitellen, eikä kaikkea tarvitse tietää heti opintojen alussa. Urapolusta voi rakentaa juuri omannäköisensä, ja vaihtoehtoja on valtavasti. Kannattaa siis antaa itselleen aikaa kokeilla, tutustua erilaisiin mahdollisuuksiin ja löytää matkan varrella se, mikä itseä kiinnostaa. 

Lisäksi haluan muistuttaa, että opiskelemaan pääseminen voi vaatia aikaa ja useamman yrityksen. Itse hain pari kertaa ja luin pääsykokeisiin paljon ennen kuin sain opiskelupaikan. Siksi haluan kannustaa hakijoita olemaan luovuttamatta liian helposti, jos opiskelupaikka ei heti aukea.

Ilonan kannustus omaa alaansa vielä etsivälle

– Jos olisin lukiossa jo tarkemmin tiennyt, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, olisin ehkä voinut aloittaa yliopisto-opinnot jo aiemmin. Koin välillä paljon painetta siitä, että muut ikätoverini aloittivat jo yliopistossa, kun itse vietin vielä välivuosia. Jälkeenpäin olen kuitenkin ymmärtänyt, että vertailu oli turhaa, enkä kadu välivuosiani lainkaan.

Yliopistossa olen saanut huomata, että opiskelijoita on monen ikäisiä eikä kenenkään ikä oikeastaan korostu opinnoissa. Kaikki ovat samalla viivalla. Välivuosien aikana opin paljon itsestäni ja kasvoin ihmisenä. Kun lopulta aloitin yliopisto-opinnot, olin paljon varmempi itsestäni ja siitä, mitä haluan tehdä, kuin olisin ehkä ollut suoraan lukiosta tullessani.

Jos siis oma opintopolku ei etene täsmälleen samaa tahtia kuin muilla, siitä ei kannata ottaa liikaa paineita. Jokaisella on oma aikataulunsa, ja joskus oikea suunta löytyy vasta kokeilemalla ja etsimällä.