Kokemuksia matematiikan ai­neen­opet­ta­jan ja luo­kan­opet­ta­jan opinnoista, Riikka Haverinen

– Olen Riikka Haverinen 24 vuotta. Alun perin olen kotoisin Kajaanista, mutta asunut Joensuussa jo yli 3 vuotta. Opiskelen nyt neljättä vuotta matematiikan aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi, ja tällä hetkellä viimeistelen kandidaatintutkielmaani.

Mikä sai sinut hakemaan Itä-Suomen yliopistoon matematiikan- ja luo­kan­opet­ta­jak­si?

– Valmistuin lukiosta 2017 joulukuussa, enkä silloin vielä tiennyt, mitä haluaisin jatkossa opiskella. Oltuani töissä kouluavustajana peruskoulussa 1,5 vuotta, halusin hakea opiskelemaan opettajaksi. Olin jo aiemminkin pyöritellyt mielessäni opettajaksi opiskelua, mutta työssä oleminen vahvisti päätöstäni. Ainoa ongelma oli, etten ollut varma, halusinko luokanopettajaksi vai aineenopettajaksi. Lukiossa olin harkinnut matematiikan opettajaksi opiskelua, koska matematiikka oli ollut itselleni aina helppoa ja mieleistä, mutta töissä oltuani tykästyin luokanopettajan työn monipuolisuuteen eri oppiaineiden parissa. Välivuoden aikana opiskelin avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot, joten myös kasvatustieteen opiskelu kiinnosti jossain määrin. Lopulta kuulin pikkusiskoltani, että Itä-Suomen yliopisto tarjoaa koulutusta, mistä voi saada pätevyyden matematiikan aineenopettajaksi sekä luokanopettajaksi. Sen kuultuani ajattelin, että tämä kuulostaa minulle täydelliseltä. Yksi hyvä lukioystäväni sattui jo opiskelemaan Joensuussa, ja häneltä olin kuullut vain hyvää Joensuusta kaupunkina. Kun itseä kiinnostava ala oli löytynyt ja kaupunki, jossa alaa pystyi opiskelemaan, vaikutti hyvältä, oli päätös lopulta aika helppo.

Oliko opis­ke­lu­kau­pun­ki­si Joensuu sinulle ennestään tuttu?

– Olin käynyt Joensuussa Hae yliopistoon -päivillä, kun olin opiskelemassa toista vuotta lukiossa. Silloin mieleen jäi valitettavasti ikävä sää, mutta muutoin mukava reissu. Joensuussa en muuten ollut käynyt kuin suunnistuskisoissa. Hyvältä ystävältäni olin kuullut Joensuun olevan kotoisa ja sopivan kokoinen, eli ei liian iso eikä liian pieni. Olen sitä mieltä, että ystäväni arvio Joensuusta oli juuri oikea. Kotiutumisessa kesti itseni kohdalla aika pitkään, sillä muutos oli iso siihen, mihin olin aiemmin tottunut. Lopulta kotiutumista helpotti, kun pääsin fuksivuoden keväällä muuttamaan uuteen kämppään, joka alkoi melkein heti tuntua kodilta.

Ensimmäinen muistoni Joensuusta yliopisto-opiskelijana on se, kun kävimme äitini kanssa katsomassa ja siivoamassa saamaani kämppää. Parhaiten tältä reissulta muistan kuitenkin kiinalaisen ravintolan, jossa kävimme syömässä, sillä ruoka oli todella hyvää.

Mikä on aivan parasta omissa opinnoissasi?

– Omissa opinnoissani parasta on niiden monipuolisuus. Vaikka pidänkin esimerkiksi yliopistomatematiikan opiskelusta, niin uskoisin kyllästyväni, jos opiskelisin vain sitä. Siksi onkin ihanaa, kun arkea tasapainottavat toisistaan hyvin erilaiset kurssit. Yhden päivän aikana saatankin tehdä matematiikan kurssin tehtäviä, käydä musiikin tunnilla, osallistua puheviestinnän ryhmätapaamiseen ja käydä fysiikan laskuharjoituksessa. Itse koen opintojeni olevan mieluisempia, kun niissä on vaihtelevuutta.

Itse olen pitänyt todella paljon omista opinnoistani ja erityisesti olen nauttinut UEFin vapaasta sivuaineoikeudesta. Olen itse ollut aina innokas oppimaan useista eri aiheista, joten tämä oli itselleni tärkeää. Siksi meidän ala onkin hyvä niille, jotka toivovat monipuolisuutta ja valinnanvaraa opintoihinsa. Meidän alalla on tosi tiivis porukka ja jokainen otetaan vastaan semmoisena kuin on. Myös apua saa muilta esimerkiksi tehtävien teossa tai kurssivalintoja pohtiessa.

Miten päädyit valitsemaan sivuaineesi?

