Kiinnostus ihmiskehoon ja sinnikäs työ veivät Sara Sirman Kuopioon lääketieteen opintojen pariin. Lue Saran opiskelijatarina.
– Olen Sara Sirma, kotoisin Helsingistä ja opiskelen kolmatta vuotta lääketiedettä. Lääketiede on kiinnostanut minua jo pienestä pitäen, tosin yläasteella ajattelin hakevani eläinlääketieteelliseen. Lukion biologian tunneilla kuitenkin kiinnostus ihmiskehoa ja sen toimintoja kohtaan vetäisi mukanaan ja ihmisiin liittyvä lääketiede veikin lopulta voiton yhteishakua tehdessä.
Lukion ja kirjoituksien jälkeen olin uupunut, ja ajatus välivuodesta tuntui oikealta ratkaisulta minulle pitkän opiskeluputken päätteeksi. Välivuosi oli aivan ihana: pääsin matkustelemaan, kokeilemaan erilaisia töitä, päättämään itse omista aikatauluista ja tietenkin kuluttamaan kirjaston penkkejä opiskelujen merkeissä. Ovet lääketieteelliseen eivät auenneet ensimmäisen välivuoden jälkeen, mutta jatkoin sinnikkäästi yo-arvosanojen korotusta sekä samalla pääsykokeisiin lukemista, ja lopulta toisen välivuoden jälkeen vuonna 2024 opintopolussa Kuopion lääketieteellisen kohdalla näkyi vihreä väri ja hyväksytty opiskelupaikka todistusvalinnan kautta.
Miltä tuntui, kun sait opiskelupaikan?
– Epätodelliselta ja uskomattomalta! Muistan ajaneeni töistä kohti kotia, kun hakuprosessissa hengessä mukana eläneet ystäväni soittivat ja kiljuivat puhelimeen, että nyt tulokset olivat tulleet. Silmäkulmat kostuivat jännityksestä, sykkeet nousivat ennätyslukemiin ja kiljuin takaisin ystävilleni ajavani ojaan, jos ryhdyn nyt tuloksia katsomaan, oli lopputulema sitten mikä vain. Loppumatka kotiin ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä kuin se silloin tuntui. Kotiin päästyäni avasin tärisevin käsin Opintopolun etusivun ja tuijottelin sitä ensimmäiset viisi minuuttia, sillä en uskaltanut katsoa tuloksia. Lopulta perheenjäsenteni tsemppaamana sain tulokset avattua, ja se hetki, kun tajusin päässeeni opiskelemaan unelma-alaani, on unohtumaton. Soitin heti ystävilleni ja juhlistin heidän kanssaan ilouutisia. Loppuilta menikin aivan pökerryksissä ja epätodellisuudessa. Myönnettäköön, että edelleenkin tulee välillä päiviä, jolloin nipistän itseäni niissä epätodellisen tuntuisissa hetkissä, jolloin tajuan opiskelevani oikeasti alaa, joista vuosia vain haaveilin.
Kuinka päädyit valitsemaan lääketieteen ja Itä-Suomen yliopiston?
– Lääketiede valikoitui omaksi alakseni, sillä mielestäni ihmiselimistö ja kaikki sen toiminnot ovat todella mielenkiintoisia ja kiehtovia. Halusin tulevaisuudessa työn, jossa pystyn olemaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja omalla työpanoksellani auttamaan muita. Lääketiede tuntuu myös itselleni merkitykseltä ja palkitsevalta työltä, ja toisaalta alassa kiehtoo myös oppiminen, joka jatkuu läpi elämän. Niin lääketieteellisessä opiskelu kuin tuleva työelämäkin ovat monipuolisia, eikä yksikään päivä ole samanlainen.
Kuopio valikoitui itselleni opiskelukaupungiksi, sillä halusin nähdä kunnolla Suomea muualtakin käsin kuin Helsingistä, jossa olin asunut koko elämäni. Opiskeluaika tuntui itselle oikealta ajalta päästä pois tutuista piireistä ja alueista sekä saada vaihtelua ja uusia kokemuksia. Kuopio veti puoleensa myös pitkällä kliinisellä vaiheella, eli opinnoissa pääsee jo toisen vuoden opintojen jälkeen pyörimään ja oppimaan sairaalamaailmaan valkotakki lepattaen. Vaikka aluksi jännittikin muuttaa täysin uuteen ja vieraaseen kaupunkiin ilman, että tunsin täältä ennestään yhtäkään ihmistä, olen päätökseeni erittäin tyytyväinen. Olen kotiutunut Kuopioon enemmän kuin hyvin, saanut elinikäisiä ystäviä ja arki tuntuu omannäköiseltäni ja kivalta. Kuopio on myös opiskelijakaupunkina aivan ihana ja yhteisöllinen. Täällä on helppo liikkua kaikkialle ja ystävät sekä palvelut ovat aina lähellä.
Pettymyksiä mahtui omallekin matkalleni useita. Näin jälkeenpäin koen näiden olleen kuitenkin hyvää harjoitusta tulevaisuuden lääkärin ammattiakin ajatellen, sillä epävarmuuden sietäminen sekä pään pystyyn nostaminen ja uudelleen yrittäminen epäonnistumistenkin jälkeen kuuluvat myös tähän työhön!
Sara Sirma
UEF-lähettiläs
Miten kannustaisit lääketieteestä haaveilevaa hakijaa?
– Usko itseesi ja ole sinnikäs! Omasta mielestäni rankinta hakuaikana oli jatkuvan epävarmuuden sietäminen; epävarmuus siitä, joutuuko seuraavana vuonna lukemaan samoja oppimateriaaleja uudelleen, riittääkö omat rahkeet ja opiskeleeko riittävästi ja riittävän tehokkaasti. Pettymyksiä mahtui omallekin matkalleni useita: kävin yo-salissa ”ikuisuuskorottelijana” niin monta kertaa, että sekosin jo laskuissa, epäonnistuin harkka- ja valintakokeissa, en saanut opiskelupaikkaa ensiyrittämällä sadoista opiskelutunneista huolimatta ja vaikka mitä muuta! Näin jälkeenpäin koen näiden olleen kuitenkin hyvää harjoitusta tulevaisuuden lääkärin ammattiakin ajatellen, sillä epävarmuuden sietäminen sekä pään pystyyn nostaminen ja uudelleen yrittäminen epäonnistumistenkin jälkeen kuuluvat myös tähän työhön.
Ja viimeisimpänä, mutta sitäkin tärkeämpänä vinkkinä: muista pitää kiinni myös vapaa-ajasta ja omista kivoista jutuista. Opiskelupaikan saaminen vaatii paljon töitä, mutta nauti myös matkasta, äläkä anna minkään opiskelupaikan määrittää sinua ihmisenä. Elämän ei tule pysähtyä haku-urakan tai opiskelujen ajaksi, opiskelutkin sujuvat paljon paremmin, kun omasta hyvinvoinnistaan pitää kiinni!
