Moona Huittinen opiskelee logopediaa Itä-Suomen yliopistossa. Erityisesti puheterapeutin kliiniset harjoittelut innostavat Moonaa. Lue Joensuuhun hyvin kotiutuneen UEF-lähettilään kokemuksista ja opiskelijaelämästä. Kurkkaa myös hänen vinkkinsä alasta kiinnostuneelle.
– Olen Moona Huittinen, 21 vuotta ja kotoisin Ylöjärveltä. Olen aina pitänyt lukemisesta ja koen olevani luonteeltani varsin utelias tyyppi. Näiden piirteiden takia opiskelu on aina tuntunut kiinnostavalta, ja jatkoinkin peruskoulusta hyvillä arvosanoilla kohti lukiota. Kun tuli aika miettiä jatko-opiskelupaikkaa, oli minulle selkeää, että tähtään yliopistoon. Alaa sainkin sitten pohtia hyvän tovin: mikään ei tuntunut täysin omalta, ja ilmoitinkin unelma-alakseni lähestulkoon kuukausittain eri alan. Loppujen lopuksi, sattuman kautta törmäsin logopediaan, joka tuntui saman tien omalta ja tuntuu siltä edelleen.
Mikä motivoi sinua valitsemaan Itä-Suomen yliopiston ja logopedian
– Logopediaan tutustuin ikään kuin vahingossa. Olin utelias alasta, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, ja minulla sattui olemaan hypäri samaan aikaan logopedian esittelyn kanssa. Päädyin kuuntelemaan logopedian alaesittelyä kaksi viikkoa ennen yhteishaun alkamista, ja esittelyn jälkeen hakukohteeni menivätkin täysin uusiksi.
– Logopedia täyttää monia kriteereitä, joita minulla on tulevaisuuden ammatiltani. Työssä pääsen auttamaan ihmisiä, näen konkreettisesti työni jäljen, pääsen käyttämään luovuuttani sekä tekemään käsilläni. Ala kehittyy jatkuvasti eli pääsen kehittämään tietotaitoani työni ohessa. Lisämainintana loistava työllisuustilanne ja mukava palkka, jotka myös olivat toivelistassani korkealla.
– Itä-Suomen yliopistoon päädyin, koska alan tuoreus houkutteli. Itä-Suomen yliopistossa logopediaa on voinut opiskella vuodesta 2021 alkaen, joten kurssit vastaavat nykymaailman työelämän vaatimuksia. Tämä on opiskelijalle suuri etu.
Mitä muita vaihtoehtoja harkitsit?
– Mietin pitkään psykologiaa sekä erityispedagogiikkaa. Psykologiaan en loppujen lopuksi päätynyt hakemaan, sillä psykologin ammatissa toimiminen ei tuntunut minusta kovin kiinnostavalta. Erityispedagogiikan suljin hakukohteistani pois, koska uutisointi koulumaailman nykytilasta ei tuntunut houkuttelevalta työympäristöltä.
– Minulla oli vaihtoehtoisena suunnitelmana yleinen kasvatustiede, mikäli olisin jäänyt ilman paikkaa logopediasta. En halunnut jäädä välivuodelle: kouluun oli päästävä. Saatuani paikan yleiseltä kasvatustieteeltä oli kuitenkin selvää, että toivoin mitä hartaimmin varasijojen liikkuvan logopedian suhteen ja onneksi niin kävikin.
Millaisia tavoitteita ja toiveita sinulla on opintojesi suhteen?
– Suurin toiveeni opintojeni suhteen on valmistua aikataulussa. Logopedian tutkinto on ns. putkitutkinto, eli meidän tutkinnossamme jokainen kurssi on ennalta määritetty (lukuun ottamatta maisterivaiheen 7 op). Tämä tarjoaa loistavat edellytykset aikataulussa valmistumiseen.
– Oman oppimisen kannalta toivon, että löydän mielenkiintoisen loppuharjoittelupaikan, johon parhaassa tapauksessa kykenen työllistymään harjoittelun jälkeen. Sitä, missä tai millainen unelmieni loppuharjoittelupaikka on, en vielä osaa sanoa.
Mikä on tähän mennessä ollut parasta opinnoissasi? Oletko kohdannut jotain yllättävää tai erityisen antoisaa?