– Meidän alalla sivuaineita aletaan opiskella heti ensimmäisestä vuodesta alkaen. Itselleni oli vaikeaa valita sivuainetta, kun ei oikein vielä ollut täyttä ymmärrystä yliopisto-opinnoista muutenkaan. Alun perin otin sivuaineekseni erityispedagogiikan, koska tiesin, että nykyään jokainen opettaja tarvitsee erityispedagogiikan osaamista enemmän tai vähemmän työssään. Opiskelinkin siitä perusopinnot, mutta niiden aikana totesin, että tämä ei ehkä kuitenkaan ollut minun juttuni. Ensimmäisen vuoden aikana tykästyin yliopistomatematiikkaan, ja siksi työllistyminen aineenopettajaksi alkoi kiinnostaa enemmän. Toisena opiskeluvuotenani päätin kokeilla sivuaineena fysiikkaa, koska se parantaisi työllistymismahdollisuuksiani aineenopettajaksi. Sille tielle olenkin sitten jäänyt.

Tähtihetkesi opintojen aikana?

– Mikään tietty hetki ei ole jäänyt todella vahvasti mieleen, mutta parhaimman fiiliksen tuottaa se, kun on pidemmän aikaan pähkäillyt jotain matematiikan tehtävää ja lopulta älyää sen. Se tunne on todella palkitseva, ja sen voimalla jaksaa jatkossakin tehdä töitä myös pidempiä aikoja.

Miten kuvailisit opis­ke­lu­kau­pun­kia­si Joensuuta ja kampusta?

– Joensuussa parasta on se, että kampus on aivan keskustan laidalla ja keskustan lähelläkin on jo ihania luontokohteita, joissa käydä. Hienoja luontokohteita löytyy lähistöltä paljon muutenkin. Joensuu ei ole kaupunkina liian pieni, muttei myöskään liian suuri. Itse pidän myös siitä, miten paljon opiskelijoita Joensuusta löytyy. Kaupungissa on ison opiskelijakaupungin tuntua, kun katukuvassakin näkyy niin paljon opiskelijoita. Joensuussa pääsee elämään myös kaikki vuodenajat, sillä talvella luntakin on riittänyt. Lisäksi monet opiskelija-asunnot Joensuussa ovat vastikään rakennettuja ja hyvin moderneja.

Kampuksella parasta ovat ruokalat, kaverit ja mukavat opiskelutilat. Ruokaloista saa opiskelijahintaista laadukasta ruokaa ja kampusrakennusten mukavuuteen on selvästi satsattu. On ihanaa, kun eri rakennuksista löytyy erilaisia opiskelupaikkoja aina sohvista kunnon työpöytiin. Joensuun kampus on myös todella tiivis, joten siirtymät rakennuksesta toiseen eivät vie paljoa aikaa. Yliopistolle onkin mukava ja helppo tulla syömään ja opiskelemaan kavereiden kanssa.

Mitä puuhailet vapaa-ajalla?

– Vapaa-ajallani tykkään olla kavereiden kanssa, katsella sarjoja, käydä tapahtumissa ja liikkua. Lempilajejani ovat suunnistus, salilla käyminen, jooga ja juoksu. Erityisesti luonnossa liikkuminen on lähellä sydäntäni.

Mikä on unelmatyösi, mitä odotat tu­le­vai­suu­del­ta?

– Minulla ei suoranaisesti ole vielä unelmatyötä, mutta tiedän, että haluan tulevaisuudessakin olla monipuolisessa työssä. Odotan pystyväni työskentelemään monilla eri koulutusasteilla. Koska olen kiinnostunut opettamisesta ja oppimisesta, toivoisin pääsevän jossain vaiheessa työuraani keskittymään ehkä jopa niiden kehittämiseen.

Riikan vinkit ai­neen­opet­ta­jak­si hakevalle

– Itse kuumottelin ennen opintojen alkua, että millaisia ihmisiä meidän alaa oikein opiskelee ja ovatko kaikki superfiksuja. Onnekseni olen kuitenkin saanut huomata, että myös meidän alaa opiskelevat aivan tavalliset ihmiset. Ei siis kannata miettiä, onko tarpeeksi hyvä opiskelemaan matematiikkaa. Tärkeintä on oma kiinnostus. Meillä on sellaisiakin opiskelijoita, jotka ovat lukiossa käyneet esimerkiksi lyhyen matikan. Opettajalinjoille hakiessa ei kannata turhia stressata soveltuvuuskokeita. Itse kävin kahdesti opettajien soveltuvuuskokeessa, ja paras vinkkini niihin on olla vain rennosti oma itsensä. Ainoa asia, mitä pohtisin etukäteen, on oma motivaatio. Kannattaa miettiä, miksi haluaa opettajaksi ja mitä haluaa jatkossa päästä tekemään. Meille monesti suositellaan sivuaineiksi fysiikkaa, kemiaa ja tietojenkäsittelytieteitä, mutta voi myös valita jonkin muun sivuaineen omien mieltymysten mukaan. Jos siis esimerkiksi vain matikka kiinnostaa, niin sen kaveriksi voi toki ottaa jotain ihan muuta, kuten vaikkapa kauppatieteen opintoja.

1. Älä huoli, oletko tarpeeksi lahjakas tai fiksu opiskelemaan matematiikkaa. Oma motivaatio ja kiinnostus ratkaisevat eniten!

2. Opettajalinjalle hakiessa kannattaa soveltuvuuskokeessa keskittyä olemaan vain oma itsensä. Ei kannata esittää mitään, mitä ei ole.

3. Mieti, mitä itse haluat opintojen jälkeen tehdä ja mikä sinua kiinnostaa, ja valitse siten itsellesi sopivat sivuaineet. Näin saat itsellesi mieluisan tutkinnon.