– Paras anti opinnoissani tähän asti ovat olleet kliiniset harjoittelut. Ensimmäinen harjoittelu oli toisen vuoden keväällä, ja toinen harjoittelu alkoi minulla nyt kolmannen vuoden syksyllä. Harjoittelut antavat mahdollisuuden hyödyntää opittua teoriapohjaa käytännössä, ja niiden avulla pääsee kurkistamaan hieman puheterapeutin työhön. Koen oppineeni paljon itsestäni sekä saaneeni varmistuksen siitä, että opiskelen minulle juuri oikeaa alaa.
Voitko jakaa jonkin erityisen hetken tai oivalluksen opinnoistasi?
– Olen pohjimmiltani perfektionisti. Lukiossa minun tuli suorittaa opintoni läpi loistavin arvosanoin, jotta pystyin turvaamaan opiskelupaikan hakupainealalla. Kuitenkin yliopistossa olen joutunut tarkoituksenomaisesti höllentämään suorittajapersoonaani. Mielenkiintoisiin aiheisiin voi ja tulee panostaa, mutta on myös kursseja, joista riittää pelkkä läpipääsy. Oppimalla priorisoimaan suojelen omaa jaksamistani paremmin, kuin antamalla energiastani 100% kaikkeen mitä teen.
Logopedia täyttää monia kriteereitä, joita minulla on tulevaisuuden ammatiltani. Työssä pääsen auttamaan ihmisiä, näen konkreettisesti työni jäljen, pääsen käyttämään luovuuttani sekä tekemään käsilläni. Ala kehittyy jatkuvasti eli pääsen kehittämään tietotaitoani työni ohessa. Lisämainintana loistava työllisuustilanne ja mukava palkka, jotka myös olivat toivelistassani korkealla.
Moona Huittinen
UEF-lähettiläs
Millaisessa unelmatyössä näet itsesi valmistumisen jälkeen?
– Ajatukseni eivät ole vielä siirtyneet opinnoista kovin pitkälle työurani puolelle. En ole vielä täysin varma, haluanko työskennellä lasten vai aikuisten parissa, enkä tiedä haluanko sijoittua yksityiselle vai julkiselle puolelle. Toivon, että pääsen työurani aikana kokeilemaan työskentelyä erilaisten asiakkaiden parissa, erilaisissa työympäristössä sekä erilaisissa moniammatillisissa tiimeissä.
Miten olet kotiutunut Joensuuhun?
– Olen kotiutunut Joensuuhun loistavasti. Joensuu on opiskelukaupunkina erityinen, koska se on niin kompakti: kaikki, mitä arjeltani tarvitsen, löytyy keskustan alueelta. Kaupunki on tarpeeksi pieni, jotta esimerkiksi kulkeminen on hyvin helppoa, mutta tarpeeksi iso, jotta löydän uusia lenkkimaastoja ja ravintoloita vielä kahden vuoden kaupungissa asumisen jälkeenkin.
Mikä tekee kampuksesta sinulle erityisen paikan?
– Logopedian opiskelijoiden ainejärjestö Sointi Ry on minulle tärkeä yhteisö, jonka järjestämiin tapahtumiin osallistun aktiivisesti. Ainejärjestömme on vasta kolme vuotta vanha, minkä takia koen ainejärjestömme ryhmähengen erityisen tiiviiksi. Ainejärjestöllämme ei ole kerhotilaa kampuksella, mutta meillä on välinevarasto, josta löytyy tarpeistoa harjoitteluja varten. Välinevarastossa on usein hyvä tekemisen meininki, siellä pääsee keskustelemaan opiskelupulmista sekä vaihtamaan yleisesti kuulumisia opiskelijatovereiden kanssa.
Moonan vinkit logopegiasta kiinnostuneille
1. Logopedia on hakupaineala, mutta korkeiden pisterajojen ei tule antaa pelästyttää. Tavoitteet tulee asettaa pisterajat mielessä pitäen, mutta pisterajoista ei kannata panikoitua. Aina voi hakea uudestaan.
2. Logopedia eroaa psykologiasta suurestikin. Puheterapeuttina keskitymme puheeseen, kieleen ja kommunikaatioon, psykologiassa painotukset ovat muualla. Ero alojen välillä on tärkeä hahmottaa, sillä monella tuntuu olevan yleinen harhaluulo alojen samankaltaisuudesta.
3. Puheterapeuttina voi toimia monenlaiset tyypit. Mieti ennemmin, sopiiko logopedia sinulle, kuin sopisitko sinä puheterapeutiksi. Asiakkaita löytyy laidasta laitaan, ja on vain rikkaus, että niin löytyy puheterapeuttejakin.
